Suussa piikkejä ei juurikaan ollut ja itse purentakin oli hyvä. Vaan pieni extrajuttu sieltä kidasta kuitenkin löytyi: 2-vuotiskeväällä poistetuista sudenhampaista jäi yhdestä juuri hampaanpalan kera ikeneen ja sen luvattiin tulevan sieltä vielä jonain päivänä esiin. Tänään oli sitten se päivä ja Ruuna Reipas kesti tuon kappaleen sekä juuren poiston kuin
Myös ponien leipäluukut kävivät tarkastuksessa. Sampalla on paljon juttuja meneillään, joten raspia sai ihan käyttää. Sillä oli vielä leuat niin eri paria, etteivät oikein mitkään leegot osunut kohdilleen, mutta se on kasvavalle nuorelle ihan normaalia. Mitään hälyyttävää hammaskalustosta ei kuitenkaan löytynyt, joten Samppa saa jatkaa eloaan ihan entiseen malliin. Rauhoituspiikki ei muuten ollut sen mieleen sitten yhtään! Se pisti hanttiin melkein pahemmin kuin idolinsa Salama aikoinaan.
Viimeisenä vuorossa oli terrierileuka-Duke. Sille tehtiin vain pintapuolinen tsekkaus, kun sen suu raspattiin perusteellisesti kesällä mittauskäynnin yhteydessä. Sillä oli suussa kaikki hyvin, mutta rauhoituspiikki ei sillekään ollut millään tapaa okei.
Vilautin samalla vaivalla myös Duken takapolvia, huoli niistä kun on ollut vähintään yhden ponin kokoinen jo jonkin aikaa. Kerrottakoon tässä välissä, että polvet ovat 2-vuotiaana kuvattu ja silloin löysiksi todettu. Irtopaloja tai muuta vikaa niistä ei silloin löytynyt. Kuluvana vuonna polvet ovat vaivanneet kausittain enempi tai vähempi - se olikin yksi syy, miksi ponipoika tupattiin kesällä eläkeläisten kanssa laidunlomalle. Liikutuspuoli on pidetty maltillisena ja ponia on tarkasti kuunneltu - se lähteekin aina mielellään korvat hörössä hommiin. Tarhassa se painii päivät pitkät kirjaimellisesti pallit vaahdossa Sampan kanssa ja aloitteen tähän tekee puhtaasti Duke itse.
No, kuten arvata saattaa, priima se vasen takapolvi ei just tänään todellakaan ollut. Päinvastoin, tällä hetkellä täynnä nestettä, ontuma selkeä pehmeällä pohjalla ympyrällä eli klinikkareissua pukkaa. Pakkohan se on hoitaa kuntoon, mutta mieli surkeudesta harmaana mietin jo tulevaisuutta ja tarhausjärjestelyjä. Selvästi oripaini laukaisee polvivaivan pahemmaksi, joten tyhjä pääni on tällä hetkellä täynnä kysymysmerkkejä. Duke on niin huippuponi luonteeltaan, mutta ikävä faktahan on se, että se olisi parhaimmillaan rauhallisen aikuisen hevosen tai ponin seuralaisena.
Huonoimmassa tapauksessa siellä polvessa voi olla nivelrikkoa tai tapaturmaisesti tullut irtopala. Ne olisivatkin sitten vielä isompi pommi ja vielä suurempia murheita. Pitkästä aikaa suorastaan karmii varata sitä klinikka-aikaa! Mikä sitten mokoman vian aiheuttaa, on pitkälti vain kehno tuuri, ei mikään muu. Näitä sattuu ja niin sanottua syyllistä on ihan turha etsiä, kun terveistä vanhemmista on aikanaan varsa alulle laitettu. Mutta, tutkitaan nyt ensin ja ihmetellään sitten.