lauantai 25. elokuuta 2018

Pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan


Kerran kesässä on päästävä Tiinan tunnille. Tänään oli se päivä. 

Matkaan lähti sopivan reipas, rento ja hyväntuulinen Salamanteri. Vaikka sen kanssa matkustaminen on aina ollut helppoa, on se nykyään suorastaan mukavaa, kun se on niin fiksu.

Ihanat korvat. Voin melkein kuulla Salaman aivosolujen sähköimpulssien värähtelyn tätä kuvaa katsoessa...
Koska takapolvet, on takajalkojen rehti ja rehellinen koukistaminen vielä Salamalle vaikeaa. Helpommalla pääsee jättämällä takajalat taakse. Siispä asiaan on kiinnitettävä huomiota. Tätä työstettiin ensin vasemmassa kierroksessa keskiympyrällä niin, että takajalan tuli astua mahan alle, muttei ristiin. Oma sisäistuinluu sai olla aika edessä ja alhaalla, ulkopohje sai hengata vähän toimettomana ja kun kaikki taivaankappaleet olivat balanssissa, piti käyntiä ajatella aktiivisemmaksi. Vauhtia ei saanut lisätä, mutta takajalkojen tuli olla aktiivisemmat. Salama koitti paeta tilanteesta heittäytymällä edestä tyhjäksi, tämä tuli korjata ihan vain ojentamalla pikkurillit suoraksi ja nostamalla kättä hieman hetkellisesti. Vetämään ei saanut jäädä, vaikka mieli teki. Pikkurillitemppu toimi!

Oikeassa kierroksessa jatkettiin samaa, tosin siinä suunnassa korjattavaa oli enempi lapojen asennossa. Tässä kierroksessa lapoja tuli ajatella ulos, niin sisätakajalka sai paremmin tilaa. Vaikeaa, muttei mahdotonta.


Samaa harjoitusta tehtiin myös harjoitusravissa. Ja kun verryttiin molemmat (pitkä työviikko tuntui vähän jäykkänä selkänä, voin kertoa), alkoivat takajalat ihan todella koukistua ja polkea alle. Pienin hetkin me leijailtiin siinä. Ja kun meni vaikeaksi, otettiin hengähdystauko kevyessä isossa ravissa kentän ympäri. 


Sitten ällä. Eli laukka. Salaman mielestä kiva juttu, jos ratsastaja osaa. Tällä hetkellä se ei osaa, mutta yrittää kyllä ja on parantanut tapojaan jo vähän. Nostot onnistuvat hyvin ja ne ovat nättejä, mutta sen jälkeen jätän hevosen vähän oman onnensa nojaan. Jos ja kun Salama saa päättää, niin pääseehän sitä kävellenkin perille. 

Laukannostoa ennen pitää muistaa, että niska on ylhäällä. Salama helposti kuumenee ja kiikuttaa alaleuka tiukkana menemään, koska kohta kuitenkin laukataan. Jotta nosto olisi tasapainoinen, on takaosan tietty oltava alla. Jälleen otettiin pikkurillitemppu avuksi: Käsi hetkeksi ylös, hevosen niska ylös ja kun se ihan hiemankin hidastaa, nostetaan laukka. Ja simsalabim, laukka pyöri. Allekirjoittaneen tulee muistaa, ettei tätä hevosta ratsasteta lainkaan sisäpohkeella laukassa. 


Eli kotiläksyksi kurinalaisuutta ("tämä hevonen tuntee sut läpikotaisin ja käyttää sun heikkoja kohtia häikäilemättä hyväksi"), aktiivisempia takajalkoja ja sopivassa suhteessa polvijumppaa. Katsellaan taas joskus, milloin seuraavaan kerran ehditään ja päästään jonnekin. :)

Muutama videopätkä ihan vaan muistoksi:

Käyntiä vasemmalle:
(Salama sanoo et tää on vaikeaa, tee itse)
https://youtu.be/3DUS8PUo3ac
https://youtu.be/BzCQ2F1JaQ8

Käyntiä oikealle:
(Jos ei saa valua alas ja vaikeaa on, pällistelen sitten mörköjä, t. Salkku)
https://youtu.be/GvoG1UHaHIs

Kevyttä ravia hengähdystauoksi:
https://youtu.be/xzNfVQaT0LM (tässä vähän lopussa jyräysvaihde menee päälle)
https://youtu.be/8rtVRSyYbCE (tässä jo paremmin)

Harjoitusravia oikeaan, lavat ulos ja sisätakajalka alle:
https://youtu.be/W1EprS8A2n0
(alussa pakka levällään ku Jokisen eväät, lopussa tulee muutama kiva askel)

Salkkuponiini. Turpis vinossa ja kaikkea. <3

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Vielä on kesää jäljellä


Lisko alias Lissu tuli keskiviikkona kotiin. Varsa oli kesän lataamassa akkujaan (ja ennen kaikkea kasvamassa) laitumella Canna's tallilla. Kotiin tuli oikeinkin sievä vuotias, kyllä se laidun vaan niin ihmeitä tekee!

Hoitosedät sekosivat aivan pöksyistään, kun varsa asteli kotitarhaan. Varsasta tuli melkein taas riita, mutta ei hätää, seuraavana päivänä kauhukakaran hoitovuoroista ei ollut enää kinaa... :D 




Pilkku ja Lissu
Rimpula asuu tällä hetkellä Pilkun kanssa yöt kimppakämpässä ja yhteiselo sujuu hyvin. Varsa syö molempien väkirehut ja heinäkasan päällä se seisoo. Pilkku alistuu kiltisti kohtaloonsa. Ja hyvä niin, kun katsoo Pilkun elintasovatsaa. 




Nyt on lauma kasassa, mutta kuinka kauan, se jää nähtäväksi. Täräytin nimittäin Pilkun myyntiin. :'(

tiistai 14. elokuuta 2018

Oravanpyörässä


Onnella ei ole huomista päivää;
sillä ei ole eilistäkään;
se ei ajattele tulevia;
sillä on vain nykyisyys,
eikä sekään ole kokonainen päivä,
vaan silmänräpäys.
— Ivan Turgenjev


Sillai ne päivät menevät. Päivät työssä, jossa on kyllä hektistä, mutta ihanaa, saavat täydellistä vastapainoa niistä hetkistä, kun kotona saa hetken harrastaa Pläsipään kanssa.

Onnea voi olla esimerkiksi se, että ystäväni voi käydä ratsastamassa Salaman yksinään. Kukaan ei kuole tai loukkaannu. Meillä on ihana harrastus. <3

Onnea on se, että Salama oli kiltti kengittää.

Onnea on se, että voidaan mennä maastoon niin, että vieressä kulkevat lastenrattaat ja poni laukkailee perässä ja Salama pysyy rentona koko ajan.

Onnea on siis se, että ollaan tässä ja nyt. <3

maanantai 6. elokuuta 2018

Sinussa on valo, sinussa on yö


Ilotulitus ihanissa valoissa
Huutoa taputusta suudelmaa
Tässä on mennyt jo seuraava
Mä katselen sinua ja taivasta

Ilo suru tulee menee ja ne vaihtelee
Kärsimys kasvaa ja vaimenee
Missä on minun aarteeni
Tässä on sinne mun karttani







Näissä Salama ja Elina eilen. Salama on edelleen tosi happy ja tyytyväinen. Me olemme tosi iloisia nyt. <3

torstai 2. elokuuta 2018

Poika tuli kotiin


Siinä se nyt on: Uusi koulusatula. Equipe Emporio Monoflap 17", leveys 2+ ja sen alla Salama 2.0. Se on kuin uudestisyntynyt edelleen tämän kanssa, rento ja tyytyväinen. Miten voi yhdellä satulalla olla niin iso merkitys, sitä ei voi kuin ihmetellä ja toisaalta, ei voi muuta kuin syyttää itseään!


Tässä vieteltiin myös synttäreitä ja ilmeisesti olen ollut kiltti, kun lahjapaketista paljastui lahjakortteja Hööksille. Hain oitis himoitsemani Sprengerin Bow Balance jalustimet ja ne ovat kyllä hyvät. Polvet voivat hyvin jopa pitkän maastolenkin jälkeen! 


Vielä etsitään uuteen satulasettiin sopivaa vyötä. Tässä kuvassa päällä Hööksin pieni panssarivyö, jossa oli edes vähän S-muotoilua. Se ikävä kyllä kanttaa tuosta solkien yläpuolelta kiinni ihoon ja hiertää. Muuten se on aika kiva. Toisena hyvänä tulee Chetakin superpehmeä nahkavyö (muissa kuvissa), mutta siinä saisi olla ehkä vähän enemmän muotoilua. Testit jatkuvat, jospa sopiva vyökin vielä löytyisi!

Satulavyöarsenaalia. Uutta ja vanhaa.