torstai 28. helmikuuta 2013

Poni valjaissa ja kärryjen edessä

Duke von Puke ja uusi työmiehen (= turvalta avattava) riimu.
Superfiilis! Poni oli aamupäivällä ensimmäistä kertaa kärryjen edessä. Se ei ollut kärryistä moksiskaan, päinvastoin: Kovin vain odotti, milloin mennään. Ensin se sai hengailla käytävällä kärryt perässään ja syödä herkkuja Nikon syöttämänä, kun minä taas yritin säätää remmejä sopiviksi. Lopulta vetoliinoista loppui reiät, joten niitä ei saatu laitettua ollenkaan paikoilleen. Myös mäkivyö kaipaa jatkopalaa tai toisenlaista kiinnitystä aisoihin.

Lopuksi tehtiin pieni kierros pihalla kahdelta puolelta taluttaen, vaikka kärryt olivatkin vain aisalenkeistä kiinni varmuuslenkein. Kärryt ovat kuitenkin kevyet ja poni oli superlunki, joten yksi kierros tasaista pihatietä kävellen oli ihan OK. Ihana super-Duke! <3

Uudet ihanat silapehmusteet.
Jyviä näkyvissä, ne lähinnä kiinnostivat eniten pientä ponipoikaa.
Takaisin talliin. Käännöksetkin sujuivat kuin vanhalta tekijältä. 
Treenit jatkuvat näissä merkeissä jälleen lauantaina! :)

Ponille kyytiä osa 2


Eilen hartaasti odottamani kärrypaketti saapui - Opel karautti hakemaan Duken lisäponivoimat heti aamutuimaan ja onnellinen poninomistaja pääsi etsimään sisäisiä insinööritaitojaan kärryjen koontipuuhien parissa.

Lopputulos oli kuin olikin loppujen lopuksi tämä:



Ihan moitteettomasti Duken vankkureiden matka uuteen kotiin ei sujunut: Paketit olivat hajonneet matkalla ja muun muassa kärryjen akseli oli tipahtanut kyydistä. Ystävällisen Matkahuollon kuskin ansiosta se oli kuitenkin löytänyt oikeaan paikkaan takaisin. Onneksi muut osat olivat tallessa, tosin kärryissä oli melkoisen paljon kuljetuksesta tulleita naarmuja. Ja miten reagoi myyjäliike - tarttuu viestiini samantien ja tekee heti reklamaation tukkuun. Vähän eri meininki kuin taannoisessa palloepisodissa. ;)

Epämääräisen osakasan muututtua ihan aidoiksi ponikärryiksi, kävin kiskomassa kärryjä pihalla ja poikien tarhassa. Pojat olivat vilpittömän järkyttyneitä, mutta kiinnostuneita näistä. Varsinkin Salama otti tämän vauhtivaunun oikein asiakseen, ei raukka ymmärtänyt, ettei se mahdu näiden aisojen väliin sitten millään. ;)

Tänään aamulla taasen poniini ihan itse pääsi aisojen väliin, sen vielä mutustellessa loppuja aamupuuroja käytävällä, käytin kärryt sen perässä ilman siloja. Lähinnä olin kiinnostunut siitä, pitääkö aisojen korkeutta vielä säätää. Duke oli omaan tapaansa superlunki, ei saanut mitään hepuleita. Nyt lähden hakemaan postista liloja sila- ja rintaremmipehmusteita sille ja päivällä on ajatuksena valjastaa poni ihan oikeasti kärryjen eteen. Viikonloppuna koitetaan kärryjen vetoa jo pihalla, jos kaikki menee hyvin.



Ai niin, eilen illalla kävi pieni kömmähdys. Olin ottamassa poikia sisään ja jossain epämääräisessä mielentilassa laitoin portin alalangat ylälankaan kiinni ja käännyin sekunniksi toiseen suuntaan. Yleensä pujahdan niiden välistä, mutta en tiedä miksi nyt tein näin. Poni näki kuitenkin tilaisuutensa tulleen ja seuraavassa sekunnissa poni oli kadonnut pimeyteen. Kuitenkin paksun ja karvaisen hännän heilahdus tallin kulmalla paljasti ponin lokaation, se meni melkoista hölkkää suoraan karsinaansa iltaruokien pariin ja jäi sinne. Kävin sulkemassa oven perässä ja iltatalli jatkoi entiseen tapaansa kulkuaan. Hups.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Bambeja jäällä (kuvia + video)

"Lapsena sydän lauloi
kun tuulikello yössä hiljaa soi
ja rauha vain valvoi
silloin peiton reunat maailman ääriä olla voi"
(Kaija Koo - Tuulikello)


Kiirettä piti taas - tarha alkaa olemaan jo vähän liukas ja nahkapuku kiristää kovin näin kevään korvilla. Tässä tämän päivän kuvasatoa, kun pojat pääsivät purkamaan paineita taas ruohotarhan puolelle. :)

Liukuvärjäys on muodikas nyt :)
Duke tuttuun tapaan mukana menossa ihana pieni turpa tötteröllä.
Pieni liidokki.

Nyt saa joku kyytiä...
Notkea nuorukainen.

Salaman ABS-jarrut. 
Melkein kolari.
Pieni videonpätkä peltopainista:

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Minä & Salkku vs. ihottuma 2-1


Nyt on takana viikko uutta kuivaa heinää. Hieman yli puolet siitä ajasta meni tosin totuttaen ja heiniä sekoittaen, oikeastaan pikkuisen reippaasti siirryttiinkin kokonaan kuivaan, kun avattu säilöheinäpaali loppui. Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin. Muutoksen yhteydessä molemmat ovat saaneet Yea-Sacc-hiivaa. Mitä sitten on tapahtunut viikossa? Ei ihmeparantumista (luonnollisesti), mutta hurja muutos parempaan!!

+ Hilseilevät ruvet kadonneet yli puolella, esim. hännän juuri ja kankut olivat vielä viikko sitten aivan ruvilla, nyt niissä ei ole mitään! Myös selän paukamat ovat rauhoittuneet eivätkä kutia enää niin paljoa.
+ Lantakikkareet kiinteitä, pysyvät talikossakin kasassa
+ Ilmavaivat vähentyneet, vatsa ei ole sellainen pinkeä kaasupallo enää, mitä se ajoittain oli

Salkun turkista on vaikea ottaa "täsmäkuvia" aiheesta, se pitäisi nähdä ja kokeilla aina livenä, mutta toivottavasti tämäkin auttaa. Eli ehdottomasti voin sanoa, että syyllinen lähes kaikkeen on ollut hevoselle sopimaton heinä. Aina oppii jotain uutta!

Ruokinta koostuu nyt siis (vapaasta) kuivaheinästä, Peacemakerista, Greenlinesta, Chevinal Plussasta ja sinkkikuurista. Duke saa samat sapuskat pienemmällä annostuksella ja voi hyvin ja sopivan pulskasti myös. :) Samoja väkirehuja ovat syöneet nyt koko talven.

Salaman selkä nyt 23.2.2013
13.2.2013

perjantai 22. helmikuuta 2013

Ihanan jännittävä heinäanalyysi

Vasemmalla keskellä tulokset, oikealle kirjotin itse muistiin vertailun vuoksi tavoitearvot.
Ehdottomasti maailman epäonnisimman perjantain pelastus oli kirje Valion aluelabrasta! :) Toki sen avaaminen oli vähän jännittävää, kun minähän olin kovin fiksu: Tilasin varaston täyteen heinää ilman analyysia ja tallissa on varsoja ja shettis. No, vanhat ravintoarvoiltaan ihan ok heinät olivat yhä pihassa, joten riskillä uutta tavaraa sisään ja heti analyysi menemään.

Jännitin ja pelkäsin korkeaa sokeriarvoa, lähinnä Duken takia, mutta se näyttää onneksi olevan kovin maltillinen. Valkuaiset ovat matalat, kuten kuulemani mukaan viime vuonna pääsääntöisesti monilla oli, mutta sitä on "onneksi" helppo lisätä pussista lisää Greenlinen ja Racing Proteiinin (tai vastaavan) muodossa. Aika maltillisesti tosin olen antanut proteiinilisää, vaikka vanhassakin säilöheinässä arvot olivat aika lähellä tätä, kun epäilin valkuaistakin jossain vaiheessa Salkun ihottuman syyksi.

Nyt saa taas yhden tekaistun huolen pois harteilta. Nyt ei muuta kuin keksimään äkkiä lisää. :)

torstai 21. helmikuuta 2013

Terapiaratsastelua


Minäpäs olin tänään katsomassa tällaista keltaista kaunotarta. :) Ja pääsin oikein testaamaan ihanaa lampaankarvasatulaakin, voin lämpimästi suositella kaikille sellaisesta haaveileville. Oli oikein terapeuttinen kerta tämä, kiitos Katri & Allu! :) Oli melkein jopa jännittävää kiivetä hepan selkään, viime kerta oli nimittäin heinäkuussa, hups...


keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Kun mekin saimme nähdä auringon (superpaljon kuvia!)

Varoitus: Tämä postaus sisältää tavallistakin enemmän kuvia!


Viime päivinä on menty pitkälti siitä, mistä rima on matalin sitkeän flunssan viedessä kaikki puuhasteluvoimat. Tänään oli kuitenkin pakko aktivoitua, koska iltapäivällä aurinko näyttäytyi meilläkin pitkästä aikaa!

Suunnittelin, että harjaan pojat ulkona kunnolla ja sen jälkeen käydään sivistyneesti ja asiallisesti käyttäytyen pienellä kävelylenkillä. Suunnitelma meni uusiksi jo harjaussession aikana, kun molemmilla oli mielessä ihan muut asiat kuin kaunis käytös, hyöriminen ja pyöriminen oli paljon kivempaa. Ihan kivasti molemmat kuitenkin seisoivat tolpan nokassa ja odottelivat vuorollaan mökissä teljettynä. Siispä päästin ne puuhasteluhetken jälkeen takaisin tarhaan ja siitä se riemu sitten ratkesikin! :) Lopulta oli pakko päästää ne ruohotarhaan lumihankeen purkamaan loppuja patoutuneita energioitaan, tyypit olivatkin aika puhki tämän rallittelun jälkeen.

Duke von Puke puunattavana.
Tylsäääää....
Olivia & Duke. Poni sanoo evvk. :D
Salkku odottelee vuoroaan.
Salkku, Olivia, imelletty riimunnaru ja sen epätoivoinen avausyritys.
Okei. Luovutan.
Sitten vähän kimoutumiskuvia. Tässä Salaman lapa.
Nälkäkuoppa.
Häntä.
Pää on nykyään täynnä valkoista sekakarvaa.
Jouhien väri on vaihtunut tummasta vaaleaan.
Duken odotusvuoro.
Oli pakko jakaa tämä teidän kanssanne: Salaman viirupääilme.
Jiihaa.
Ilmavaa menoa.
Kuin myös.
Hippaa.
Umpihangessa.
Vähän painiakin. Dukelle jäi riimu vahingossa päähän.
Pukkinappula. 
Lentäenkin pääsee läpi paksun hangen.
Pikku-Dee patsastelee.
Blog Widget by LinkWithin