perjantai 29. huhtikuuta 2011

Maastopäivä

Tänään ohjelmassa reipasta maastoilua kauniissa säässä, alla Hennu ja varajarruna gramaanit. Pienoisella riskillä iskin nivelet suuhun ja ajattelin "hengitellä" ja elää toivossa, että jarrut löytyisivät, jos tarve vaatii. Pyhä henki ei tällä kertaa auttanut, onneksi varajarrut siis löytyivät... Jos ymmärtäisin jotain matkaratsastuksesta, voisin sanoa, että Hennulla on siihen lajiin kapasiteettia.. :D Tehtiin 8,6km maastolenkki, johon kului aikaa n. 50min. Jonkun kaavan mukaan keskinopeudeksi tulisi näin 10,32km/h ja se palautui todella nopeasti nytkin, vaikkei mitään ihmeellistä kestävyystreeniä ole tehty. Otettiin yksi pidempi laukkapätkä (kartan mukaan 3km!!) ja sain ihan tosissani pidätellä ekat 2km, ennen kuin aloin saamaan jotain tolkkua vauhdin säätelyyn. Viimeisellä kilometrillä hevonen antoi siis jo kiinni, ihan jees... :D Mutta etäisyyksiä on ihan hauskaa mittailla ja tutkia, monet pitkät pätkät ovat yllättävän lyhyitä ja päinvastoin. Käytin mittauksessa apuna Kansalaisten karttapaikkaa, joka on helppo ja melko tarkkakin käyttää, esim. kaikki pienet polutkin näkyvät kartalla! Sieltä vaan zoomailemaan oman paikkakunnan lähimetsiä ja mittailemaan "viivoittimen" kanssa viimeisintä lenkkiä... ;) Oikealla on pieni rivi erilaisia työkaluja, viivoittimen näköisellä pystyy klikkailemaan karttaan kuljetun reitin.

Edellisen postauksen estepuomit ovat maalattu loppuun ja niistä tulivat ihan älyttömän hienot! Käytin ensimmäistä kertaa spraymaaleja, jotka olivat tuplasti nopeampia ja helpompia käyttää, kuin perinteiset maalit. Aika näyttää, kestävätkö ne yhtään paremmin tai huonommin kuin edeltäjänsä, mutta nuo kuvan kapulat pääsevät kavalettipuomeiksi eli sikäli ihan aktiiviseen käyttöön.

Jotain uuttakin tämän taivaan alla saattaa kesän kynnyksellä tapahtua, mutta siitä en uskalla puhua vielä ääneen. Aika näyttää ja turha sitä nyt on turhaan hötkyillä... :D

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Maalaushommia

Tänään ohjelmassa estepuomien maalausta (Niko teki hienot "koepuomit" ihan pattingista liimaamalla ja höyläämällä ne, näitä voisi "tilata" lisääkin.. :D), hevosten lastausharjoituksia traileriin ja Hennun ridaus vielä illalla. Hän oli aika kiva, suora ja aika rento, mentiin He C:1:n radan osia ja olin aika tyytyväinen lopputulokseen!

Tomppa sen sijaan ei ole tänään kerännyt kovinkaan suurta suosiota. Se karkasi. Taas.

Estepuomit "pohjamaalattuna" (maalia pitää vielä pistää 2-3 kerrosta)
 Uteliaat työnjohtajat.

Hennu.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Pieni pohdinta harrastukseni suhteen...

Pyörittelin taas ihan hölmöjä, joskin realistisesti ajateltuna järkeviä hevoskuvioita mielessään. Päätin kumminkin jälleen painaa delete-nappia ja varastoida ne ideat jonnekin takavasemmalle.

Tein itseni kanssa aikanaan sopimuksen, että Tom on meillä on aina. Siis ihan ikuisesti, kunnes siitä aika jättää. Olen sen sille luvannut, eikä tosin esim. myynti ole ikinä tullutkaan edes mieleen. Ensinnäkin sille olisi luultavasti mahdotonta löytää "se oikea koti", toiseksi sillä alkaa tulemaan ikä vastaan, enkä henkilökohtaisesti pidä siitä, että vanhoja hevosia laitetaan eteenpäin. Hennu on lyhyessä ajassa (eli tämän 1,5v. aikana) ansainnut paikkansa myös tallin "ainaisjäsenenä", eikä siitä luopuminen tällä hetkellä olisi edes mitenkään mahdollista.

Mikä sitten on ongelma? Toinen sopimus itseni kanssa oli se, että vietän mm. kilpailullisesti hiljaiseloa opiskelujeni ajan ja sen jälkeen palaan työelämään ja jatkan hevosteluja normaaliin tapaan ja ehkä jopa haaveilen kehittyväni. Valmistuminen häämöttää yllättäin jo kuuden viikon päässä, josta työt alkavat sitten suoraan. Tällä hevoskalustolla eteneminen on kuitenkin mahdotonta -  Tomppiksella on esteenään ne perinteiset terveydelliset syyt ja lievät käytösongelmat ja Hennun olen aikoja sitten hyväksynyt sellaisena kuin se on. Olisi suorastaan typerää yrittää kiivetä puuhun takaperin, vaikkakin helpolla tasolla se on ihan mukavaa ja mielekästäkin. Mielekkyys ja hevosen hyvä asenne olisivat muisto vain, jos siltä vaatisi liikaa, kuin mitä se voisi antaa. Hennun kanssa sen sijaan saa harrastaa mukavasti ja turvallisesti, käydä kissanristiäisissä kääntymässä, eli sikäli omaa kilpailuhaluaan pystyy pitämään hallinnassa. Tarvitsen siis hevosen, jolla voisi edes jotenkin harrastaa täysipainoisesti, pääasiassa tietenkin kotikulmilla ja silloin tällöin valmennuksissa/tunneilla ja ehkä joskus tulevaisuudessa pikkukisoissakin.

Jos järki voittaisi, niin mitä enää tehdä sydämellä? Molemmat hevoseni ovat kuitenkin tähän elämäntilanteeseen ihan riittäviä ja kummastakaan en halua luopua, mikä tosin on tietenkin ennemmin tai myöhemmin edessä. Ensin Hennu oli seuraneiti ja Tom uljas ykkösratsuni, mutta nyt tämä asetelma on kääntynyt toisinpäin Tompan viettäessä osa-aikaeläkepäiviä.

Voin sen verran paljastaa haaveitani, että haluaisin kivan suokin. Sellaisen, jolla voisi monipuolisesti harrastaa "vähän kaikkea". Lisäksi sen pitäisi olla kiva ja kiltti, ei mielellään kauhean pieni, muttei mikään jytkykään. Yllättävää kyllä, väritoiveita ei ole (tämähän on se olennaisin!), eikä sukupuolellakaan olisi niin suurta merkitystä, tammat luonnollisesti ovat sydäntäni lähellä. Tähän astisen elämäni parhaat kisareissut ja -muistot ajoittuvat siihen aikaan, kun kilpailin Kallella, Essulla ja Misulla. Silloin kaikki oli kohdillaan taustatiimiä myöten. Ei sillä, että nykyään asiat olisivat jotenkin huonommin, mutta vanhoja kivoja juttuja on silloin tällöin kiva muistella. En haaveile valmiista paketista, vaan sellaisesta, jonka kanssa voisi yhdessä edetä ja katsoa, mihin asti rahkeet riittävät. Vähän niin kuin Essun ja Misun kanssa tuli tehtyä.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Kuluneen viikon kuulumiset

Hellou rakas blogini! Kevät on edennyt niin kovaa vauhtia, että olemme koko jengi viettäneet valtaosan ajasta ulkona pihahommissa ja auringosta nauttien.

Viime sunnuntaina (17.4.) mentiin molempien heppojen kanssa puomiharjoituksia ja pientä jumppasarjaa. Molemmat olivat aivan innoissaan! Tomppa venyi kummasti ja Hennu oli oma nopea itsensä. Jopa niinkin nopea, että lensin komeassa kaaressa kanveesiin äkillisen kiellon takia. En ole ikinä nauranut niin paljoa! Hennu pelästyi tätä tosin niin paljon, ettei uskaltanut heti ylittää edes maapuomia. Pienen rauhoittelun jälkeen homma alkoi taas sujumaan ja tammuska sai itsetuntonsa takaisin. Nyt on sitten maailman kilteimmältä hevoselta tiputtu!

Tiistaina (19.4.) käytiin Emmin kanssa tekemässä pitkä maastolenkki. Tiet ovat sulaneet vauhdilla ja maisemat näyttivät niin kesäisiltä. Routavauriotkin ovat jäämässä ilmeisen vähäisiksi. Mentiin ampumaradalle asti ja löydettiinkin sieltä vieraan hevosen jäljet. Yritimme huviksemme seurata niitä niin pitkälle kuin mahdollista, mutta kellon käydessä oli pakko kääntyä kotiin päin. Tompalla oli taas vähän vauhti päällä. Hennun kanssa tein samoja harjoituksia kuin kentälläkin, eli hengittelin ja yritin keskittyä omaan istuntaan, jo näillä eväillä se kulki tosi rauhallisesti.

Varustehankintojakin tuli tehtyä vähän extempore, kun poikkesin eilen kotimatkalla "paikallisessa". Ostin pinkkejä letityskuminauhoja (<3) ja Henskulle ihan kotiloimeksi kuivatukseen tummansinisen high neck fleeceloimen.  

Tässä on parhaita paloja "estetunniltamme":

Emmi ja Tompula ravipuomeilla.

Kohti puomeja. Tompan ilme... :D

Tompsukka on niin innoissaan... <3

 Alkuraveja, allekirjoittanut ja Hennu.
 Laukkaa.
 Laukkapuomit ensimmäistä kertaa... :D
 Hennukin innostui.
 ..ja keskittyi :)
 Pelottava "jättieste", jolle kielto tuli. Tässä eka ylitys "eriytymisen" jälkeen :)
Pieni kooste ei-niin-onnistuneista hetkistä... 8)

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Täydellistä.

Viimeinen viikko on tuonut mukanaan enimmäkseen huonoja uutisia, mutta en ruodi niitä tässä blogissa. On turhan naiivia todeta tähän, että elämä on, mutta se riittäköön tähän väliin.

Heposet ovat viettäneet kevyehköä viikkoa. Tiistaina käytiin pitkästä aikaa maastossa ja hepat olivat ihan into piukassa, varsinkin Hennu. Sen mielen on vallannut jonkin sortin "keväteuforia" ja käytös on sen mukaista... :D Esim. vakioreitillemme on ilmestynyt kivenlouhintapaikka ja nyt metsätie oli "räjäytetty umpeen" kaatamalla metsää ja posauttamalla osan kalliosta siihen. Rouva uskalsi rohkeasti kiivetä ko. kasan päälle, mutta rupesi sitten empimään ideaa kasan päällä keulien ja pomppien. Parilla kehoituksella Rouva laskeutui kasan päältä asiallisesti. Toinen pieni konflikti tapahtui vähän myöhemmin, kun vastaan tuli mönkijä ja mopo. He asiallisesti sammuttivat kulkupelinsä ja asettuivat kapean tien reunaan. Hennu-raukkahan ei ikinä ole mönkijää nähnyt (not...) ja yritti poistua paikalta komeasti keulien. Tomppa sen sijaan jäätyi paikalleen, kun ei kaihinsa takaa nähnyt, mikä edessä jöpötti.

Torstaina koeajoin meidän uuden juoksutusvyön. Se on ihanan reppana vehje ja ostin sen sillä ajatuksella, että voin harjoitella omaksi ilokseni takaa-ajojuttuja ja juoksuttaa kahdella ohjalla. Ainut vaan, että nuo renkaat ovat hirveän pienet eivätkä mun ihanan paksut ajo-ohjat mahdu liukumaan niissä.. :( Noh, Hennu tuli juoksutettua sen avulla, tosin on sitä ennen pärjätty ihan ilmankin, eli ei mitään ihmeellistä tämän taivaan alla.

Täydellistä on se, että meidän kenttä on sulanut hitaasti mutta varmasti. Tänään se oli jo melkein puoliksi sula. Kenttä tehtiin viime kesänä ja funtsittiin jo silloin, miten mahtaa vedet imeytyä, kun kenttä on tasaisella peltomaalla. Toki siinä on kaikki kaadot ja salaojitukset, mutta ainahan mokomat voivat falskata. Tällä hetkellä toinen pääty on jo ihan kuiva ja toinen puoli on loskan peitossa. Emmi ridasi Tompulan ja mä kiihdyttelin Hennun kanssa sulissa kohdissa. Joka kerta, kun laukassa tultiin sulaan ja pitävään kohtaan, lensi perä ja mä meinasin tippua, koska mua nauratti niin paljon... :D Vaarallinen laji siis. Henskulla oli vauhti päällä ja tein lähinnä rauhoittavia siirtymisiä, loppua kohden meno vähän järkevöityi. Lyhensin myös jalustinremmejä reiällä ja se ihme ja kumma auttoi kevennysongelmaani. Olen kai "venyttänyt" jalustinhihnoja itseltäni salaa pidemmiksi ja aina keventäessä alapohje heilahtaa ties minne, vaikka kuinka yritän pitää sen paikallaan. Tämä on yksi asia, mitä olen yrittänyt itsenäisesti korjata tämän vuoden aikana.

Olen kai myös jo ihan valmis aloittamaan kisakauden (vaikkei ole 1. kisoja, 2. hevosta, joka olisi 100% kunnossa, eikä 3. järkeviä treenejä takana), koska uudet ihanat nahkasaappaani saapuivat postissa... <3 Nämä ovat jo kolmannet Mountain Horseni, ekoista jäi varsi lyhyeksi, toisista laihduin "ulos" ja nämä ovat nyt sitten ekat nauhalliset versiot. Ihanan tyköistuvat ja hyvännäköiset hevosen selässä, pois en näitä vaihda! :)

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Huhtikuu, kurakuu

Kevään viimeiset jääpuikot. (toivon mukaan...) // Tomppis sanoo pöö.

Hennu tarjoili aprillipiloja kerran jos toisenkin eilen, kun ratsastin sen kevyesti kentällä. Jo alkukäyntien aikana se kyttäsi kaikkea korvat tötteröllä ja yritti sen jälkeen poistua paikalta rodeosarjan kera... :D Kentällä se oli ihan ok, tosin pohja oli hiukan liukas, joten se ei oikein halunnut liikkua. Molemmat saavat yhä ottaa aika rennosti, kunnes pohjat paranevat. Toivottavasti kummallakaan ei ala pipo kiristämään liikaa ennen sitä, nimittäin tarhassa ne vetävät sellaisia kevätjuhlaliikkeitä, ettei tosikaan... :D