Babysteps

Jotain täältä blogista on jo tovin puuttunut ja ne ovat Säde-vauvelin ja allekirjoittaneen ratsastuskuvat. Tässä nyt näitä sitten. 

Hän on ratsain kuin 3-vuotias. Ja saa vielä ollakin. Ns. ohjaustehostin on vielä mallia karvalakki ja voimaa kantaa itseään ei ole, mutta kyllä se sieltä ajallaan tulee. Nyt liikuskellaan toistaiseksi vain pohkeen edessä ja harjoitellaan tasaista tuntumaa. Lavat ylös ja paljon siirtymisiä niin, ettei tamma lähde painamaan edestä karkuun. Helpommin sanottu kuin tehty toisinaan. ;)

Mutta kuten nyt on tapana toistaa itseään, on tämä tamma varsin fiksu rokkitukka. Edetään pienin askelin ja ylläpidetään hyvä fiilis. Näihin kuviin on toivottavasti ihana palata parin vuoden päästä!

Säteen versio poseeraushymystä.

"Ai suu kiinni?"

Hekoheko. Hauska juttu.

Kuu ja tähdet

Suuri sydän tarvitsee leveät raamit.

Tänään eksyttiin kentälle Sätkyn kanssa ehkä ensimmäisen kerran tässä kuussa. Uudelleen mennään joskus kuukauden päästä. Paljon hauskempaa on samoilla metsässä ja taivutella tätä uhkeaa kroppaa puiden ja polkujen mukaan mutkalle. 

Mieheni kysyi, että millainen Sätky on ratsastaa tällä hetkellä. No, millaista on parkkeerata täysperävaunurekka taskuparkkiin? Eli kaikella rakkaudella, pienellä kentällä kulkeminen ei tällä hetkellä ole kummankaan mielestä Se Juttu. Eikä se haittaa, näin on hyvä.

Olen nimittäin löytänyt ystävän, jolla on suuri sydän. Tässä ajassa ollaan saatu yhteistyötä jo hiukan siihen jamaan, että jonain päivänä kuu ja tähdet ovat ihan tässä. Eli olen ehkä Sätkyn mielestä ihan ok tyyppi ja Sätky mun mielestä vallan kiva tyyppi.

Löysin myös satulavyön, jolla koulupenkki pysyy kuin nakutettu paikallaan. Hiphurraa.

Omaa peilikuvaa ihailemassa.

Salamakin sai koulusatulan selkäänsä pitkästä aikaa. Nythän sillä ollaan vallan köpötelty estepenkin kanssa ja itseasiassa enimmäkseen myös maastossa. 

Tänään löytyi hetkeksi jopa se kermakakkufiilis, kun askel olikin yllättävän kepeä ja työmoraali kohdillaan. Sekin on hyvä, että mokoma ilmoittelee itsestään aina silloin tällöin. 

Siispä yhteenvetona: Tänään taivaankappaleet olivat kauniisti sopusoinnussa. Hyvä niin.

Linkki videoon

Arki kantaa

Kuluneella viikolla olen rakastanut ja vihannut elämää. Arki on kuitenkin kantanut, onneksi se on sentään rakentunut tukeville kantimille. On siis tutut ja turvalliset rutiinit, joiden parissa elämä pysyy sopivan kiireisenä.

Ollaan yhdessä ja erikseen liikuteltu ahkerasti hevosia, kun keli on ihanan keväinen (olkoonkin vasta helmikuu) ja säät ovat suosineet. 

Olen muodostellut mielessäni jonkinlaista kaaviota hevosten liikutusrytmistä ja ilokseni se toimii edes jotenkin. Kumpikin heppa liikkuu vähintään joka toinen päivä ja jos joku kaveri tulee ratsastamaan, niin saan heti yhden lisäliikutuspäivän lisää. Käytössä tässä vakavamielisessä toiminnanohjausjärjestelmässä on tietty paperikalenteri, Equilab-sovellus sekä ihan perinteinen WhatsApp-ryhmä.

Sätkyn selkään en ole vielä päästänyt muita. Ei sillä, että se olisi tuhma tai vaikea, mutta teen siitä hevosta itselleni ja haluan tuntea sen kuin omat taskuni, ennen kuin päästän muita kyytiin. Juuri nyt jumppaillaan sen kanssa paljon metsässä, haetaan voimaa ja notkeutta, meillä on siis balettikoulun alkeet työn alla. Se on vasta kääntynyt 5-vuotiaaksi ja on ihan baby, joten kiire ei ole. Vauhtia sen kanssa ei lenkeillä pidetä (vaikka Sätky toisinaan onkin toista mieltä), pääasiassa mennään käyntiä ja siinä sivussa vähän koulukuvioita maastoa hyödyntäen. Laukka ei vielä puutteellisen tasapainon vuoksi ole järkevää.

Muistatteko, kun joskus Duken aikoihin haikailin hevosesta, joka olisi kuin Duke mutta tietty isompi? Nyt vaikuttaisi siltä, että mulla on sellainen. Hiomaton timantti vielä, mutta niitä toivottuja piirteitä on paljon. 

Sätky on kovin utelis ja puuhakas, tässä hän kiipeili mun perään hakemaan eteisestä hanskoja.
Portaat olivat ihan peace of cake ylöspäin, mutta takaperin ne olivatkin jo vähän vaikeammat.

Tämä kuva on tosin sellaiselta päivältä, kun keli ei suosinut.
Sätkylle tuli uusi samanlainen WB kuin aiempi raadeltu. Käsittelin sen puremisenestoaineilla.
Salama nyppäsi samantien lapalaskoksen nappulan irti. Thanks.

Salama sen sijaan sulattelee myös muiden sydämiä. Jos ei pelkkä sulattelu riitä, niin osaa se murskatakin. ;) Serkkunikin tuli extempore tänään mukaan maastolenkille ja kiipesi kuuden vuoden ratsastustauon jälkeen empimättä Salkkulin kyytiin. Meillä oli mukavaa ja Salamakin tunsi pientä armoa meidän vanhaa luottopakkia kohtaan. Tervetuloa toistekin!

Linkki videoon

Hyvää taivasmatkaa

Tiistaina 11. helmikuuta 2020 isäni joutui häviämään taistelun keuhkosyövälle. Viikko on kulunut arvatenkin surun murtamana.

Isäni vei minut 3-vuotiaana tallille ja siitä se sitten lähti. Hän tuki harrastuksessa aina aikuisikään asti, kuskasi ja teetti töitä, jotta sain hankittua rahaa hevosharrastukseen. Hän hankki meille kodin, jonka myöhemmin ostimme häneltä. Hän teki minulle tallin, tarhat ja kentän sekä auttoi koneiden korjaamisessa. Se oli alku aikuisuuteen, josta oli helppo ponnistaa elämään. Elämä sitä ennen ei ehkä ollut ruusuista, mutta isäni teki aina kaikkensa, jotta minulla olisi asiat hyvin. Hän opetti tekemään pitkäjänteisesti töitä ja uskomaan siihen, että oma pää kannattaa pitää.

Kiitos kaikesta isä. Älä silti tule kummittelemaan jooko, pelkään edelleen pimeää ja kummituksia.

Kesäihottuma - kerro selviytymisvinkkisi!

Salama & Julishka kesällä 2019

Näin viime viikolla yhden hyttysen, sellainen lenteli tallissa. Kesä tulee siis tänäkin vuonna.

Kesä on toki ihanaa aikaa, mutta hiukan se jännittää jo Sätkyn osalta. Kahta kesäihottumahevosta aiemmin hoitaneena on takaraivossa pieni aavistus siitä, mitä tuleman pitää. Sätkyn kutina on aiemmin oireillut lähinnä loppusyksystä, mutta ajattelin silti olla ylivarovainen ja pitää timanttiani kuin kukkaa kämmenellä. (Siis kääriä se folioon kesämekkoon mielellään jo liian aikaisin.) Aiemman kutinatamman kanssa ihottumaan ei ehkä suhtauduttu tarpeeksi vakavasti ja sen iho pääsi pahaan kuntoon heti alkukeväästä. Toisen kohdalla taas stressi pahensi oireita ja oravanpyörä oli hankala saada rauhoittumaan, kun tarhakaveri ei ollut mieluinen. 

Siis aiemmasta opittua: Reagoi mieluummin liian aikaisin ja vältä hevosen stressiä. Loput ovatkin sitten pitkälti tuurista ja omasta vaivasta kiinni.

Kimotkin kiiltävät :) 

Heti Sätkyn tullessa aloitettiin ruokintapuolesta. Sen iho vaikuttaa atooppiselta eli iho on kuiva ja hilseilevä. Jouhet kasvavat paksusti ja terhakkaina takaisin, kavionlaatu sillä on hyvä. Koska Salaman iho-oireisiin ja turkinlaatuun saatiin hyvä vaste hamppurouheella, aloitin Sätkylle sen syötön myös. Karva alkoi kiiltämään enemmän heti parin viikon jälkeen. Hilseily lisääntyi hetkellisesti, mutta iho muuttui hieman rasvaisemmaksi jonkun ajan päästä ja on nyt laadultaan parempi. Hamppurouhetta Sätky saa 2 dl päivässä.

Kesäaikaan hevosilla on käytössä ulkotalli, joka on sisältä pimeä ja oviaukoissa on matot. Tallinovelle ajattelin tehdä vielä "ötökkäoven" tai lisätä hapsut siihenkin. Tuuletusikkunaan pitää myös tehdä tiheä ötökkäverkko. Tapauskohtaisesti olen pitänyt hevosia ulkona 24/7, mutta talli on aina käytettävissä. 

Monessa kesäihottuma-artikkelissa mainitaan hyvä loimi, joka on ensisijainen hoitomuoto. Olenkin haalinut kasaan jokusen koltun:

Sätkyn kesämekkoja:

* QHP kaulakappale

* Snuggy Hoods loimiosa (vaalea beige)

* Snuggy kaulakappale kiinteällä hupulla (vaalea beige)

* Horseware Rambo Hoody (joka tosin on todettu epäsopivaksi ja myyty)

* Tummempi beige perusmallin "sukkapuku"

* Hankintalistalla vielä hyvä päähuppu

Yhteenvetona vielä muut etukäteen ajatellut asiat:

Ruokintapuoli:

* Hamppurouhe 2 dl

* Black Horse sinkki

* Monivitamiini kuurina

* Kivennäisenä Marstall Force

* Pienenä lisänä Selected, niin menevät kaikki alas

Ötökkämyrkyt, jotka kaapista löytyvät:

* Coopersect säännöllisesti

* Hirvensarviöljy (phyi, mutta tätä kun ruiskii vastatuulessa hevoseen ja menee sen jälkeen kauppaan, saa tehokkaasti ns. oman tilan haltuun)

* Tervavoide

* Dr Repel

Plan B:

- Siedätyshoito (joko allergiatestien kautta tai Hallamaan rakeet, testit kannattaa ottaa vasta kun oireet ovat ns. päällä)

- Tarvittaessa oireenmukainen lääkitys (antihistamiini / kortisoni)

Hoitoaineosasto vaatii vielä hyvän myyntipuheen ja luonnollisesti varmaan pari kokeilua. Sätky ei siis vielä tiedä, minkälaisella shampoolla tai voiteella hänen hipiäänsä hoidettaisiin. Mikä on sinun valintasi ja miksi?

Onko sinulla kesäihottumahevosta? Mikä on paras selviytymisvinkkisi lievään ihottumaan?

All good

Vaikka perhepiirissä elellään tällä hetkellä vaikeita aikoja, on jossain sentään läsnä hyvä fengshui. Se löytyy meidän tallista.

Hevosia on pihassa määrällisesti enemmän kuin aikoihin, mutta lauma pelaa hienosti yhteen. Jokainen tietää paikkansa ja arki on lähes ongelmatonta. Ponit viihtyvät pihatossa ja Salkku & Sätky kulkevat jouhevasti tallin ja tarhan väliä. Koko porukka tulee loistavasti toimeen ja elintavoiltaan ne ovat samankaltaisia. Eli heinää pitää enempi pihistellä (siis säännöstellä) kuin lapata pakkomielteisesti eteen ja kaikilla hevosilla on hyvät käytöstavat. Ellei siis Salaman ADHD:ta lasketa. ;)

Tallinpidon kannalta nämä asiat helpottavat arkea kummasti. Been there, done that, kun joku ei vain sovi joukkoon. Ja talliporukkahan meillä on ihan paras!

Päivätkin ovat kivasti pidentyneet. Töiden jälkeen ehtii vaikka maastoilemaan yhdellä, jumppailemaan kentälle toisella ja tallihommatkin ehtii tekemään ennen pilkkopimeää. Näin tänäänkin, Sätkyn kanssa käytiin kävelemässä pieni kolmen kilsan lenkki Riston kaverina. Torstain kaatumisesta on meillä molemmilla vielä paikat hellinä. Säde ei ollut tänään niin energisen tuntuinen kuin yleensä, joten annan sille nyt pienen huilitauon, jotta se saa rauhassa parannella kankkujaan. Meistä toisella on jäätävä mustelma siellä, joten en yhtään ihmettele, jos Sätkylläkin on jonkinlaisia tuntemuksia sillä osastolla.

Kuten aiemminkin jo kirjoittelin, on Salamankin kanssa ollut jotenkin nyt helpompaa. Mikään ei ole enää pakkoa, joten yhteiset touhut ovat rennompia ja huolettomampia. Saatan extempore ottaakin sen Riston maastokamuksi tai mennä kentälle keventelemään ilman huolia ja murheita. Salamakin on paremmalla tuulella, kun sitä ei joka päivä revitä väkisin töihin. Nyt se liikkuu 3-4 kertaa viikossa joko minun tai varaihmisten toimesta. Etujalka vaikuttaa voivan hyvin ja kilot ovat ainakin toistaiseksi pysyneet kurissa. Päivät eivät ole veljiä keskenään, mutta hyviä päiviä on enempi kuin kehnompia.

Minulle siis näemmä sopii se, että liikutettavia hevosia on kotona kaksi. En ehdi ylianalysoimaan jokaista asiaa, kun aika ei yksinkertaisesti riitä. Ei vais, nyt just tällä hetkellä hevosrintamalla kaikki on paremmin kuin hyvin ja olen saanut sen takavuosien harrastamisen ilon ja rentouden takaisin. Ilmoittauduin jo kevään valmennustunneille. Katsotaan ratsu sitten lähempänä. ;) 

Maakosketus

Kuukausi ja kaksi päivää on kulunut Sätkyn ja allekirjoittaneen kavioliiton solmimisesta. Tykkään tästä hevosesta kuin hullu puurosta! Totesin jo alkupäivinä, kun aloitimme tekemään hallitusohjelmaa sen kanssa, että tämä on hemmetin hyvä hevonen: Vahva luonne ja se on vain saatava ns. omalle puolelle. Pakottamalla yhtään mihinkään saat vain pitkävihaisen vihollisen eli joissain asioissa saa hieman luovia. Tällä hetkellä Sätkyn mielestä kentällä pyöriminen on ihan syvältä, mutta pellolla samat siirtymiset ja pienet jumpat ovat ihan okei. Ymmärrettävästi kenttää on vältelty kuin ruttoa, ettei liikkumisen ilo katoa. On tehty ihan perinteisiä maastakäsittelyharjoituksia ja luotto pelaa jo puolin ja toisin päivä päivältä paremmin. Tosin en olisi uskonut, että tulen tämän superseiffin kanssa tekemään kauheasti maa-analyysejä, mutta toisin kävi.

Kuten aina, on tärkeää mainita sääolosuhteet. Tänään oli ihana ilma: Tänne lounaaseen saatiin toisen kerran tänä talvena pari millliä lunta. Aurinko paistoi. Oli vapaapäivä, joten lähdettiin heti aamupäivästä maastoon. Anni ja Salama saatiin seuraksi.

Alkulenkki meni tuttuun tapaan: Sätky touhotti omaan hauskaan tapaansa ja Salama tuli tyylilleen uskollisesti perässä omassa kuplassaan. Kupla puhkeaa aina puolen kilsan päässä kotoa ja sen jälkeen Salkkulille tulee vasta kiire yhtään mihinkään. Kiviojasta päästiin muuten ekan kerran ratsain yli, yhdet sille.

Eteen tuli hyvä pätkä, joten ravailtiin. Salkku köpötteli edellä ja me Sätkyn kanssa hölkättiin perässä. Tamma on vielä vähän varsamainen ratsastaa eli kaipaa pientä tukea ratsastajalta. Se vähän kiemurteli ja korjasin vähän jalalla takaosan paikkaa. Vaan kuinkas kävikään, takajalan hokit eivät purreetkaan sillä askeleella tiehen ja jalka lipsahtikin alta. Seuraavaksi oltiin kyljellään plantaasissa eli vedettiin ravista suoraan nurin. Tiellä ei ollut edes jäätä, vaan se oli sellainen kuiva peltotie.

Tamma nousi pystyyn oitis ja jäi katselemaan hämmästyneenä viereen. Salamalta meinasi pullistua silmät päästä ja Annikin vähän säikähti maanjäristystä. Matka jatkui hetken aikaa taluttaen, mutta kun kaikki vaikutti olevan OK, kiipesin takaisin kyytiin ja loppulenkki mentiin rauhakseen.

Toivon todella, että selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja korkeintaan pienellä parin päivän jäykkyydellä tästä. Oli toinen kerta koskaan, kun näin meikäläiselle käy. Ja silloinkin alla oli ns. superseiffi hevonen.

Yhdessä me ollaan me

Hei rakas kerro mulle

Mikä on tää tunne

Kun ei riitä Linnunratakaan

Voisin tehdä kodin kauniin

Tai laulustani valmiin

Mut ilman sua ne olis sointuja vaan

Jos nähdään samaa unta niin onko se ees unta

Jos samaan aikaan samat sanat sanotaan

Niin puhutaanko silloin siitä kohtalosta

Jota kyynisesti mietin mut tavallaan mä tiesin

Että maailman kaunein päivä on se kun

Sä jostain pohjan alta pois mut nostat
(BEHM - Hei Rakas)

Nämä tyypit antavat mulle tällä hetkellä jalat, syyn nousta aamuisin ylös ja keinot selvitä elämäni vaikemmista ajoista. Olkaa onnellisia niin kauan kuin läheiset ovat vielä terveitä ja täällä. <3

Kaksin kaunihimpi

On jälleen ilmoja pidellyt, mutta ainakin vaatteiden (ja hevosten loimien) vedenkestävyys tulee testattua. Säästä viis, eilen päästiin vihdoin yhdessä maastoon sisarusten kanssa!

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Kaikki se vuosien tahkoaminen tuon etummaisen pläsipään kanssa kantaa vihdoin hedelmää. Hevonen, joka vielä muutama vuosi sitten pelkäsi kuollakseen tuota maantietä ja ylipäätään elämää oman tontin ulkopuolella, kulkee nykyään meidän lenkeillä turvahevosena. Joko meillä on suppea valikoima tai sitten voidaan @anninro1 :n kanssa onnitella itseämme hyvästä työstä. 😅 Sisarukset pääsivät vihdoin yhdessä lenkille, tästä se kuntokuuri nyt alkaa! Ja Sätkystä mainittakoon, ettei se mitään turvahevosta oikeasti tarvitse, mutta porukassa on aina kivempaa. 🤩 #sdteam #finnhorse #siskojasenveli #salamarakas #suomenhevonenparashevonen

Henkilön Marjut (@m4rtzu) jakama julkaisu Helmi 1, 2020 kello 7.33 PST

Kaksin aina kaunihimpi. Sätky ei totta tosiaan tarvitsisi ns. turvahevosta, koska se on niin fiksu, mutta toisaalta on kiva tarjota hänelle hyviä kokemuksia uusista asioista. Mikäs sitten sen mukavampaa kuin käyttää hyödyksi Salamaa, jonka ainakin tunnemme kuin omat taskumme.

Jos joku olisi esimerkiksi viisi vuotta sitten kertonut, että Salama on tänä päivänä meidän luottopakki, olisin varmaan pissinyt pöksyyni, koska vitsi olisi ollut aika tolkuton. Vaan niin ne harmaat vuodet toivat myös järkeä hevoselle, mitä nyt toistoja tarvittiin tavallista enemmän ja vähän vielä päällekin. 

Säde on ollut meillä nyt paria päivää vaille kuukauden. On tutustuttu toisiimme ja pikkuhiljaa tamma on kotiutunut. Se on kova juttelemaan ja nyt meillä onkin kaksi höpöttäjää tallissa. En ole myöskään ennen kuullut, että hevonen itkee ja se on sydäntäsärkevää. Siispä Salama on joutunut opettelemaan menoa viimeisenä ulos aamuisin. ;) 

Pientä fiksausta

Jouduin tekemään (eli sain tehdä) pientä loimi-inventaariota ja koska ulkoloimia ei kahden hevosen kanssa ole koskaan liikaa, shoppailin Sätkylle "tiimiväreihin" sopivan tuulitakin.

Löytyikin enempi kuin täydellinen sadeloimi Sätkyn naisellisille muodoille: Weatherbeetan ulkoloimi 100g täytteellä ja kiinteällä kaulakappaleella. Kaikki yksityiskohdatkin ovat vielä just eikä melkein, hinta-laatusuhteeltaan tässä hintaluokassa (105e) pesee Horsewaren mennen tullen.

Se ehti yhden päivän olemaan päällä. Yhden. 

Näky keskiviikkoiltana oli sydäntäsärkevä.

Lapalaskos oli kokonaan irti ja koko kylki auki kahdesta kohtaa.

Iltapuhteiksi sitten vanha niksi käyttöön: Höyrynsulkuteippi.

Toki tarvittiin myös hiukan ompeleita, koska lapalaskos oli harvinaisen monessa palassa ja kanttinauha irti useammasta kohtaa.

Ihan alkuperäisen näköistä siitä ei tullut, mutta välttävä.

Vielä viivakoodi kylkeen. ;)

Ja taas mennään. Ehkä.