Hyvää joulua!

T: SD-teamin tontut 

Pari kuvaa talteen

Kolmessa ekassa kuvassa ihana Julishka 5.12.2021. Samana päivänä kolme vuotta aiemmin hän tuli muuten kotiin suoraan emän alta. :)

Salama, joka edustaa Maailmanlopun Odottajat Ry:n kunniajäsenistöä, on näissä kuvissa suorittamassa päiväkävelyä varsin rapsakassa pakkaskelissä. Salamalla ei tunnu nyt olevan huolta huomisesta, virtaa riittää ja pyörä pyörii.

Myös silmänvalkuainen pyörii. Mitä sitä tavaramerkistään luopumaan.

Talvi tuli

Edellispäivänä se tuli tännekin yhdessä  yössä: Nimittäin kunnon pakkaset. Kosteanihkeä ällöttävä tuuli ja -18°C, me paleltiin niinku kaikki. Ja koska lunta ei ole edes mainittavaksi asti, on joka paikka kuin betonia eli kivikovaa on kaikkialla.

Meitä se ei tosin Säteen kanssa haittaa haittaa, koska suunnitelmissa olikin ottaa talvi vähän rennommin eli pitää kevyempi jakso ihan suunnitellusti. Maastoillaan paljon hitaassa temmossa ja jos ei ehditä metsäretkelle, kävellään vaikka pellolla. Niin kuin tänään ja kuten kuvista arvella saattaa: Kylmä oli.

Tämän kelin vaatetus voisi olla tasoa toppahaalari tai sitten reipasta kerrospukeutumista. Hankin joku aika sitten tuon toppahameen ja siitä on tullut ihan suosikki, näppärä laittaa päälle aamuisin myös töihin mennessä! Alle sitten kerrastoa, hupparia ja softshell-talviratsarit tarpeen mukaan. 

Laskin muuten tuossa yksi päivä, että meillä on menossa 14. talvi oman tallin kanssa. Vuodet ovat vierineet ihan tajuttomalla vauhdilla. Onneksi pyörää ei tarvitse keksiä enää uudelleen eli fasiliteetit ovat ihan siedettävät omiin tarpeisiin. 

Uutukaisena tosin tälle talvelle tuli pakkasvahti talliin eli vesijohto pysyy vihdoin sulana koko ajan! Aiempi lämmityskaapeli oli joko viallinen tai täysin epäkelpo yksilö, mutta siitä ei ollut mihinkään ja vesihana jäätyi joka talvi, kun elohopea laski alle viiden pakkasasteen. 

Säde esittelemässä lämmintä palttootaan. Mokoma on samanlainen vilukissa kuin minäkin. 

Kuka arvaa muuten Säteen lempivärin? En itse edes erityisesti pidä em. sävystä, mutta vähän on karannut käsistä tämä tietty väri... o:)

Ihanan tavallista

 

Syksyn pimeys tuli jälleen. Vaan toistaiseksi ihan yksin, viime vuonnahan se toi mukanaan myös suuria murheita. Säteen hankkari meni aika tarkalleen vuosi sitten ja sitä on siitä lähtien paranneltu. Nyt näyttää pelottavan hyvälle ja jos jotain murhetta on, ei hankkari liity niihin oikeastaan ollenkaan.

Eläinlääkäri katsoi Säteen läpi pari viikkoa sitten ja se sai ns. terveen paperit: "Normaali elämä ja liikutus" jatkossa!

On päästy tekemään siis taas retkiä Harmaiden kanssa. Niitä onkin ollut ikävä, vaikka kesälläkin käytiin kyllä kävelyretkillä yhdessä. Hevosissa on riittänyt virtaa ja ekat laukkapätkät eivät ehkä olleet kaikista hallituimmat kummallakaan... Säde on ottanut laukannostoja ja lyhyitä laukkapätkiä suoralla, mutta ei vielä sen enempää. Nyt kelien tultua talvisemmaksi himmaillaan jälleen ja kävellään lähinnä pitkiä lenkkejä.

Kentälle on eksytty sen verran kuin on pakko - edelleen. Siellä Säde on esitellyt jo kivoja pätkiä ravissa, kantaa itsensä ajoittain jo aika nätisti. Se on niin ihan yritteliäs, joten yhtään ylimääräistä ei "tuhlata" tätä asennetta hiekkalaatikossa pyörimiseen. :) 

Hokkikengät taiteiltiin alle pari viikkoa sitten myös. Säde kengitettiin kotona ekan kerran vuoteen! Se oli omanlaisensa merkkipaalu, koska kengitykset on tähän asti suoritettu tuhdissa rauhoituksessa klinikalla kuluneen vuoden ajan. Eläinlääkäri kävi kyllä vähän jeesaamassa ja homma onnistui hyvin. Ehkä ensi kerralla päästään jo vähän kevyemmällä rauhoituksella? 

Tähän itselleni laitettakoon ylös, että Salama jäi ilman pohjallisia nyt kengittäjän aloitteesta. Pelkäsin, että se hukkaa jalkansa, kun on yli viisi vuotta kulkenut paksujen täytteiden ja pohjallisten kanssa, mutta mitä vielä, se käy ja kukkuu ihan entiseen malliin. Antura on siis vahvistunut hyvin.

Lokakuun lopulla käytiin Sallan kanssa vähän kurssilla! Kylämäessä järjestettiin irtokenkäkurssi ja päästiin mukaan. Tätä oltiin toivottu ja mahtavaa, kun sellainen järjestyi. Avartava kokemus! Nyt kun kurssi on käyty, ei ole irtokenkiä sen koomin näkynyt... :D

Syyskuun aurinko

Herra ja Frouva Harmas 25.9.2021. 

Otettiin syksyn viimeisiä valonsäteitä vähän talteen kuvien muodossa. Tässä näitä :) 

 

<3 <3

Shetlanninponien eliittinäyttely 18.9.2021

Julishka sai kutsun eliittinäyttelyyn, joka järjestetään normaaliolosuhteissa joka toinen vuosi. Sinne valitaan ansioituneimmat ponit eliittinäyttelyiden väliltä eli on aika hienoa ylipäätään saada kutsu sinne. 

Omalta osalta näyttelyvalmistautuminen aloitettiin hyvissä ajoin, kun näyttely siirtyi vuodella eteenpäin alkuperäisestä ja täten poni tulisi siirtymään aikuisten luokkaan. Keväällä poni laitettiin kenkään, aloitettiin ajotreeni ja pruuvattiin ruokinta kuntoon. 

Kinttu heinäkuun lopulla. Yläkuvassa haava klinikalla, oikeassa alanurkassa hyvässä paranemisvaiheessa hetki myöhemmin.

Ihan ongelmitta edeltävä aika ei mennyt: Pihattoelämä ei sopinut Julishkalle, vaan se tiputti massaa ja kun ponikaveri lähti, ei se tahtonut sopia omaan laumaan Harmaiden pariin ollenkaan. Poni muutti heinäkuussa lainaan Paimioon ja se oli hyvä veto, vaikkakin jo ekalla viikolla siellä Julishka piehtaroi aitalangan vieressä ja takajalka jäi lankaan kiinni. Tylsä tapahtuma, joka olisi yhtälailla voinut sattua kotonakin. Jalan haava oli varsin ärhäkkä, mutta ei onneksi ylettynyt niveleen asti. Sitä parannellessa meni oma aikansa ja poni oli levossa hyvän aikaa. Laidun ja oma kaveri tekevät kuitenkin ihmeitä, reissuun lähti ihan eri näköinen kaveri kuin alkukesästä oli tarjolla.

Hain ponin pesuun ja puunattavaksi edeltävänä iltana. Helpompaa, kiltimpää ja vaivattomampaa ponia ei ole, täysin ongelmitta poni antaa itsensä pestä, föönätä ja letittää. Nauttii vain, kun jotain tapahtuu. 

Näyttelypaikalla Julishka on odotellessa hyvin lunki, seistä nököttää narun päässä ja nuokkuu. Traikussa se syö ja seisoo hipihiljaa, juo kun käsketään. Kun on tositoimien aika, se tietää mitä kuuluu tehdä ja showponi herää henkiin. Niin nytkin, se oli aivan innoissaan kun pääsi pitkästä aikaa kehään. Nämä luonteenpiirteet ovat joskus kultaakin kalliimpia!

Tiedossa oli kylmää kyytiä, sillä luokkaan 4-8-vuotiaat näyttelyvuonna varsomattomat tammat oli ilmoittautunut mukaan "kaiken voittaneet" ja I-palkinnolla kirjatut nuoret tammat. Toki Julishkakin on meriittinsä aikanaan ansainnut, mutta se oli nyt luokan nuorimpia ja ikä nyt vain tuppaa tekemään ihmeitä tässä lajissa.

J.Lishko kuitenkin hoiteli hommat kotiin, oli luokassaan upeasti 3/7 ja tuomarin villillä kortilla kutsuttiin myös BIS-kehään mukaan!

Ja mitä vielä: BIS-kehästä ei tarvinnut lähteä tyhjin käsin kotiin, sillä napattiin parhaan esittäjän palkinto mukaan!! 

Ponin ilme, kun on voitettu jotain <3

Tähän on hyvä aloittaa ja päättää näyttelykausi 2021. Jos sittenkään maltetaan! 

Jos kaikki menee hyvin, voisi ensi vuonna harkita jalostusarvostelua. Siihenkin täytyy toki vähän ensin treenata. :)

Poni on. <3

Pieni hetki perjantaista

Mieti semmonen ihana kuulas syyskuun iltapäivä, aurinko paistaa, on sopivan lämmin, ei ole juurikaan ötököitä, linnut laulavat ja heppa on ihana oma itsensä - täydellinen aihio maastolenkille. Tervetuloa mukaan lenkille!

Säteellä on pari luvallista ravisuoraa. Tässä eka.

Kiviojalla Säde hoitaa hommat.

Kas näin.

Vielä on kovin vehreää.

Aurinko paistelee ihanasti puiden välistä.

Ihana pieni Säde.

Toisella luvallisella ravisuoralla.

Välillä käytiin poseeraamassa hiekkakasoilla. 

Tuotiin kotiin yksi hirvikärpänenkin, ettei vaan liian ihanaa olisi.

Elämässä kiinni

On päästy taas vähän harrastamaan.

Pari viikkoa sitten käytiin Tiinan tunnilla naapuritallilla. Saatiin kasa työkaluja balettiharrastukseen lisää - asetus, taivutus ja tasapaino, siinä pähkinänkuoressa tämän hetkiset prioriteetit. Kuitupohjalla pitkää sivua hölkötellessä toivoin, ettei se sivu koskaan loppuisi. 

Säde on liikkunut hyvällä energialla ja satula on pysynyt keskellä. Tai pysyyhän se, jos istuu keskellä, mutta takajalan ollessa kipeä, penkki valui väkisinkin oikealle. Aiemmin koko ajan ja sittemmin vain ratsastuksen aluksi. Nyt tätä ei ole enää esiintynyt, joten ollaan kaiketi melko turvallisilla vesillä.

Sopivan liikutustasapainon löytäminen on ollut hankalaa, kun takana on pitkä kevyt jakso ja lihakset ovat tippuneet. Omastaan huomaa sellaisia pikkuriikkisiä asioita, mitä ei välttämättä muiden hevosten kanssa huomioisi ja otankin supervarovaisesti nyt kaiken. Ehkä vähemmän on enemmän ja pieni kompurointi (ei konkreettisesti vaan vertaiskuvallisesti) kuuluu nyt asiaan. Nyt on ihmisen toimesta liikuttu joka toinen päivä, pääasiassa edelleen maastossa ja edelleen pääasiassa vain käynnissä. Rasitustasoa on hieman nostettu eli takaosaa on vaadittu töihin ja pientä kiipeilyä ja vastaavaa on lisätty. Ravia on otettu hiukan suoralla. Syysvillit ovat tuoneet lisää virtaa "pieneen" tammaan, joten välillä kintut nousevat pyytämättäkin ilmavammin.

Takajalkaa kylmään edelleen hysteerisesti. Samoin takapolvia. Tuskin siitä neuroosista pääsen ikinä eroon, kun olen juuri velipojan kanssa samaan aikanaan oppinut. Toisaalta velikulta voi nyt paremmin kuin koskaan, kun sen jaloille ei tehdä mitään.

Mitä tulee kutinatilanteeseen, niin oman mukavuuden vuoksi sukkahousupuvusta (Snuggy) on luovuttu ja vaihdettu kaavut kokonaan Horsewareen. Niitä ei ole tarvinnut korjata kertaakaan kesän aikana. Huput ovat vähän kulutustavaraa, mutta lähinnä velipojan puuhastelujen vuoksi. Horsewaren loimi ei ole ihan yhtä hellä harjalle kuin sukkahousupuvut, joten jouhet ovat jonkin verran kuluneet sään edestä. Nyt elellään ihottumakauden pahinta aikaa ja polttiaisia on ihan hulluna. Toivottavasti ei kauaa, koska tamma on hieman totinen niiden suhteen. 

Noin muutenkin menee siis ihan kivasti. Säteen kanssa on kesän aikana saavutettu se tila, kun se lukee minun ajatuksiani niin hyvässä kuin pahassa - jos en ole ihan läsnä, ei ole tammakaan. Toisaalta taas hyvässä mielessä ajatustenluku vaihtuu hyvässä synkassa ja tamma toimii kuin sujuva ajatus. Eilen pitkästä aikaa vähän juoksuttelin ja pelkillä äänikomennoilla toimi hän. Tamma on pitkään mennyt kategoriaan, jossa valinnanvapautta ei kauheasti anneta, mutta nyt taitaa olla löytynyt se mukava tasapaino, jossa kaikilla on kivaa ja kaikki saa päättää jotain. Tamma ainakin hörisee joka käänteessä ja tulee aina luo. Toisinaan on neuvoteltu kyllä siitä, mennäänkö maastoon vasemmalta vai oikealta puolelta pihlajapuuta, mutta mitä pienistä.

Perjantaina pitäisi myös ratketa tuon ihanan satulan kohtalo - vuokra-aika on päättymässä ja edelleen rakastan istua siinä. Se vaikuttaa sopivan myös hevoselle edelleen, mutta haluan toisen mielipiteen siitä myös.