Muut hepat

MUUALLE MUUTTANEET:


Shetlanninponiori
CANNA'S FONZIE 280SH "Samppa"
Syntymäaika 7.5.2013
Väri musta, jkv sekakarvaa rungolla
Sk. 95,5cm
i. Ytterhalls Kanon 253 SH
e. Kotimäen Soraya



Shetlanninponiruuna
CANNA'S FRANCO "Pilkku"
Syntymäaika 16.5.2013
Väri musta, kuonopilkku, sekakarvaa otsalla
Sk. 99cm (arvio)
i. Junibackens Martini 98 SH
e. Furunäs Johanna 970 SH
(Sukuposti)


MUISTOISSAMME:


Shetlanninponiruuna
CANNA'S DUKE
"Duke"
Syntymäaika 30.4.2011
† 3.11.2015 (tapaturma)
Väri kulomusta, ei merkkejä
Sk. 104,5cm
i. Olympus, e. Gala, ei. A.S. Namorado
(Sukuposti)

Duken oma sivu täällä.

Lämminveritamma
HOPEFULNESS
"Toini"
s. 25.4.2007
k. 16.12.2014
i. Classic Hogan, e. Classic Case, ei. Duran Hanover

Toini tuli taloon vähän yllättäinkin elokuussa 2014. Se oli edesmenneen Hennuni vanhin tammavarsa ja olikin emänsä niin sanottu paranneltu versio. Se oli erittäin kiltti, sympaattinen ja ihmisystävällinen tamma. Toinin oli tarkoitus toimia Hennun manttelinperijänä monipuolisena harrastehevosena, mutta vanha vamma etupolvessa ei kestänyt harrastekäyttöä, joten jalkavaivat veivät nuoren ja kauniin tamman taivaslaitumille aivan liian varhain.


Suomenhevostamma
FADIME
"Fanni"
s. 25.4.2002
k. 24.12.2011
i. Suikku, e. Pinkuri, ei. Hiluri
(Sukuposti)

Fanni saapui joukkoomme 2.6.2011 ja hän tuli minulle harrasteratsuksi Tompan seuraajaksi. Kiltti, yritteliäs, äärimmäisen herkkä ja ystävällinen tamma oli aina hyvällä tuulella ja omasi hyvän asenteen lisäksi hienot ilmavat liikkeet. Tamma rakasti rapsutuksia sekä kaikenlaista touhuilua ja se oli luonteeltaan juuri sellainen, kuin hevosystävän kuuluukin olla.

Syksyn sairastelukierre (suolistotulehdus) vei lopulta voiton kaikesta huolimatta ja Fanni saateltiin vihreimmille laitumille jouluaattona 2011 äkillisen ja rajun suolikierteen takia.


Lämminveritamma
CLASSIC CASE
"Hennu"
s. 2.5.1997 Suomi
k. 22.11.2011
(Sukuposti)


Hennu oli kaikkien kaveri, kiltti, sympaattinen ja kivaliikkeinen pikkutamma, joka tuli meille marraskuun lopussa -09. Vauhdikas pikkutamma oli aina innokas oppimaan uusia juttuja, vaikkei mikään maailmaa räjäyttävä GP-tykki ollutkaan. Hennulla on neljä varsaa aikaisemmasta elämästään, joista Toini on yksi.

Vuonna 2010-11 ehdimme kilpailla omaksi iloksi muutamissa harjoitus- ja seurakoulukisoissa pari He C-rataa ja muutamat estekisat kohtalaisin ja melko positiivisin tuloksin. Hennun päätoimi oli toimia mukavana maastopollena, jonka kanssa silloin tällöin harjoiteltiin erilaisia kuviokelluntajuttuloita kentällä ja hypättiin pikkuesteitä.

Hennulla oli mieletön merkitys hevosteluharrastukseeni, se toi luottamuksen ja mielekkyyden takaisin koko harrastukseen. Sellaista aukkoa on vaikea täyttää.

22.11.2011 - tuona painajaismaisena päivänä - kohtalo puuttui peliin ja jouduimme tekemään vaikean päätöksen ikävän tapaturman seurauksena ja päästämään tämän maailman kilteimman tamman vihreimmille laitumille. 

Puoliveriruuna
TOMY
"Tomppa, Tomboy, Tomppis, Lentävä Hollantilainen" jne...
s. 1992 Hollanti
k. 12.7.2011
(Sukuposti)

"Lentävä hollantilainen", pienisuuri hevonen, joka tiesi oman arvonsa ja poistui halutessaan paikalta huomaamatta ja tarvittaessa erittäin nopeasti. Harmaassa nuoruudessa rahkeet kisakentillä riittivät hyvin sijoituksin metrin radoille ja kouluaitojen sisällä He A asti. Siis, jos pääsit tämän kanssa radalle asti. "Pysy selässä tai kuole" - siihen voisi kiteyttää kaiken olennaisen.

Ruuna ei aina ollut mikään herra positiivisuus, mutta omien ihmisten kesken mitä sympaattisin otus omine vahvoine mielipiteineen. Ehdottomasti se Elämäni Hevonen! Tomppa oli tyyppi, jolla "on aina jotain meneillään", oli koko ikänsä todella leikkisä ja kova touhuamaan kaikenlaista, niin hyvässä kuin pahassakin. Kun kukaan ei nähnyt, se oli oikea pehmo, mutta muiden nähden se esitti kovaa ja karskia jätkää, tietty.

Kaudet -07-09 kilpailimme seura- ja aluetasolla este- sekä koulupuolella kivoin tuloksin.

"Eläkepäivillä" meno ei rauhoittunut melkein ollenkaan, kevyt perä ja karkailutaipumukset tuntuivat ajoittain korostuvan tekemisen puutteen takia. Siellä missä ruoka oli - siellä oli myös Tomppa. Muutamat lukot karsinan ovessa olivat vain hidaste, jos ruoka oli "myöhässä".

Iso Valkoinen saateltiin viimeiselle matkalleen 12.7.2011 pahentuneen nivelrikon seurauksena. Nyt hänen on hyvä olla, ilman jatkuvia kipuja ja särkyjä, vihdoinkin villinä ja vapaana. Poju sai viettää täydellisen laidunloman viimeisenä kesänään ja lähtikin täältä upeassa kunnossa uusiin seikkailuihin.