En avaa metodia tässä sen enempää, vaan suosittelen jokaista katsomaan videosarjan alusta alkaen. Jaksoihin oli valikoitu ihania erilaisia hevospersoonia ja omistajia eri taitotasoilta. Kullakin oli omat ongelmansa, joita metodin samoilla työkaluilla ratkottiin.
Maastakäsittely on vuosien saatossa muodostunut omassa hevosharrastuksessa tärkeäksi, vaikkakin viime aikoina myönnän sen osuuden vähentyneen reippaasti. Ei narua tuntikausia tarvitse päivittäin pyörittää, mutta pieniä temppuja voi arkisissa toimissakin suorittaa.
Mikä meillä sitten mättää?
Salama on ihan omin pikkukätösin (ja parin ammattilaisen tuella) rakennettu. Luonteeltaan se on varsin erikoinen (myös niiden ammattilaisten mielestä), mutta kiltti (ei kaikkien ammattilaisten mielestä). Se on siedätetty yhteen jos toiseen juttuun: Heiluvalle muovipussille se lähinnä hörisee ja lippua muistuttava härpäke kelpasi takapuolen rapsutusvälineeksi. Mutta sitten se mutta: Kun se jännittyy, se jännittyy jokaista hemmetin lihassolua myöden ja räjähtelee sitten isosti.
Maastakäsittelyssä se on oikeinkin leppoisa ja tykkää touhuta kaikkea. Ratsain tuo jännittyminen onkin sitten toinen juttu ja siihen olen jo tovin miettinyt erilaisia ratkaisuja. Vanha perinteinen "laita se töihin" on hieman vaikeaa turvallisesti toteuttaa, jos polle on niin pinkeä, että neulan pisto puhkaisisi koko laitoksen. Toinen vaihtoehto jännittymiselle on muuttua niin kuuroksi, ettei liikuta mihinkään (kuten kisaradoilla). Ennen vanhaan tätä sanottiin hevosen kettuiluksi, tätä nykyä jännittymiseksi. Hevonen ei taasen opi, jos se ei ole rento. Haluaisin sen oppivan rennoksi ja itsevarmemmaksi.
Vaikka viime viikon tippuminen ei liittynyt sinänsä hevosen reaktiivisuuteen (ai että inhoan tuota sanaa), kiitin luojaani että näin kävi. Vihdoinkin oli aikaa ajatella asiaa ja onneksi löysinkin sitten tämän ihmemetodin.
Tiistaina aloitin maastakäsittelyharjoituksilla. Koska ne olivat Salamalle ihan peruskauraa, päästiin etenemään nopeasti. Maasta Salama väistää "pohjetta" hienosti, mutta ratsain tästä neuvoteltiin hetki.
Eka työskentely kesti noin 25 minuuttia. Hevonen oli sen jälkeen henkisesti aivan poikki, silmät lurpsuivat kiinni ja hevonen melkein nukahti pää karsinan oven päälle. Koin kolauksen. En ole antanut hevoseni ajatella itse. Samalla kuitenkin iloitsin, miten hienosti se reagoi nyt ja toimi. Pihan mörköpaikat selätettiin ja niistä käveltiin rennosti löysin ohjin ohi. Jos tunsin selkään jännitystä, väistätin takaosaa mörköä päin ja odotin vastaukseksi rentoutumista. Kovinkaan monta toistoa ei tarvittu. Siis varsin pienin muutoksin hevonen tuntui saavan paljon lisää itsevarmuutta.
Toinen testiajo tehtiin tänään. Alkukäynnit maasta ja testasin päivän fiiliksen eli miten hyvin heppa reagoi väistäviin apuihin ja miten hallitsen sen jalat. Samat harjoitukset tehtiin selästä ja muuten, Salama oppi vahingossa peruuttamaan selästä käsin paremmin kuin koskaan!
Menin suoraan pellolle, kun naapuri ajoi sinne eilen kivan pienen radan. Rata sijoittui aika lähelle tietä. Aamupäivän liikenne oli vielä rauhallista, mutta sopivan vilkasta. Pääsin testaamaan oitis, säpsyykö Salama autoja. Huvittavintahan tässä on se, että niiden nukkumapaikka tarhassa on aivan tien vieressä, mutta ratsain autot ovat muka jotenkin vaarallisia.
Kerran se koitti, käänsi korvansa tulevaa autoa kohti ja selkä jännittyi. Pyörähdettiin hallitusti pari kertaa etuosan ympäri ja matka jatkui. Lopuksi riitti kaikissa askellajeissa vain pieni puolikäännös eli lähinnä asetus ulos ja ulkopohkeella takaosan "herättely".
Mikä oli maagisinta, niin eteenpäinpyrkimys. Se parani. En oikeastaan välittänyt siitä, kunhan askellaji on pyydetty ja hevonen pysyi rentona. Muoto sai olla vähän pidempi tänään. Niska ja kaula pysyivät ihanan rentoina koko ajan. Se ei hakeutunut kuitenkaan tyhjäksi edestä, vaan pysyi hyvällä kuolaintuntumalla koko ajan.
Jatkettiin vielä mörköpihassa, missä parissa kohtaa asuu kaikenlaisia tonttuja. Tänään tarvittiin muutama toisto pahimmassa kulmassa (naapurin leikkimökki), jotta kulkeminen käynnissä ja ravissa oli oikeasti rentoa. Tähän kuitenkin päästiin ja voi sitä tyytyväisen pärskimisen määrää, kun annoin välillä pitkät ohjat. Otettiin lopuksi vielä pari laukannostoa ja ne menivät ihan kivasti.
Jälleen henkinen väsymys oli silminnähtävää. Lisäksi tuli myös hiki, vaikka tempo oli varsin rauhallinen. Ehkä rentona liikkuminen on rankempaa.
Treenit jatkuvat jälleen viikonloppuna. Ai että kun hauska tämä harrastus, aina voi oppia uutta jos haluaa. Ja joskus jopa varsin pienin muutoksin!
Onko muilla kokemusta TRT metodista?
PS. Typoja korjailtu. Tässä vielä linkki kehittäjän sivuille.