Yksi maailman ihmeistä

Salama, mikä on sun unelmaduuni?

Salkku: Puutarhatonttu.

Kesä 2017, unelmakesätyö. Tässä menossa päiväunet omenapuun varjossa.

Noh, jos olisi pakko valita jokin duuni, mikä se olisi?

Salkku: Lasten poni.

Ja kyllä, näin todella on. Salkku on jonkin verran tuuraillut ponikerhotunneilla ja on osoittanut olevansa sittenkin aika helmi.

Koko hevosen olemus muuttuu, kun lapsi kiipeää selkään. Heppa seisoo rentona letku letkeänä ja odottelee neuvoja suunnasta. Pienin painoavuin se kääntyy, pysähtyy ja lähtee liikkeelle. Kyllä, se sama pohkeelle aivan kuuro hevonen... Viereisellä pellolla saa kulkea noina päivinä vaikka hirvi ihan vierestä, pollen korva ei heilahdakaan. Käsittämätön otus. <3

Ja mikä söpöintä, se ravaa lasten kanssa hitaammin kuin hidastetussa elokuvassa. Ihan vain siksi, ettei lapsi heilahda. Kas näin. ;)

Ihme ja kumma

"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa."

Näin on, tuumi Salamakin, kun pääsi kerrankin revittelemään oikein kunnolla maastoon. Tiet ovat huippukunnossa, hokkia on alla ja keli on mitä parhain, eli ei muuta kuin hanaa!

Ihmeellistä kyllä, kaikkea kummaa tuli tänäänkin vastaan. Ihan kaikkea me ihmiset emme nähneet, mutta mitä pienistä. Annetaan hevosen murehtia, sillä on isompi pää.

Mitään en kyttää. Ikinä.

Dressagee mäntyjen lomassa.

Lentsikoi tiirailemas. Flying Finn.

Lentokenttäalueella droneja ei saisi lennättää. Koskeekohan se Salamaakin? Tossut pidettiin kiltisti maassa tuolla alueella!

Tuli ihan hiksa.

Talven iloja

Tällä hetkellä niitä arjen suuria iloja aktiivisesti löytävin on Julishka. Energiaa piisaa!

Salkku Viirukorva ei nyt ole ihan varma, pitäisikö. 

 

Juuli läheltä. Normietäisyys ;)

Mutta niin "vanhakin" nuortuu, kun varsa aikansa vetää rallia ihan iholla.

Mitä tekee Pilkku? Seisoo ja katselee. Joissain viisaus vain asuu. :D

Eipä sillä, viisaus asui Juulissakin eilen, kun eläinlääkäri kävi rokottamassa sen. Vaikka virtaa on kuin pienessä kylässä, sujuu tällaiset arkiset touhut (vuolu, eläinlääkärin jutut yms) kuin vanhalta tekijältä. Isänsä tytär. <3

Julishkan eka shownäyttely 17.2.2018

Julishka 9 kuukautta pakkasi perjantaina kassinsa ja pussinsa, laittautui, puki pyjaman ja hyppäsi traikun kyytiin lauantaiaamuna kuin vanha konkari. Tai onhan hän jo kerran nämä repertuaarit suorittanut, joten ei tässä nyt mistään ihmeellisistä puhuta.

Lauantaina vuorossa oli Vaskion shetlanninponinäyttely. Varsuli pääsi matkaan Raisan Islan kanssa ja tytöistä tulikin oitis sydänystävät. 

Kehään päästiin äkkiä ja varsa esiintyi siellä kuten ennakoinkin: Oli reipas ja energinen. Hän piti kyllä huolen, että hänet huomataan!

Arvostelu vapaasti suomennettuna: "Hyvä rotutyyppi, hyvin hoidetty. Kaunis pää, hyvin kehittynyt kaula. Hyvin kehittynyt lihaksikas takaosa. Energiset liikkeet."

Sijoitus luokassa 2./3. ja saldona II-palk. Tuomari mainitsi vielä, että erittäin ihana varsa, mutta tänään vähän tuhma. Aha.

No, elämänilo on ihan terveellistä, joten ei muuta kuin uudelleen ladulle sitten joskus. ;)

Linkki videoon

Vihdoinkin!

Vihdoinkin se on virallista myös Hippoksen toimesta: Samppa on I-palkinnon jalostusori. <3

Kuva Raisa (Ponioripäivät 2016)

Viikko viis (ote päiväkirjasta)

Maanantai 29.1.2018

Pojilla vapaa. Selitys sivulta seiska: Oli kiireitä, väsytti. Salaman edeltävä viikonloppu oli vähän rankka ja vej keräsi nestettä hieman tavallista enemmän. Kylmää ja lepoa hoidoksi sille siis.

Tiistai 30.1.2018

Pojilla vapaa. Tällä kertaa päivä venyi töiden parissa.

Keskiviikko 31.1.2018

Päivän positiiviset: On tammikuun viimeinen päivä! 

Salaman päässä vapaat alkoivat jo tuntumaan, käyntilenkki taluttaen riimu päässä oli jotenkin tyhmä idea. Siispä keksin Pläsipäälle aivojumppaa: Haettiin metsästä tippuneita oksia ja raahattiin niitä tarhaan. Se oli Salaman mielestä toki ärsyttävää, koska oksat pitivät ärsyttävää rahinaääntä. Sitten haettiin posti ja tien varressa oman vuoron odottaminen ärsytti. Viimeiseksi haettiin vielä polttopuita ja sekin oli tyhmää. Salaman mielestä siis, mutta hienosti se pysyi villahousuissaan kuitenkin.

Heinäkuorma tuli, kolme paalia odelmaa. Riittävät pari kuukautta.

Torstai 1.2.2018

Tuli lumimyräkkä. Aamuheinät syötiin sisällä. Kävelyllä käytiin ja tietty homma oli kuin tuulen viemää, tosin ruuna pysyi handussa ihan riimulla ja tavisnarulla. Salamalla oli valtaisa hinku talliin, se olisi voinut haluta olla sisällä vaikka koko päivän. Huomenna ratsaille, satakoon vaikka koiria taivaalta.

Eipä sillä, yksi saksanpaimenkoiran muotoinen hiutale voisi olla ihku.

Perjantai 2.2.2018

Myrskyn jälkeen on poutasää. Tänään ei ihan kirjaimellisesti, mutta lämpötila oli plussan puolella ja kenttä ihan super. Parhaassa tikissä ehkä koko talvena.

Pitkä verkka alle ja askellajit läpi. L-sana oli yhtä kuin jippijajei! Tällä kertaa tosin minun mielestäni. Salama oli tötteröylähuulensa kanssa maltillinen ja muistutti allekirjoittanutta vain kerran vasemman laukan nostossa siitä, että avun tulisi olla täsmällinen ja puristaa ei saa. Eli yhdet rodeot, mutta muuten monta hyvää laukkapätkää. I love my horse.

Michelinukko - eiku akka - ja Salamanteri.

Lauantai 3.2.2018

Joku tiputti lämpötilat roimasti pakkaselle. Hyväpitoinen kenttä muuttui Salaman liikemekaniikalla varustetulle suoksi. Pakkaslumessa ei kavio saa kunnolla tukea pohjasta ja homma menee sutimiseksi.

Siispä kävin ihan vaan köpöttelemässä Ruuna Tänään Ei Niin Reippaan kanssa, samaan aikaan Pilkku pörräsi kentällä Julian kanssa. Salamalle loistavaa harjoitusta, kun kentällä on muitakin. Keskittyminen on todella vaikeaa pitää olennaisessa, hepan korvat ja silmät pyörivät koko ajan kuin propellit muiden suuntaan.

Kävin ennen kotiinmenoa hakemassa itselleni mekon. Kyllä, sen kirotun rapisevan ratsastushameen. Se rapisi edelleen ja Salama oli varsin ihmeissään siitä. Selvisimme, molemmat.

Lauantainakin satoi. Tällä kertaa lunta.

Sunnuntai 4.2.2018

Aamulla oli kylmä. Miinus neljätoista. Kylmin aamu tähän kolkkaan tälle vuodelle. Joku miettii tällä hetkellä tätä lukiessa, että yrittäisit edes. En, olen lämminverinen ja talvi ei ole minua varten. Pukeuduin aamutalliin kuin pilkkikisaan, tuli onneksi hiki. 

Päivällä aurinko helli ja anonyymi ponipoika lähti seuraksi ja superseiffiksi peurametsään. Ei se Salama kummempaa tarvitse, mukana kävelevä ihminen on ihan jeesjees ja selässä voisi kutoa vaikka villasukat. Yksin se on edelleen vähän tuulella käyvä eli koskaan ei voi tietää miten käy. Siksi on kiva ottaa kaveri mukaan, varsinkin pitkän maastopaussin jälkeen. Tehtiin leppoisa kolmen vartin kävelylenkki. Salamalla oli lystiä, vaikkei saanutkaan kävellä ihan niin täysiä kuin olisi halunnut. Hanki jarrutti jaa hyvä niin, pääsi tämäkin kerrankin tepastelemaan hangessa pidempää pätkää.

Rapiseva hame oli mukana menossa. Se asettuu yllättävän hyvin, mutta ei se kyllä kovin lämmin ole. Kaipaa pientä modifointia, fleece- tai villavuorta tms. Nyt liukas vuorikangas reittä vasten on vain kylmä.

Sen pituinen se, viikko viis siis. Ensi viikolla taas uudet kujeet.

PÄIVITYS 5.2.2018 klo 8:55: Paitsi että eilen iltatallissa uusi hana, johon asennettiin viime kesänä sulanapitosysteemi oikein putkimiehen toimesta, halkesi eilen ja illalla vastassa oli vesisuihku. Jippii.