Jippikayjei

Yhdyn niin tuon kappaleen sanoihin. Melkein kuin raamattua kuuntelisi.

Hippomedissä 6.5.2014

Kulunut vuosi on sisältänyt niin verta, hikeä, huonoja päiviä kuin taas vastaavasti hyviäkin hetkiä, pilkahduksia normaalista nuoren hevosen arjesta. Viime kesänä eläinlääkäri sanoi tästä hevosesta sanat "not good" ja antoi sille lähinnä lemmikin statuksen. Alkoi eläinlääkäreiden konsultointi ja pitkä kuntoutus. Klinikoilla tuli rampattua ja jalkoja kuvattua.

Ns. luottoeläinlääkärimme oli ensimmäinen, joka antoi edes vähän jotain suuntaa ja toivoa, miten tästä edetä. Myös diagnoosi vähän pehmeni alkuperäisestä, uusista kattavammista rtg-kuvista nimittäin ei löytynyt kasvuhäiriöitä eikä muutakaan sellaista, mikä voisi haitata nuoren hevosen elämää. Pari pientä "valuvikaa" kyllä, mutta niitä on melkein jokaisella hevosella. Eli vain jänispattialueen isoa vikaa jäätiin rakkaudella hoitamaan. Pari kipulääkekuuria, täydellistä lepoa, ahkeraa kylmäystä...

Salamalla oli tänään odotettu klinikkakäynti ja siellä hyvinkin pelätty ontumakontrolli.

Jänskä liukuovi.

Lyhyesti sanottuna, minulla on lähes terve hevonen! Ei täydellinen, mutta ei huono, vaan erittäin hyvä! "Verrattuna aiempiin, liikkuu kokonaisuutena erittäin hyvin."

Oikean takajalan sielunelämää on edelleen jatkossa seurattava tarkoin, mutta rtg-kuvat olivat huimasti paremmat kuin viime kesänä. Ultrassa jänteet olivat ehjät, hankositeessä oli pienenpientä kroonista paksuuntumaa vanhassa vammakohdassa. Ai niin, mahassakaan ei ollut hiekkaa. Se kuvattiin varmuuden vuoksi, kun Salama on jälleen harrastanut omatoimisesti aidanalusten pupeltamista ja erilaisia kaivuutöitä niiden parissa.

Fiilis on kieltämättä nyt aika super. Leijutaan nyt, kun aihetta on. Pudotus pilvilinnoista on aina edessä ennemmin tai myöhemmin. ;)

Kyllä, Salama 3vee löysi oman peilikuvansa ensi kertaa.