tiistai 31. joulukuuta 2013

Vielä kerran (kuvatulva)


Vielä kerran leikitään. Viimeistä kertaa tänä vuonna ja täten viimeistä kertaa 2-vuotiaina. Huomenna molemmat kääntyvät sitten 3-vuotiaiksi - melkein aikuisiksi. Haikeaa ja ihanaa samaan aikaan.

Luulis tämän tulevan ratsureiman olevan aika taipuisa?
Duke nakuna, tukka luonnontilassa. Harja on saanut rauhassa kasvaa loimen alla.
Juurikin tästä syystä: Tämä on Salaman lempileikki, retuuttaa kaveria harjasta.
Tosin eipä tuo Dukekaan kauhean kärsivältä näytä. ;)
"Aah, ylempää, kiitos"
G-piste?

Lällislää, mä pääsenkin lujempaa, sanoo Duke ja näyttää kieltään.
Askelmerkit ja ilmeet kohdillaan. Poikien oma katrilliesitys.
<3
Duke nappaa apinanraivolla koripallon suuhunsa...
*kuuluu pieni ja sievä naksahdus*
 
"MISSÄ NE ON?!" tuumii Duke tuimana ja etsii hampaitaan.
Tappajapallo. Hampaita ei löytynyt.
Salama sanoo evvk, kirmailut jatkuvat.
Toveri oli niin ihana ilman kurapukuaan, että sitä piti ihan nuolla..?
Samaan aikaan toisessa päässä ponia. Feels good.

Duke näyttää jälleen lyhyesti mallia kinkunsulattelutreeneihin - olkaa hyvä!


Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy vuosi 2013 SD-teamin blogissa. Kiitos kaikille ihanille lukijoille jälleen kerran aktiivisuudesta ja läsnäolosta iloisina ja synkkinäkin hetkinä. Palaillaan asiaan taas ensi vuonna. ;)

Vuoden käsityökiintiö täyteen

Panta sai pieniä taisteluvaurioita heti sovitustilanteessa. ;)
Tänä vuonna en tainnut tehdä yhtäkään otsapantaa, ellei poikien pikatuunattuja timanttiotsiksia oteta mukaan laskuihin. En tehnyt nytkään, mutta virittelin vähän vanhaa sileää nahkapantaa uuteen uskoon liilojen irtoniittien avulla. Tämä menee Salaman Micklem-suitsiin, jos ne muuten mahtuvat sen päähän.




Innostuitko itsekin? Irtoniittejä ja -strasseja on vaikea löytää liikkeistä, mutta netissä on useampi hyvä ja kattava kauppa. Esimerkiksi Antassusta löydät monenlaisia niittejä, timantteja ja muita ompelutarvikkeita. Ellei kunnon asennustyökaluun halua heti satsata, niin niittien kiinnittäminen nahkaan onnistuu esimerkiksi ihan reikäpihdeillä ja tavallisilla pihdeillä, riippuen vähän niitin kiinnityksestä. 

maanantai 30. joulukuuta 2013

Hiki hatussa pallolle kyytiä (video)

Kahden kerroksen väkeä. 
Ohjelmatoimisto heitti jälleen pallon kehään, tällä kertaa nähdäkseen, miten muuan Sankarisalaman koivet kulkevat.

Salama ei varsinaisesti vieläkään onnu, mutta tahdittaa ajoittain kummankin takajalan kanssa. Vertyi loppua kohden. Vaikeahan tuota on katsoa, kun liinan päässä meno yhtä kaahausta ja pallon perässä tahti taas hiipuu aina pallonkin hyytyessä. No, katsellaan nyt vielä hetki. Iloisesti se kuitenkin liikkuu ja kulkee. Salamahan on tällä hetkellä vähän takakorkea eli meneillään on taas kasvupyrähdys, joten sekin omalta osaltaan vaikuttaa kaikkeen.

Minne se pikkuvarsan sivuprofiili katosi?
Salkulla on tuuppimistekniikka hallussa. 

Sama päämäärättömänä videona:


Ja loppuun tietty vielä lihashuoltoa:

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Ystävyys on katsomista samaan suuntaan


Hevosissa parasta on se, että ne eivät tuomitse, ne eivät moiti tehdyistä tai tekemättömistä teoista, ne vain ovat ja elävät tässä hetkessä.

Siitä voisi itse kukin ottaa mallia. Aina.

Pinkkitakin ohi ei saa mennä, tietää Salama.
Suunnanvaihdos.
Tässä neuvoteltaan vauhdista. Toinen haluaa eteen, toinen taakse.


Tänään pojat kävivät pienellä metsälenkillä tien toisella puolella. Se jäi tyngäksi ihan tarkoituksella, mutta Salama käyttäytyi vallan hyvin. Tutustui jopa metsästäjiin ja niiden pyssyihin. Duke oli henkisenä tukena, joten Salamalla riitti rohkeutta vaikka muille jakaa. Tällä kertaa asfalttitiekään ei ollut ongelma, tosin yhtäkään autoakaan ei nähty lähietäisyydeltä. 

Lenkin jälkeen Salama sai kipittää liinan päässä. No, se kävi vähän kuumana ja veti ihan läskiksi koko homman. Ei se ainakaan selvästi onnu. Loppuun vähän talutusharjoituksia eli perus-maastakäsittelyjuttuja. Tyypille tuli oikein hiki, joten se sai suorittaa oikeat loppukäynnitkin, ehkä ensimmäistä kertaa eläissään. Ruunaska rauhoittui lopulta, joten se pääsi päiväheinille oikein hikiloimen kanssa.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Kuvaterkut Salamalta


Perutaan edellinen. En tajua, mitä se emäntä tommosia ruikutuksia kirjoittaa tänne mun ja Duken hyvän mielen blogiin. En mä mitään onnu. Mä suoritan.

T: Salama


Taas se yrittää jotain ylirohkeaa hattutemppua, tuumii Duke Salaman palloilusta.


Pölyt pois satiiniturkista.

Duke on kahlittu tommoseen kaapuun. Yritän aina välillä auttaa sitä vapautumaan siitä.
T. SS
Meinasin eka jäädä pienhevoseksi (= poniksi), mutta ajattelin sit venyä vähän isommaksi.
Peffa otti taas vähän etumatkaa. Emäntä löysi multa tänään yhden kylkiluunkin, kun oikein tarkkaan etsi.
Mainoskatko - tää pieni lätäkkö on kiva. 
Jatkuu. Tällasta ravia osaan kipittää halutessani.
Taipuakin osaan.
On se outo.
T. Duke

Hei me onnutaan


Tai no, ainakin podetaan jotain jalkavaivaa. Vallitsevasta pimeydestä ja suttuisista keleistä johtuen en ole nähnyt sitä päivänvalossa viikkoon liikkumassa, joten en osaa sanoa ihan rehellistä tilannetta sen liikkumisesta.

Äkkilähtö lämpimään:
Punaisen renkaan alueella on nyt lämmintä. Sininen alue oli ennen aina lämmin, nyt siellä on viileää.
Salamanterin molemmat kintereet ovat olleet nyt muutaman päivän lämpimät aamuin illoin. Jos tulkitsin anatomiaa oikein, on lämpö juuri "kinnerpattialueella" eli tuossa etupuolella ja sisäsivulla. Siis kehittääkö tämä nyt sellaisia(kin) patteja itselleen? Mitä vielä olisi tarjolla, jänispatit on käytetty jo? Turvotusta ei ole, vain vienosti lämpimämpi kämmenen kokoinen alue. Bulgaarialainen lainatohtorihan mutisi jotain kesällä myös kinnerpateista, mutta se meni tältä itkupilliltä puoliksi ohi.

Hoidoksi Kultimuru on nyt saanut takajalkojen kylmäystä ja MSM-linimenttiä. Lisäksi on käyty jo parin viikon ajan keskustelua pienen rivintapaisen näppylän hoidosta sukkatakajalassa. Siihen olen aamuin illoin läästinyt Vetramil-voidetta ja nyt näppylän jo parantuessa se on Salaman mielestä ihan okei. Tähän asti se on ollut takajalan heilauttamisen arvoista puuhaa. Ai niin, kirjoitinpa jo kirjelmän luottoeläinlääkärillekin näistä koivista. Tällä kertaa toivon olevani vain luulotautinen, jos nämä olisivat vaikka vain kasvukipuja. Se tuntuisi jo ihan kivalta vaihtoehdolta.

Hevostalli.net sen jälleen tiesi - millainen hevonen saa vuoden sairasloman? No teuras tietysti. Sellaisilla ei kuulemma ole mitään virkaa.

No, onneksi meillä onnellisilla hevosenomistajilla on varaa valita ja leikkiä my little pony-leikkiä ihan rauhassa omissa kotinurkissaan. Eipä sillä, varsahan tuo on ja sen kuuluu vielä vain olla ja kasvaa. Ei sillä ole kiire mihinkään vieläkään. Mutta silti, haluaisin edes päivän pari katsoa sitä ilman röntgenkatsetta. Saisikohan jostain alesta nyt vaaleanpunaiset lasit? Jos jotain kivaakin, niin sen dieetti on edennyt ihan mukavasti. Paremmin kuin omani.


PS. Huomasitteko muuten, siellä on satanut aika paljon? Joo, meilläkään ei enää tarhan portin edustalla oleva salaoja vedä ollenkaan, seuraavaksi tarvitaan paloauto nostamaan Salama mökkiin ja mökistä ulos. Tassut kastuvat, eikä meikäläinenkään voi enää tehdä tallihommia crocsit jalassa. Äh, optimismia koetellaan.

PPS. Kaikki on oikeasti ihan jees. Tämä oli vain tällainen turhautumis-valitus-rutina-ritinä-postaus. Se fiilis haihtunee parin päivän päästä riks-raks-poks-meiningillä taivaalle erilaisen väriloiston saattelemana. Ai niin, mutta jos tämä pilvisyys jatkuu, niin raketteja tuskin edes näkee.

PPPS. Duke on sentään toipunut hienosti kutkastaan, uusia rihmastoja ei ole tullut. Jee!

Poroponi-Duke 23.12.2013.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Rambo-mambo-Salamalle kuusi oikein

Salama odottelee pakettia oikein Englannista asti.

Omistajansa joutui treenaamaan vähän ulkomaata ja tilasi elämänsä ensimmäistä kertaa Ebaysta kultimurulleen yhden setillisen tavaraa. Pelottavan helppoa, joskin kovin jännittävää ensikertalaiselle.

Salama on aina inhonnut loimia ja suitsia. Ne kiristävät ja ahdistavat, suitsittuna se hankaa aina päätään johonkin ja heiluttelee sitä, oli suitsissa sitten turparemmiä tai ei. Tätä on jatkunut jo kauan, joten arvelin sen olevan muuten vaan herkkähipiäisempi yksilö ilman hampaiden vaihtoprojektiakin. Löytyisiköhän näistä apu?

Ilokseni nuo Multibridlet ovat samalla tavalliset suitset (joskin harvinaiset rumat ensituntumaltaan) ja samalla niistä saa viriteltyä riimun, kapsonin ja kolme erilaista kuolaimetonta vaihtoehtoa. Kuusi erilaista variaatiota siis, aika huippua. Hinnaltaan arvokkaat, mutta laskepa huviksesi neljien suitsien, nahkaisen kapsonin ja nahkariimun hinta yhteen...
Me jäämme odottelemaan innolla paketin saapumista. Jatkoraporttia tulossa, kunhan ensikosketus on tehty. Onko teillä jollain kokemuksia näistä?

tiistai 24. joulukuuta 2013

Eläinten joulu

On jälleen joulu
tuo juhla eläinten ja ihmisten
Antamisen iloa
Saamisen riemua
Rauhallista yhdessäoloa

On tänä vuonna lahjat maltilliset
Sai Salama uuden turvepatjan
Duke takajalkoihinsa suojat
Helgan kuppiin laitettiin jouluherkkuja
Olivia taas sai puhtaan turkin

Kuitenkin aina uudelleen katson pellonreunaan
Se on kai heijastus pelosta
On muistona se läsnä edelleen
Hetki jolloin kohtalo muutti paljon asioita
Onneksi nyt on kaikki hyvin ellei jopa paremmin

Siispä on aika hiljentyä joulun viettoon
Nauttia hetkistä hyvistä
Antaa huonojen odottaa itseään
Niille on aikansa ja paikkansa
Kuin myös onnelle ja ilolle

maanantai 23. joulukuuta 2013

Aatonaaton ajelulla

Valmistautumista.
Pukkiko sieltä tulee?
Ei vaan pieni blingbling poro ja Martza.




Ihanaista joulua teille kaikille! Seuraavalle ajelulle voisi lähteä tapaninpäivänä. ;)
Blog Widget by LinkWithin