Hyvä Lisko!

Julishkalle tänään Hippokselta nuorten ponien I-palkinto seuraavalla pisterivillä:

Tyyppi 8,5

Pää ja kaula 8

Ylälinja 8,5

Etuosa 8

Takaosa 7,5

Etujalat ja liikkeiden säännöllisyys 7

Takajalat ja liikkeiden säännöllisyys 7

Käyntiliikkeet 8

Raviliikkeet 7,5

Yleisvaikutelma 8

Kaviot 8,5

Kiltti ponini on niin ihku. Ei siitä voi oikein muuta sanoa. Pus.

Ekassa kuvassa sisko Canna's Jacqueline, jolle siis myös I-palkinto. Molempien isä on Samppa eli Canna's Fonzie 280 SH. <3 

Happy horse

Kun sun hevonen näyttää iloiselta lainapilotin alla, niin hyvälle tuulellehan siinä tulee.

Tervetuloa takaisin Anni!

(Joka on niin hullu, että lupasi käydä liikuttelemassa Salkkulia viikottain. Kelpaa.)

Mitäs Salkkulille sitten? Hän on full of life eli omasta mielestään ei köyhä eikä kipeäkään. Ravipätkiä on otettu ihan muutamat hassut nyt. Kyllä se siitä taas.

Kamerastani en taas tiedä. Osa kuvista epätarkkoja vaikka mitä tekisi. Luuleeko mun ikivanha Canonini olevan ikäloppu eikä jaksaisi enää? Vikahan ei suinkaan ole kameran takana tai kohteessa. (:D)

Leprechaun sanoi pöö

Se oli ihan tavallinen lauantai. Aiempina päivinä elämä oli ollut yhtä kukkamertaa ja avartavaa ja ihanaa ja mitä kaikkea. Sekä otettiin torstaina ekat ravipätkät (kaksi pitkää sivua per suunta) ja sama homma torstaina. Ehdin jo analysoimaan, että ravi oli ihanan tahdikasta ja lähti hyvin takaa. Ollaanhan tässä koko kuukausi jumpattu takajalkoja.

Hevoseni, jos joku kuitenkin tietää, milloin on aika palata maan pinnalle. Kirjaimellisesti.

Salama on kahden viikon takaisen klinikkareissun jälkeen ollut hyvinkin elossa. Ei nyt ihan sekoboltsi, mutta hyvinkin virkeä. Perjantaina 6.9. oli ekan kerran vähän syksyn tuntua. Lauantaina vähän enemmän.

Orastavan talvikarvan alla kuhii mörköhuntteri. Pienet syksymörkötyypit ovat etsineet Pläsipäätä ja niin myös Pläsipää heitä. Ja lauantaina sellainen sitten löytyi, oikein pelottava: Sen kunniaksi tehtiin aikas nopea 180 asteen käännös ja jatkettiin ihan helkutinmoista kierrepukkirodeota pitkin pihatietä aina vajaan 50m matkan verran. Viidennen oikeasti aika haastavan kierrepukin kohdalla valuin yhdessä satulan kanssa oikealle kyljelle ja siitä oli pakko jatkaa matkaa maahan.

Supergrippiridapöksyt, jotka pettivät minut nyt ensimmäisen kerran, hajosivat. Polvi ruhjeilla, molemmat kämmenet ruhjeilla, henkinen kolhu mittaamaaton. Luojalle kiitos keskivartalofläsää on vielä sen verran, että mäjähdin maahan mahalleni. Siinä sitten kelluin noin sekunnin sadasosan ja pingoin sen jälkeen raivolla Pläsipään perään. Tämän vuoden toinen tippuminen. Perkele.

Takaisin kyytiin ja kentälle testaamaan avut. Heppapetteri päätti nimittäin lähdöt ottaessaan purra suoraan kuolaimeen niin, ettei edessä ollut mitään tuntua. Kuolain menee talvikaudeksi vaihtoon, sorry Salkkuli. Roskakatoksen mörkö käytiin kohtaamassa uudelleen, joku siellä edelleen kuumotti, mutta pihan ympäri voitiin ihan semiturvallisesti lenkkeillä vielä parin kiekan verran. Kerrottakoon tähän väliin, että tuota samaa väliä on kävelty nyt kyllästymiseen asti joka päivä.

On ne muruja.

Ai mä vai?

Slow feeding-ratkaisut

Vuosien varrella on tullut kokeiltua vaikka ja mitä. Kauas on tultu niistä ajoista, kun heinät annosteltiin kumivadissa pihalle tai paali vain lykättiin tarhaan. Kirjoittelin aiheesta viimeksi 2014, kun aihe alkoi enemmän kiinnostamaan.

Kerrataan vähän. Miksi sitten slow feeding? Hevoseni tarhaavat pääasiassa hiekkapohjalla. Heinä sotkeentuu hiekkaan ja sitä menee hukkaan. Sf-ratkaisut säästävät siis heinää ja estävät omalta osaltaan hieman hiekan joutumista suolistoon. Eri lukunsa on toki ne hevoset, jotka mahdollisesti syövät maata ihan sellaisenaan, niille ainut ratkaisu on haketarha tai vastaava sekä mahdollisesti kuonokoppa. Luonnollisesti myös hiekansyönnin syy on oleellista selvittää.

Toki oman etunsa ja se alkuperäinen ajatus sf-systeemissä on se, että ruoka kestää kauemmin. Kun hevonen söisi neljän kilon heinäannoksen alle 20 minuuttiin, tulee ruokintaväleistä auttamatta pitkiä. Sf-verkkojen avulla ruokin hevoseni kolmesti päivässä ja se on ihan OK.

Haittapuoliakin tässä on: Heinien käsittely ja punnitseminen esim. verkkoihin vie aikaa ja se on ehkä suurin miinus koko touhussa. Toisaalta taas pienin apuvälinein se sujuu ihan kohtalaisen ripeästi, mutta ei edelleenkään ole suosikkipuuhaani tallihommissa. Hevoset ovat myös mestareita hajottamaan asioita, joten esimerkiksi heinäverkkoja saisi jatkuvasti olla korjaamassa. Olenkin todennut, että yksi tai kaksi reikää verkossa saa olla, silloin verkot pysyvät vähän paremmassa kunnossa, kun hevoset eivät keskity vain rikkomaan niitä.

Erilaisia sf-systeemejä on markkinoilla jo kymmeniä. Materiaaleissa, hinnoissa ja toimivuudessa voi olla huimiakin eroja. Kokosin tähän neljä suosikkiani, jotka ovat meillä kokeiltuja ja hyväksi tai ainakin käyttökelpoiseksi havaittuja. Osa jo tuttuja juttuja, osa vähän uudempia.

1. Slow feeding-verkot

Näitä on markkinoilla paljon eri merkkisiä ja näköisiä. Oma suosikkini on Hööksin tuotannosta tuo 120x90cm kokoinen verkko, jossa reiät ovat kokoa 3,5x3,5cm. Verkolle on tehty oma puinen täyttöteline, jossa sen täyttää suht nopeasti. Loimien vanhoja jalkaremmejä ja kissan talutushihnaa hyödynnetään pussin yläreunan sulkemiseen, verkon omat nauhat ovat ihan virattomat. Verkon yläkulmiin olen lisännyt palohaat, joilla verkko kiinnitetään.

+ Heinät on verkoissa helppo kastella tai liottaa
+ Kun tekniikan oppii, on täyttäminen ihan suht ripeää
+ Hankintahinta siedettävä, kun verkkoja tarvitsee useamman (pussitan/verkotan aina vuorokauden heinät kerralla, joten verkkoja pitää olla reilusti)

- Kestävyys, verkoissa on viikottain uusia reikiä (tämä vika niin huokeissa kuin kalliimmissakin verkoissa)
- Turvallisuus. Omakohtaisesti tuli tämäkin koettuaa, kun Salama ripusti itsensä heinäverkkoon yhtenä yönä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Tapahtumasta selvittiin onneksi kuitenkin vammoitta, mutta eihän se kivaa ollut. Kengälliselle ja riimupäiselle verkkojen kiinnitys pitää funtsia hevosen mukaan.

Vaikeusaste: Yksinkertainen verkko on suht helppo hevoselle, riippuen tietty vähän heinän laadustakin. Vaikeusastetta voi lisäämällä laittamalla kaksi verkkoa päällekkäin. Olen jo tarpeeksi hajonneita verkkoja yhdistellyt yhdeksi, tämäkin ollut ihan toimiva ratkaisu.

Täyttöteline on ollut käytössä nyt neljä vuotta, loistava keksintö!

2. Heinälaari, jonka pohjalle slow feeding-verkko kiinnitetään

Turvallinen ratkaisu niin sisälle kuin ulos, meillä laarit ovat käytössä hiekkatarhassa ja Salaman karsinassa. Salamalla oli ennen muovinen jenkki-innovaatio haybar heinäverkon suojana, mutta vuosien mittaan se väsyi ja halkesi lopulta ihan rikki. Laareihin on laitettu kiinnitysrenkaat verkkoja varten.

+ Syömisasento!! Liian monessä sf-härvelissä syömisasento on hevoselle epäergonominen ja täten epäkelpo tai jopa vaarallinen
+ Turvallisuus (yksi hevonen on meillä laittanut jalkansa tuonne, mutta se oli silloin kengätön ja pelle peloton muutenkin)
+ Kestävyys
+ Laaria voi toki käyttää ilman sf-verkkoakin, reuna on sen verran korkea, ettei heinät lentele pitkin poikin

- Pohjasta kannattaa tehdä irroitettava tai se kannattaa vuorata kumimatolla kokonaan, näin sen saa parhaiten putsattua

Vaikeusaste: Verkkojen silmäkoolla vaikeusasetta voi säädellä. Perusahneelle suomenhevoselle tuplaverkko on aika hyvä.

Salaman karsinan uusi heinälaari valmistui kesällä 2019.
Vanhasta heinäbaarista löytyy myös vanha postaus.
(Ja monta hyvää syytä, miksi Salama viihtyisi vallan pihatossa.)

Heinäpallo in action. Salkulla on tekniikkana pyöritellä pallo renkaassa ja sen jälkeen kerätä sato.
Kun rippeet on syöty, pyöritellään palloa uudelleen.

3. Heinäpallo - Salaman suuri rakkaus!

+ Kestävä, kestänyt moitteetta ahneen suomenhevosen päivittäisen käsittelyn
+ Turvallinen, tosin isommasta reiästä saattaa mennä shettiksen kavio tai ison hevosen leuka läpi eli mieti tämä kohta tarkkaan oman hevosesi kohdalla
+ Tarpeeksi haastava ja mielenkiintoinen ainakin tälle hevoselle: Kun hevonen tykkää palloista ja ruuasta, on tämä ihan loistavaa aktiviteettia pitkäksi aikaa. Yllättävää kyllä, maailman huonoimmalla keskittymiskyvyllä varustettu Salama jaksaa pyöritellä tätä tuntikausia.

- Hidas täyttää, täyttöreiästä menee pieni tupsu kerrallaan
- Talvella lumessa pyörittyään korkki voi jäätyä kiinni, irtoaa toki pienen sulattelun jälkeen
- Meteli!! Karsinassa palloa lykkivä hevonen saa aikaiseksi sellaisen kapelin, ettei sisällä voi nukkua. Siispä pallo on siirretty vallan ulkokäyttöön desibelien vuoksi. Voi kun joku keksisi pehmustetun pallon!
- Tarhassa kierii aitojen ali. Ulkona olen laittanut pallon heinälaariin tai traktorin renkaaseen.

Vaikeusaste: Melko haastava, varsinkin tällä pienemmällä silmäkoolla. Vaikka  hevonen oppii nopeasti, ettei tätä voi voimalla ryskyttää, pallo pyörii silti sopivasti karkuun. Empiirisen tutkimuksen mukaan kuivaheinä toimii pallossa parhaiten.

Heinäpallosta löytyy viime talvelta myös oma postaus.

Heinäpallo ylhäällä ja tyyny alhaalla.

4. Heinätyyny - yöllisen mekkalan estäjä

Suomalaista kierrätysdesignia. Tyyny on airbag-tyynystä tuunattu ja siihen mahtuu arviolta 2-3 kg heinää. Idea on samankaltainen kuin heinäpallossa, mutta malliltaan tämä on lättänä eli tyyny. Salama saa yöheinien lisäksi karsinaansa tämän tyynyn, jotta tekemistä piisaa vähän kauemmaksi aikaa.

+ Hevosen mielestä edelleen kiinnostava
+ Äänetön, ellei sisään laitetun lisäpainon, pyöreän kiven, ääntä lasketa
+ Pysyessään ehjänä turvallinen myös kengälliselle hevoselle

- Kestävyys: Tyynyä on jouduttu paikkailemaan jo useaan otteeseen
- Keveys: Koska meillä on avotalli, lensi pallo ekoina öinä naapurin puolelle
- Hidas täyttää, samoista syistä kuin heinäpallokin

Vaikeusaste: Suht helppo. Hevonen oppi nopeasti pitämään jalkaa tyynyn päällä ja täten nyhtämään heinät vauhdilla ulos. Saanut kuitenkin jäädä käyttöön vaikkei taitavalle slow feeding-hirmulle Salamalle tarpeeksi hidastava juttu olekaan, mukavaa ajanvietettä hetkeksi toki.

-20cm

Lisää laihdutuskuulumisia!

Elokuun alussa otin seuraavan ja melkeinpä toiseksi viimeisen oljenkorren mukaan Salaman laihdutusprojektiin: Aamu- ja iltaheinät liotettiin. Samaan aikaan toki lisäsin kivennäistä, jotta niistä ei tule puutosta. Liikunta oli elokuun ajan etujalan takia pelkkää kävelyä joko taluttaen tai ratsain 30-60min joka päivä. Tai no, elokuulle tuli yksi valitettava vapaapäivä.

Neljä viikkoa myöhemmin eli 2.9. ell:n nauhan mukaan kiloja on karissut 20kg ja rinnanympärys on sinänsä pysynyt ennallaan (197-198cm), mutta kestovihollisemme lapaläskit ovat sulaneet pois!! Se tarkoittaa myös sitä, että satula istuu jälleen täydellisesti. Fläsää on lähtenyt myös takapuolen päältä ja kaulan rasva on pehmeää nyt. Kylkiluut tuntuvat helposti. Sen osalta laihtua ei enää tarvitsisi, mutta nuo loput rasvakertymät saisivat kadota.

Lähtötilanne talvi 2019. Möhköfantti.

Lähtötilannekuva 2. Satulan istuvuus tuli ekan kerran vastaan.

Väliaikakuvaa toukokuusta ja rakennekuva nyt elokuussa. Melkein eri hevonen. 

Salamanteri harjattavana 5.9.2019. Ei mikään ns. priima kuva, mutta tähän kohtaan sopiva tilannekuva.

Kuukausi mentiin lampaankarvaromaani satulan alla. Se nosti satulan pois lapojen päältä ja näin liikkuminen oli mukavampaa. Tähän ratkaisuun päädyttiin, kun muuten satula oli leveydeltään ok, se ei vain asettunut edestä tarpeeksi alas rasvakertymien vuoksi. Tänään koitin huvikseni penkkiä jälleen ilman lampaankarvaa ja tadaa, sehän istuu kuin tatti oikeassa paikassa. Ei kallistu taakse eikä jäkitä lapaläskien päällä. Heihei lapaläskit!

Mitä vielä? Ihraniskasta pyritään eroon ajan kanssa ja noin muuten pidetään ruokinta suht samana.

Salama sai rokotteen maanantaina ja siitä seurasi tuttuun tapaan vuorokaudeksi kuume ja jäykkä kaula. Salama sai vähän lisää hellää hoivaa ja onneksi rokotusreaktio oli hyvin lievä tällä kertaa. Tiistain se huilasi, keskiviikkona taluttelin ihan vähän ja eilen torstaina Salama totesi olevan elämänsä vedossa, ei köyhä eikä kipeä, narun päässä oli lähinnä suomenhevosen muotoinen leija... Siispä taluttelin ensin sen minkä kykenin ja ratsastin käynnissä vartin ja pysyin kyydissä, hihi. 

Vanhempia postauksia tästä aiheesta löytyy laihdutus-tunnisteen kautta.

Kaksi viimeistä kuvaa otettu 24.8.2019.

Sydän on ehjä kuitenkin

Salkkulin kanssa käytiin tänään aamuretkellä klinikalla.

Kuukausi sitten shitti oli tiukasti tuulettimessa, mutta tänään tunnelin päässä vilahti valo. Hankkarin yläkiinnityskohdassa oleva vamma on lähes parantunut. Kengityksellisiä asioita loput, väli täytyy nyt varpaan nopean kasvuvauhdin takia pitää 4-5 viikossa. Kuvat itsessään olivat hyvät ja heppa liikkui tänään hyvin!

Ja mikä parasta, kun itse tekee, niin priimaa tulee, tietty: Kilpahevosta en tästä saanut, mutta käytökseltään 10+ tyypin muuten. Kulkee kylillä ja autossa esimerkillisesti. Loistava piirre lemmikkihevosellekin. <3