perjantai 29. kesäkuuta 2012

Mitään en ostanu...

Lähdin aamulla muutaman päivän mittaiselle road tripille ja ensimmäinen pysähdyspaikka oli Vantaan Hööks. Esittelen nämä ihanuudet, kun pääsen kotiin!

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Lomailu on vaarallista

Kyllä vain. Mitä sinä olet tehnyt tänään?

Minä heräsin aikaisin, join rauhassa aamukaffet ja sen jälkeen eksyin autokauppaan, kävin koeajolla ja sen jälkeen ostin sen auton. Loppupäivä menikin sitä ihaillessa. Hän on myös Hopeanuoli, vähän uudempi vain ja litistyskoneessa käynyt (= farmari). Vanha rakas pakettiautoni sai hyvän kodin ja tulen näkemään aitoa ja alkuperäistä Hopeanuolta vielä jatkossakin. :)

Niinpä, nyt takaisin toisenlaisten hevosvoimien eli blogin päätähtien kimppuun. Ne voivat yhä hienosti ja paksusti. :) Lähdenkin loppuillaksi kyyläämään sitten niitä...

Tsau.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Niin, ne tallin remontti- ja siivousprojektit...

...eli toisin sanoen niitä kaipaavat ja osittain jo käsittelyä saaneet kohteet. Tästä siis lähdetään:

Tallin käytävä
Käytävältä lähti jo vanha pyökin värinen hyllykkö (eli meidän vanha tv-taso :D) pois, tavallaan sen tilalle laitoin tuollaisen tummanruskean Ikean Lack-hyllyn. Se kantaa mukanaan paria kannellista säilytysrasiaa, jonne hiiret eivät pääse. Tompan pari kuvaa kuuluvat myös kalustoon, kehyksien väri tulee tosin muuttumaan pinkiksi. Sain isältäni tuollaisen pienen pyörällisen tason, joka nyt toistaiseksi pyörii tuossa ja etsii paikkansa sitten jostain. :)

Liitutaulu jää myös, vaikkei sillä sen tarkempaa funktiota nyt tällä hetkellä olekaan. Ennen siinä olivat ruokintaohjeet, mutta ne muuttivat satulahuoneeseen ruoka-astioiden yhteyteen. Pirteä pieni punainen postilaatikko on kirppislöytö, joka oli pakko saada ja laittaa jonnekin. Se päätyi siis talliin. Muovipussilla vuorattu puutarhatuoli on mun kiipeilyväline, kun tähystän joka ilta katsomaan pääskysten pesää - ne asuvat tuossa oikealla Salaman karsinan vieressä lampun päällä.

Riimunaulakko, sulakkeet ja radio vuodelta kirves - pesua vailla, itse kukin. 
Heinävarasto on nykyään muuten vaan varasto.
Heinävarasto muuttui siivouksen myötä tavan varastoksi ja mm. valkoinen kaappi muutti tallin puolelta sinne. Tässä vasemmalla on loimille oma naulakko ja siinä roikkuvat ne toppa- ja sadeloimet, jotka eivät nyt juuri ole käytössä. Estetolpat ja kavaletit muuttivat nyt heinäpaalien tilalle sisälle. Täällä on nyt myös riimujen hautausmaa, tallin työkalut sekä ämpärit.

Tuossa vasemmassa alalaidassa kuultaa musta kannellinen laatikko. Hon är Samla 65L från Ikea. Asettelin sinne sievästi viisi fleeceloimea, yhden ratsastusloimen ja kasan riimuja - melkoinen tilaihme siis, suosittelen! (Toim.huom. miten meille on siunaantunut näitä pahuksen riimuja näin paljon?!)

Karsinat
Neljässä vuodessa muutama kaviollinen saa halutessaan kavion- ja hampaanjälkensä näkyviin ja paikat alkavat näyttämään kurjilta ennemmin tai myöhemmin, vaikka seinät on pesty kerran kuukaudessa ja maalattu suurin piirtein joka toinen vuosi. Maalausoperaatio on siis jälleen tulossa: Harmaat ja valkoiset pysyvät entisellään, vihreät osat tosiaan vaihtavat sävyään tummanruskeiksi. En malta odottaa lopputulosta! Jos se on huono, niin vedän kaiken pinkiksi, heh... :)

Tuleva tarhakatos, tai lähinnä sen paikka.
Jipii, enää puuttuvat lattia, seinät ja katto! Eli sikäli ihan jees... Tästä lähti tosiaan se peltinen mökki pois ja lähes samaan kohtaan tulee uusi, mutta vähän pienempi "ulkokarsina". Alalangan alalanka on viritetty jo paikoilleen, laudat odottavat vielä kauniimpaa säätä ja saavat sitten myös maalia ylleen.

Kosteen nihkeetä

Maalaushommat tallissa eivätkä pihalla pääse alkamaan, kun on koko ajan niin kosteaa. Aina kun aurinko saa kuivatettua yhden nurkan, tulee uusi sade ja kierre vain jatkuu ja jatkuu. Siispä olen kotona "remppatyömaalla" kävellyt ympyrää, tutkinut nurkkia ja siivonnut tallin. Sen lisäksi uuden tarhakatoksen pohjaa on jo vähän sorkittu, pitäisi vaan ajaa sinne vähän täytettä ja sen jälkeen sitä voidaan jo valmistella valua varten. Eiköhän tämä tästä!


Duken uusi riimu tulla tupsahti tänään postista. Koko oli juuri sopiva! Harmi, kun en tajunnut harjata ponia kuvaa varten, joten koittakaa kestää sotkuinen tukka ja likainen pony. Kuvassa näkyykin muuten hyvin se, mistä kohtaa Salkku nappaa aina leikin keskellä kiinni - byebye ihanat jouhet...

Ukkelit 25.6.2012
Meillä on jo 50 lukijaa, aika huippua! Tervetuloa vain uusille ja kiitos kaikille, kun olette jaksaneet seurata meidän hömppäjuttuja! Pitäisiköhän tämän kunniaksi tehdä joku blogiarvonta, ne kun ovat niin muodikkaita nykyään? :)

torstai 21. kesäkuuta 2012

Pikkushoppailujen kautta juhannuksen viettoon...


Dukepukelle löytyi kuin löytyikin hakemani Eskadronin riimu "shettiskoossa" - ainakin niin mainostettiin, että P1-koko on hieman tavallista Eskadronin pony-kokoa pienempi. Väri on jollain tapaa pinkkiin vivahtava, "harmi" kun se oli ainut värivaihtoehto. ;) Ko. riimu on Bloom-sarjaa.

Samalla tuli tilattua uusi harjalaukkukin. Edellisessä postauksessa esittelemäni vanha harjalaukkuni on Hööksistä ja on liian pieni kahden kaverin harja-arsenaalille. Jossain putiikissa näin tuollaisen Eskadronin kassin ja se oli kivemman kokoinen. Harmi, kun mistään ei löytynyt enää sitä pinkkiä, joten piti poikien kunniaksi ottaa ruskea (teak) sinisillä raidoilla... (toim.huom. 24.6.: Tilasin ensin kokonaan sinisen, mutta muutin mieltäni ja yritin ainakin vaihtaa väriä - saa sitten nähdä mitä sieltä tulee!) Tähän asti pojilla on ollut omat harjat, mutta käytännössä olen samaa sukaa ja Furminaattoria käyttänyt molemmilla, samoin irtokarvat on tullut harjattua samalla harjalla ja jouhet selvitetty myös sillä "ainoalla ja oikealla" harjaharjalla. Siispä, jatkossa käytetään vain yhtä kassia ja sen sisältöä. 


Mutta nyt mekin karautamme juhannuksen viettoon - oikein rauhallista ja levollista juhannusta kaikille, tutuille ja tuntemattomillekin!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Sitten vielä roppakaupalla lisää KESÄKUVIA

Kesä vain on ihmisen ja hevosen parasta aikaa, eikö vain? Tein lupaamani kuvausretken laitumelle heti lupaukseni jälkeen, valitettavasti kameran tarkennus oli taas osittain pois pelistä ja mystinen kameravirhe aina vain bongahti näyttöön hyvän tilanteen kohdalla. Täytyy ihan tosissaan raahata tuo korjattavaksi, alkaa jo ärsyttämään... :( Mutta tässä vähän kuvasatoa - Salama ja Duket kesäfiiliksissä tänään 20.6.2012:

Salama on saanut tässä kesäkuun mittaan myös vähän "täytettä" kroppaansa...
...sillä minun mielestäni se alkaa jo vähän näyttämään suomenhevoselta... :)
Tähän asti se on ollut sellainen söpö pieni ja siro poniini, missä ei tietenkään ole ollut mitään vikaa. 
*haukotus*

Sitten leikitään:

Onpas Salama saanut naamansa solmuun.








Leikkihetken jälkeen Salama tulossa rapsuteltavaksi...
Muistakaahan käyttää aurinkorasvaa... :)
Hoitolaukku kulkee aina mukana. :)    

Loppuun vielä pieni kuvakollaasi tilanteesta X:


Mikä on sinun suosikkikuvasi ja miksi? Rohkeasti vain kaikki kertomaan... :)

Pari kuvaa vain

Kuvia toivottiin blogiin enemmän, joten nyt niitä sitten satelee! :)

Käytiin Nikon kanssa yhtenä iltana katsomassa poikia uuden jumppapallon kanssa (vanha pinkki kelpasi jollekin pitkäkyntiselle, lähti ihan itsekseen kävelemään tuosta kotipihasta jokin aika sitten...), mutta pallo ei tällä kertaa aiheuttanut mitään sen suurempia reaktioita. Ihan hiukan sitä piti sentään ihmetellä:

Poijjaat olivat tullessa päiväunilla.
ID ja Salama kylki kyljessä
Uljas musta <3
(Mr Mahakarva)

...ja vihdoin se pallokin pääsi kuvaan.
Nyt vihdoin auringon paistaessa nappaan kameran pyörän tarakalle ja lähden napsimaan toivon mukaan ihan superkivoja kesäkuvia!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Duken näkökulma: Pienen oripojan elämää (osa I)

Moro.


Minä olen Duke, uljas ja omasta mielestäni hyvin suuri musta shetlanninponiori, jolle ikää on karttunut tähän päivään mennessä 1 vuosi, 1 kuukausi ja 17 päivää. Tunteja ja minuutteja en nyt jaksanut nyt laskea, vaikka tarkka ja huolellinen olenkin kaikissa arjen askareissa. Mutsi heitti mulle kirjoitusvuoron välillä tänne sen nettiblogiin, kun sillä on kuulemma nyt vähän kirjoitusideat loppu. Kuulemma kolmesta laiduntavasta ponista ei kauheasti keksi kirjoitettavaa - uskallan olla kyllä eri mieltä!

Muutin tänne Ruskolle ton daijun suomenhevosen kaveriksi noin 1,5 kuukautta sitten. Sitä ennen painisin päivät pitkät samanikäisen poika- ja tyttövarsan kanssa, eli mun arki oli vallan mukavaa. Mun uusi omistajani kävi jokusen kerran katsomassa mua, kovin ihmettelin tollaista vierasta ja ihan randomia tyyppiä, kun tuli vaan, eikä meinannut välillä lähteä kulumallakaan pois. Matka uuteen kotiin oli mun mielestä vähän pitkä, mutta mua kuulemma stalkattiin koko ajan valvontakamerasta. En viitsinyt sillä reissulla keksiä mitään tuhmuuksia, koska mun entinen mutsi sieltä Eurasta piti aina hellästi huolen siitä, että aina pitäisi käyttäytyä kunnolla.

Täällä uudessa kodissa, jossa ihmiset heti vallan ihastuneesti taputtelivat, lepertelivät ja rapsuttelivat mua, tein heti selväksi, että olen tullut tänne jäädäkseni. Taisi mennä jakeluun ihan heti - siihen ei tarvittu muuta kuin pitkien ja tuuheiden silmäripsien räpsyttelyä ja pari pehmeää hörähdystä.

Aika nopeasti tutustuin myös uuteen kaveriini, tollaseen ihmeellisen väriseen suomenhevoseen. Sen nimi on Salama. Mun muistikuvan ja parin kirjekurssin perusteella noi putet ovat yleensä sellaisia punaisia tai keltaisia, mutta tolla pahuksella ensinnäkin iso vaalea läiskä naamassa ja sen lisäksi se on kovin tumma väriltään. Mua ärsyttää se välillä, koska mun piti olla se musta ori, josta omistajani mies ja kaikki niiden kaverit kyselevät. Mutsi lohdutti mua alkuun, että ei hätää, Salama tulee vaalenemaan ajan myötä hiiren harmaaksi (heh, olisipa siinä naurussa pitelemistä, kun kaveri olisi aina vaan pölyinen - okei, se voisi olla myös epäreilua, koska sitä saatettaisiin silloin harjata enemmän...) ja siitä sitten ajan myötä kokonaan valkoiseksi. Nyt se on kuitenkin perunut puheensa, eli en oikein tiedä mihin uskoa. Omistajaani lainaten, aika näyttää.

Kaveristani vielä sananen, se on niin hölmö. Ensinnäkin se on pahuksen kömpelö. Joudun aina venaamaan sitä, kun vähän leikitään ja teen joskus aika nopeitakin kurveja. Toiseksi, se luulee olevansa suuri ja mahtava, kun muka muiden mielestä on isompi ja vahvempi kuin minä. En usko tuollaisia pötypuheita, vaan pistän sille kampoihin ihan tosissani. Mokoman saa muuten aika helposti nurin: Ei muuta kuin pari terävää puraisua etuvuohiseen, nopea taklaus ja sitten pikainen näpsy takavuohiseen. Jo on Suomen Toivo nurin! Tässä välissä tietenkin kirmaan itse pikaisesti karkuun, jotta näytän syyttömältä.

Onpa tuo mun kaveri ihan kivakin: Nyt just parhaillaan vietetään kesälomaa tällaisessa vihreässä paratiisissa, jossa ruoka ei tule loppumaan koko kesänä. Lempipaikkani on Salaman hännän alla, se huiskii luirulla hännällään samalla ötökät pois minunkin naamastani. Salama kyllä väittää, että sille tulee vielä joskus ihan kivat jouhet, mut mullapas onkin tuuheemmat jo nyt. Lisäksi muuten Salama on hyvä aurinkovarjo, parkkeeraan yleensä aina sen varjoisammalle puolelle. Silloin ennen kuin tultiin tänne laitumelle, me tarhattiin tietenkin sulassa sovussa kotona tarhassa ja nukuttiin päällekkäin heinäkasassa arjen tiukkojen aikataulujen vain antaessa periksi. Kotona meillä oli välillä vähän kiire toteuttaa nukkuminen, syöminen ja leikkiminen, varsinkin viimeiseksi mainittu vei aika paljon aikaa päivästä.

Mun koti on ihan kiva paikka. Mulla on siellä kotitallissa semmonen 12m2 yksiö kaikilla herkuilla. Salama asustaa siinä ihan vieressä ja välillä kuikuilee mun puolelle, mä kun en ylety sinne sen yksiöön ollenkaan, mun puolella lattia on varmaan puolisen metriä syvemmällä tai sitten ne ovat laittaneet Salamalle jotkut korotuspalat sinne sen puolelle... Omistaja vähän lupaili, et mulle tehtäisiin oma ikkuna tai joku muu viritelmä siihen, että näkisin tallinkin puolelle. Saa nähdä sitten loppukesästä, kun mennään kotiin, että mitä ne ovat saaneet aikaiseksi. Toisaalta olen ollut ihan tyytyväinen, kun saan nukkua (ja kuorsata!) ihan rauhassa omassa kämpässäni.

Kotona (ja tietty täällä laitumella) mun lempipuuhaa on syöminen. Tuore ruoho on ehdoton lempparini. Lisäksi porkkanat ja mun oma ruoka (Racing Pony + Protein ja Chevinal Plus + kalkki) ovat odotettuja herkkuja. Iltaruokien syöminen on omanlaista taidetta, mulla on sellainen vaaleansininen joustava iso vati, mihin mutsi laittaa iltaruuat. En aina tiedä, kumpi olisi kivempaa, sillä leikkiminen vai siitä syöminen - siispä yleensä yhdistän nämä huvit ja laitan ainakin etujalan sinne vatiin syödessä.

Nyt laitsalla ollessa mutsi on tuonut joka ilta mulle ja Salamalle leivänpalan, missä on tota Chevinal-siirappia päällä. Alkuun olin sitä mieltä, että pidä leipäsi, mutta olen onnekseni oppinut tykkäämään siitä. Nyt kirmaan vauhdilla ensimmäisenä vihellyksen suuntaan, kun tiedän herkun odottavan siellä!

Mun mielestä ihmisten kanssa touhuaminen on ihan kivaa. Yleensä ne rapsuttelevat ja kehuvat, mikä on tietenkin ihan kivaa. Joskus kehuja saa tosi paljon jo ihan siitä, että maltan tepsutella ihmisen vierellä nätisti. Nyt viime aikoina mutsi on vienyt mut metsään, missä on kaikkea kivaa tutkittavaa. Yllättävän paljon sieltäkin löytää syömistä, kun vain käyttää luovuutta! Koska ihmiset tykkäävät paapoa ja hoitaa, olen huomannut, että mitä nätimmin käyttäydyn vaikkapa harjauspaikalla, sitä nopeammin pääsen taas syömään. Tässä asiassa olen muuten saanut triplasti enemmän kehuja kuin kamuni Salama.

Jos multa kysyttäisiin, että mitä teen aikuisena, niin vastaisin tietty, että söisin ja nukkuisin. Omistajani on uhkaillut mua kaikenlaisilla virikkeillä, se näytti mulle semmosten ihmeellisten valjaiden ja kärryjen kuvaa. Sen lisäksi se meinaa kiikuttaa mut joskus jonnekin näyttelyyn. Näyttelyasioissa olenkin jo aikamoinen konkari, olin joskus ihan pienenä kerran kehässä ja nyt keväällä käytiin mutsin kanssa myös jossain. Ne oli hauskoja juttuja, varsinkin jälkimmäisellä kerralla pidin huolen siitä, että kaikki huomaavat mut. Olin kuitenkin loppujen lopuksi ihan siivosti, koska siat ja possut ovat sitten eri juttu, mä olen kuitenkin jalorotuinen rotuponi.

Mutta nyt on kyllä pakko kiiruhtaa laitumen takanurkkaan. Muistin just, että siellä on tän kylänraitin parhaat ruohotupsut, joten mun on pakko mennä imuroimaan parhaat palat päältä. Palaillaan joskus taas!

Minäminä! (ja vähän muitakin)

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Pieniä hölmöjä merkkipaaluja

*tähän tarvittaisiin jotain mahtipontista musiikkia*


Sade piiskaa ikkunoita, mutta se ei haittaa - eipähän tarvitse kastella pihakukkia, kun voi pällistellä senkin ajan edestä tuijottamassa laitumen portilla varsaani, josta on kuoriutunut tänään lähestulkoon aikuisen kokoinen orhi.

Hän sai tänään isojen hevosten riimun: Ihan oikean ratsuhepan Eskadronin riimun choco-petrol-kokoelmasta koossa cob. Se miksi tämä on niin pahuksen ihmeellistä, on se, että vastahan sillä oli "varsariimu". Vasta nyt huhtikuun aikana se sai pony-kokoisen riimun, jonka pukeminen nyt viime päivinä on ollut vähän haastavaa, koska jostain syystä siitä on tullut pahuksen tiukka ja sen päälle laittamista on edeltänyt aina pieni painiottelu.

Sisäinen varusteurheilijani, joka nyt tällä hetkellä hipelöi vain juurikin riimuja ja söpöjä harjoja, aikoo seuraavaksi etsiä Dukelle kivan Eskadronin tai Bucaksen riimun, jos ja kun vain jostain löytyisi sopiva koko. Täytyyhän sitä kylänraitilla tepastella edes vähän merkkitietoisena - siihen se pruukaa usein ja toivon mukaan myös jäämään. Toistaiseksi.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Miten lastata hevonen traileriin

Ratsuhevosen lastaaminen, lyhyt oppimäärä

Edellisenä iltana lietso itsesi siihen mielentilaan, että huomenna aamulla on kiire ja mission impossible odottaa, Uljas Ratsu IV pitää kuljettaa 7 km päähän kotitallilta naapuritalliin kisoihin. Kerro tämä myös hevoselle, jotta se on vastaavanlaisessa paniikkitilassa heti aamusta alkaen. On tiedossa, ettei Uljas Ratsu oikein pidä traileriin menosta, se kun ei oikein ymmärrä, miksi Täti on niin hysteerinen koko asian suhteen. Entisessä elämässä trailerireissut olivat ihan kivoja.

Täti peruuttaa auton valmiiksi trailerin nokkaan. Traileri on naapurikarsinan ultrahybersuper-saksalaisen peeveen omistajan hieno Delux-mallinen tanssilavaa muistuttava laitos, johon mahtuisi tusina shettiksiä. Silti Uljas Ratsu kammoksuu sitä, koska Täti on jälleen aivan paniikissa, kun Sen aika tulee.

Uljas Ratsu on pakattu pehmustettuun nahkariimuun, kaulakappaleelliseen loimeen, toiseen loimeen vielä varmuuden vuoksi, kainaloihin asti ulottuviin kuljetussuojiin ja koko häntäkin on vuorattu jollakin folion tapaisella. Vain korvat ja sieraimet erottuvat juuri ja juuri fyllinkien välistä. Uljas Ratsu on ihmeissään. Edessä on Se. Musta suuri aukko, jossa Täti seisoo tiellä hengittämättä. Tädin pelokkaat silmät tuijottavat Uljasta Ratsua suoraan silmiin ja UR hieman jo perääntyy - Tädin kehonkieli kertoo, ettei tuonne kannata mennä. Se pärskii kauhusta, koska omistajansakin on kauhuissaan. Se päättää hypätä sillalta taakse, koska samalla se ihmettelee ristiriitaisia apuja - Täti sanoo, että tule, mutta sanoo kuitenkin, että älä tule. Uljas Ratsu valitsee turvallisemman vaihtoehdon ja saa repäistyä riimunnarun irti Tädin kädestä.

Täti menee paikkaamaan palovammojaan, sillä tällä ei ollut käsineitä kädessä. Samalla Täti nappaa Roeckl-hanskat timanttikoristeilla käsiinsä ja löytyy käteensä myös piiskaan. Uljas Ratsu on tällä välin saatu uteliaan tallihenkilökunnan avustuksella kiinni mansikkamaalta.

Toinen yritys. Uljas Ratsu, jolla on kokoa kuin liinavaatekaapilla, päättää tehdä tenän sillalle ja ankkuroituu neljällä 5-koon kengillään sillan puoleen väliin. Piiskan sivelyt eivät tunnu missään, koska täti samaan aikaan läpsii piiskalla ja vetää ristiriitaisesti narusta. Uljas Ratsu on pienestä pitäen opetettu siihen, että ihmisen päälle ei oikein saisi mennä, ellei sitten tapahdu ihmeitä tai perhonen lennä päin. Nerokas tallihenkilökunta hakee liinat kopin sivuihin. Alkaa vetotaistelu - edessä täti, joka ei hallitse myötäystekniikkaa eikä kehon kieltään, takana kaksi pientä hentoa naista liinoineen. Keskellä 1 kpl hämmentynyt hevonen.

Kohta kolmas osapuoli keksii kauravadin. Tuodaan lahjukset paikalle. Uljaan Ratsun toinen korva kääntyy herkkuvatia päin ja se on yhä ihmeissään. Lopulta se päättää ottaa yhden askeleen eteenpäin. Lopulta se kävelee koppiin syömään herkkuja.

Täti on jo lähteä hakemaan voittoshampanjaa innosta hihkuen, kunnes huomaa hehkutukseltaan, että Uljas Ratsu ei olekaan enää siinä. Hevonen peruutti samalla hengenvedolla ulos ja poistui jälleen mansikkamaalle.

Jälleen uusi yritys. Uljas Ratsu on päässyt paremman makuun, eikä ihan heti anna kiinni. Sillä välin joku näppärä keksii siirtää trailerin autoineen aidan viereen. Toiselle puolelle rakennetaan esteistä seinä.

Uljas Ratsu raahataan väkisin paikalle. Sille keksittiin laittaa ketju leuan alle. Tätiä kammoksuttaa se, koska pienelle kullanmurulle ei saisi olla ilkeä eikä voimakeinoja saa käyttää. Täti on sentään aikaisemmin oppinut jo pitämään turvakenkiä Uljaan Ratsun hyppiessä silloin tällöin syliin, juurikin niiden perhosten takia.

Uljas Ratsu pelkää estekasaa trailerin vieressä, koska 1. se on kouluratsu 2. Täti on jälleen kauhuissaan 3. aurinko paistaa väärästä kulmasta. Magneettikenttien tasapaino heilahtelee ja Uljas Ratsu ei enää tiedä mihin uskoa.

Kuluu aikaa, kun UR jäpittää 5m päässä sillasta. Henkilökunta jo väsyy ja täti itkee. Kisat jäävät väliin, koska aikataulut ovat pettäneet jo aikoja sitten. Täti saa itkuvirtensä, lahjonnan ja kiristyksen voimalla Uljaan Ratsun askel askeleelta eteenpäin. Lopulta se on kuin onkin trailerissa. Täti on väsynyt. Uljas Ratsu on yhä ihmeissään.

Aikaa tähän on kulunut kerrasta riippuen 3-4h. Joskus pidempäänkin, jos on ollut huono sää.

Täti ei luovuta. Ensi vuonna kokeillaan uudestaan, sillä silloin naapuritallilla on taas kisat.

(Tekstin © Marjut eli minä)

Tällaista tänään. Sorry, oli pakko, mutta sen verran tämä hevostalli.netin topic pisti muistelemaan menneitä ja nähtyjä tapauksia. :D

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Kaislikossa suhisee

Salama ja kumppaninsa Kaislikossa Suhisee

Tänään pojut siirtyivät ekalle jättilaitsalle. Aidan teko oli jännää hommaa, lanka riitti millilleen - testasin vähän piileviä insinööritaitojani (= mittasin pellon ympärysmitan vähän sinne päin ja ostin lankaa ja tolppia vähän naftisti) ja sain kuin sainkin värkättyä ihan asiallisen aitauksen kolmikolle. Toivottavasti ne ovat vielä illalla siellä! (aitojen sisäpuolella siis...) Uuden laitsan kasvisto on paikoin niin pitkää, ettei pikku-Dukea näy ollenkaan ruohon seasta. Pitäisiköhän asentaa sille sellainen lasten huomioviiri, millaisia pidetään joskus lasten fillareissa?

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kolme jutskaa

Kiukuttaa, kun nettiyhteys ei suostu kunnolla yhteistyöhön, joten kirjoitan viime päivien kuulumiset lyhyesti ja ytimekkäästi:

1. Salama on mun muru, vaikka pääsikin puremaan mua jälleen ihan kunnolla..tyhmä omistaja!

2. Vanha tarhakatos on purettu kokonaan ja alalangan alalankakin on vedetty koko aitauksen ympärille - karu todellisuus alkaa iskemään, se uusi mökki täytyy totta tosiaan nyt ainakin rakentaa!

3. Muuan shetlanninponi, rakkaan mieheni uljas musta ori eli hänen korkeutensa Duke on kerännyt jo viikossa vyötärölleen melkoisen pelastusrenkaan, aika jees... (Todistusaineistoa on varmasti tulossa)

Palaillaan, jahka saan kiukun kerättyä ja nettiyhteyden toimimaan taas kelvollisesti!

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Sadepäivän iloja (video)

Tämä blogihan on kovaa vauhtia muuttumassa videopainotteiseksi: Videoiden laatu nyt ei päätä huimaa, mutta pääasiassa että sieltä erottaa hepan... ;)

Tänään on ollut vähän synkkä ja pimeä sadepäivä, mutta onneksi ympärillä on kivoja kamuja - tässä Duken, Salaman ja Duken videoterkut tältä iltapäivältä:

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Hyvää huomenta pojat! (video)

Ilkeä omistaja ;) videoi eilen aamuisella tarkistuskäynnillään pikkuhevosten aamuvenytyksiä. Loppu meneekin sitten jo K18-osioon, mutta sellaista tämä elämä on välillä näiden teinihevosten kanssa. :D


Duken silmä vaikuttaisi olevan OK. Eilen se oli vähän rähminyt, kun ilmat taas lämpenivät, mutta haava on lähtenyt paranemaan ihan hyvin. Olen vienyt oripojille nyt joka ilta kivennäissiirapit leivän päällä ja eilen he kirmasivat jo täyttä ravia portille vihellyksestä, kun tiesivät mitä herkkuja siellä odottaa. Äkkiä ne oppivat! Duke ei ole aiemmin välittänyt leivästä, mutta nyt parin päivän pakkosyötön jälkeen ruisleipä-Chevinal-kalkki-herkku on ruvennut maistumaan. Iltaisin olen myös valellut pojat hyönteismyrkyllä ja tervarasvalla (hirvittävän hyvä ja helppo levittää mm. jalkoväliin!), molemmat seistä napittavat paikallaan juuri niin kauan kuin on pakko - selvästi huomaavat, että noista tököteistä on jotain hyötyäkin.

PS. Eilen postilaatikosta tipahti yksi odotettu kirje - Salaman ikioma hevospassi saapui vihdoin ja viimein!

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Sitten niitä luvattuja laitsakuvia

Kesäterkut kaikille tutuille!
t. Salama ja Duke, kukkulan kunkut
Näin kurjaa meidän pojilla nyt on kesän ajan. Ruokaa on yllin kyllin ja matkaopaskin on fiksu ja filmaattinen ruunaponi. :) Tänään saatiin eka varsinainen laidun tehtyä, jonne pojat siirtyivät luonnollisesti samantien. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tällä kertaa nähty lainkaan, vaan koko lauma jäi portin tienoolle ihmettelemään hämmästyneen oloisena uutta vihreää maanpäällistä taivasta, joka jatkuu "rajattomasti".

Lauma kera "matkaoppaan".
Duke ja Duke
Salama ja Duke, saman kokoiset "ponit" muuten :)
Alla vaahterapuun
Salama
Kun mikään ei riitä :)
Jotain pohtii hän
Pienempi Duke
Päivälepo Salaman valvovan silmän alla

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Kesälaidunjäähyväisiä

Salama ja Iso-Duke tutustuvat
Eilen eli lauantaina omat pojat lähtivät 500m päähän kesälaitumelle naapurin 9v. rp-ruuna Duken kaveriksi. Pojat pääsivät ensin vanhan "metsittyneen" ison tarhan kimppuun, josta he sitten siirtyvät aikanaan laitumelle, kunhan tehotiimi saa rakennettua aidat. Iso-Duke suhtautui kahteen teinihevoseen vallan tyynesti ja asiallisesti, molemmat varsani käyttäytyivät myös hienosti. Luvatut laidunkuvat jäivät nyt vain kauniiksi haaveeksi surkean sään takia, en viitsinyt ottaa parempaa kameraa edes mukaan kastumaan, puhelimella napattiin hätäiset kuvat vain.

Ensin jännitin tuota talutuspätkää ihan hillittömästi, kun hepat piti taluttaa maantien reunaa pitkin meiltä naapuriin. Puin Salamalle suitset kuolaimineen ja täytin omat taskut kauralla ja hyperventiloin, sillä tuoreessa muistissa oli Aurassa tavatut autot - niistä Sankarisalamani ei juurikaan välittänyt, vaan oli päätyä lihatiskille oma-aloitteisesti aina auton kohdatessaan. Mutta mitäpä vielä - kuukauden siedätyshoito kotona on tuottanut tulosta: Muutama henkilöauto meni ohi, eikä Salama reagoinut niihin mitenkään. Mielestäni hyvin hämmästyttävää, tosin tietenkin positiivisessa mielessä! Olosuhteiden pakosta yksi huoli tulevaisuutta ajatellen näyttää helpommalta, nimittäin liikennevarman heposen "hankkiminen"... :) Meillä on siis ruohotarha ihan maantien vieressä, tarha ja kenttä on vähän kauempana näköyhteyden päässä kuitenkin. Duke tulla puksutti perässä Nikon taluttamana ja sitä lähinnä harmitti, kun se ei saanut syödä ruohoa juuri silloin kun itseään huvitti. Ei raukka tiennyt, mikä paratiisi edessä odotti. :D

Poikien ensihetkiä
Ihan mutkatta laitumelle meno ei kuitenkaan sujunut. Duke sai alkukahakoissa vasempaan silmään pienen tällin ja haavan, joka oli tosin siistireunainen, eikä vuotanut lähes lainkaan. Nyt täytyy pitää kaikki peukut pystyssä, että selvittäisiin säikähdyksellä - eläinlääkäri katsoi tänään sunnuntaina silmää ja suositteli myös seuraamaan sitä muutaman päivän ajan varmuuden vuoksi. Pienenä tilastotietona, erilaiset silmävammat ovat ehkä prosentuaalisesti yleisimpiä meidän taloudessa, niiden hoito on tullut tutuksi - niin omasta, koiran kuin hevostenkin toimesta...

Tänään tosiaan eläinlääkäri kävi rokottomassa lapsukaiseni. Lisäksi pojat saivat matolääkkeet vielä, se onkin Salaman ehdoton lempiherkku! Se söisi koko putkilon kerrallaan eikä millään malttaisi lopettaa tyhjän putkilon nuolemista. Hauska hevonen... :) Tässä kohtaa on pakko todeta, että fiksu shetlanninponini luikki ketterästi karkuun, kun havaitsi tämän toimenpiteen odottavan myös häntä...

Sohvi oikealla keskellä.
Sohvi matkusti tänään omistajansa luo laiduntamaan. Sohvi oli kuin päällä puuhun lyöty, sen verran onnellisen näköisenä se lähti kirmaamaan pitkin valtavaa laidunta muutaman hevoskaverin kanssa. Laiduntava hevonen on vain niin kaunis näky, sellaista voisi tuijottaa tuntikausia kyllästymättä.

Sohvi. Laadukas zoomaus... :)
Kotipiha tyhjeni siis kokonaan hevosista hetkellisesti. Haikea fiilis, kun ikkunoista ei voikaan kuikuilla heppojen touhuja eikä kukaan  hirnahtele tarhan portilla, kun kävelet postilaatikolle. Toisaalta varmasti on ihan terveellistä itselleni ottaa pieni irtiotto arjesta, sen verran raskas vuosi on takana. Hevosille annoin kaikkeni ja vähän enemmänkin ja lopputulos oli mikä oli - nyt näyttää kuitenkin taas hyvältä ja niin kuin sanotaan, katkeruus ei kaunista ketään eivätkä asiat valittamalla parane. Siispä häntä pystyyn ja nokka kohti uusia pett.. onnistumisia!

Kesä alkaakin remonttitouhuilla. Lupaan bloggailla aiheesta, kunhan tapahtuu jotain raportoitavaa.

PS. Börjesiltä tarttui eilen mukaan aitalankojen mukana kesäsadetakki Dukelle - eikös olekin söpö? :D Sattui jopa niin jämpti koko (85cm), että täytyy käydä vaihtamassa kokoa isompaan.


Blog Widget by LinkWithin