keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Salama 9vee synttäripotretit


Johonkin ne vuodet vierivät. Ja kovaa vierivätkin.

Salama täyttää ensi maanantaina (4.5.) yhdeksän vuotta. Kuten meillä on tapana, on joka vuosi otettu rakennekuva muistoksi.


Blogin pitkäaikaiset lukijat varmasti muistavat, että ihan pelkkää ruusuilla tanssimista tämä yhteinen taival ei ole ollut. Oikeastaan päinvastoin, mutta ilman niitä hetkiä ei olisi tätä hetkeä ja kuten tapanani on sanoa, eletään nyt tässä hetkessä ja murehditaan huomista vasta sitten, kun on pakko.

Salkkulin nuoruus oli täynnä tapaturmia ja epäonnista oravanpyörää, mutta aina niistä jotenkin selvittiin. Kolme kertaa olen pelännyt pahinta, kun ei-jalkavaivoihin liittyvä sairaus tai vaiva on yrittänyt nujertaa meidät, mutta niin vain tähänkin kevääseen selvittiin. 

Nyt Salama on osa-aikaeläkeläinen ja varsin tyytyväinen sellainen, se pärjäilee vaivojensa kanssa ja saa olla meidän lemmikkiheppa sitten muuten. Toivottavasti ensi vuonna saadaan juhlia kymppisynttäreitä!

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Antaa tulla mitä vaan


Olipa ihanaa päästä taas kahden tuplavuoron jälkeen ratsaille! Ja kiva (= järkytys) saada kuvia omasta ratsastuksesta pitkästä aikaa. Ratsastaja tuntuu sekä näyttää vinolta ja heppa on raaka, mutta elämä on. Kun yksi vinous korjaantuu, tulee toinen. Siitä tämä on kiva laji, että aina voi oppia uutta, jos vain haluaa. 

Odotan innolla, että päästään Sätkyn kanssa valvovien silmien alle ja suuremmalle kentälle. Traikkutreenit on jo onnistuneesti aloitettu! Sätky ei ole juurikaan kulkenut, joten haluan tehdä traikkuhommasta mukavan rutiinin.


Heppa on sentään nopea oppimaan ja kehittyy huimin askelin, kun vain osaa pyytää. Viime postauksen kuvissa Sätkyn selässä oli ammattilainen, näissä kuvissa allekirjoittanut ihan itse. 




Tähän laukkakuvaan kiteytyy ehkä tällä hetkellä kaikki. <3

Lauri Tähkä oli jutskaillut aika näppärän biisinkin, ihan kuin meille. <3

Muurit nyt murtukoot
Sydän parka huutakoon
Antaa tulla mitä vaan
Lupausten sanat syön
Vuoden ensimmäinen yö
Kaikki alkaa uudestaan

Luulin ettei sinunlaista
Voisi olla täällä olemassakaan
Tähdet syttyy tänä yönä
Sinunkin silmissäs yksi kerrallaan

Huulet huuliis tarttuu kii
Sun ripsissäsi jääkukkii
Sä kosketat mua niin
Jää jäljet meidän sydämiin
Ja sä saat mut uskomaan
Kaikkeen uskomattomaan
Saa tehdä mitä vaan
Mut ei saa luovuttaa

Kaikki pirut ja enkelit
Minun päässä taisteli
Sä toit mut kaukaa takaisin
Valan rakkauden painavan
Sanoit senkin mun oppivan
Sulla on aikaa opettaa

Uskoin ettei sinunlaista
Tämän taivaan alla oo olemassakaan
Annan sydämeni annan
Jos vain lupaat mulle, et särje milloinkaan

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Päivänsäde


Tässä Sätky 5veen tuoreita kuulumisia kuvin ja videoin, Elina kävi tänään treffaamassa meitä.

Tässä me mennään nyt, parin kuukauden aktiivisen ratsastuksen jälkeen. Pieniä kehitysaskelia on jo otettu, ratti pelaa vähän paremmin ja laukkakin mahtuu jo vähän kentälle. Tästä jatketaan eli paljon voimaa ja tasapainoa tarvitaan. :) 






lauantai 18. huhtikuuta 2020

Carpe diem jne.


Tämä menee nyt vielä toistamisen piikkiin, mutta: Hevosurheilu on sittenkin hauskaa ja fokus voidaan pitää muuallakin kuin henkiinjäämiskamppailussa.

Match made in heaven <3
Muistakaa, että olen kuluneet vuodet harrastanut vähemmän mukavasti, joten esim. näistä pienistä asioista voi ihminen olla monta päivää ihan onnesta soikeana:

- Olet kentällä, päässyt juuri hevosen selkään ja paskalavan tyhjentäjä tulee. Siinä missä isoveli hyperventiloi ja pyrkii poistumaan paikalta viereisessä pikkutarhassa, on allasi hevonen korvat hörössä menossa kuorma-autoa kohti ja melkein suuttuu sulle, kun yrität estellä.

- Laukattiin maastossa. Kukaan ei kuollut.

- Käytiin hiekkakuopilla ja pystyit ratsastamaan siellä normaalisti. Kukaan ei kuollut.

Itsestäänselviä asioita, kunnes eivät olekaan. Sätkyn kansa on eletty nyt 16 viikkoa ja olen saanut itseni takaisin. Tie on vielä pitkä, mutta mahdollinen. Ehkä me vielä vaikkapa kantakirjataan Sätky tai jotain? Tavoitteita täytyy olla! 

Aijuu, lisätään tähän vielä, että Sätkyn kolmipalakuolain- ja suitsikokeilu (meksikolaiset) sekä uudet ratsisaappaat toivat autenttisen materialismionnellisuushetken. Kyseisellä suitsituksella homma toimii ja saappaat ovat ihan super. Hetken tänään jopa kuvittelin osaavani jotain, kun saappaiden hyvä grippi ilmoitti olemassaolostaan. Hifistelyn vuoksi pistettiin tilaukseen vielä anatomisempi kolmipala.


Näistä Harmaiden yhteisistä lenkeistä on tullut niin kivoja ja tärkeitä. Yleensä Sätky menee ekana, kunnes se ei mene enää ekana. Sitten se yleensä hetken päästä on taas ekana. ;) 

Salamakin pääsääntöisesti pysyy nahoissaan. Respect ja nöyrä kiitos teille rakkaat ystävät, että liikutatte häntä. Salamahan on kiltti ja kuuliainen, kokeilin itsekin just yks päivä. Kunnes se ei enää ole, sitten se on tuhma. Toisten selkä kestää, toisten ei. 

Sätky yhden onnistuneen kenttätreenin jälkeen.
Koska omaan nykyään hirveästi enemmän suunnitelmallisuutta aiemman "jee saan ratsastaa hetken käyntiä hevosellani"-elämän jälkeen, piti tällä kertaa tehdä täsmällisiä käynti-ravisiirtymisiä, mutta Sätkyn mielestä laukannostot olivat kivempia. Siispä me laukattiin. Kun nuori heppa haluaa mennä eteen, niin sitten vähän niin kuin mennään, eiks jeh. Liikkumisen ilo on melkein aina yhtä liikuttavaa.

Huomatkaa muuten estesatula, se on yhä useammin käytössä. (Pelottavaa.)

Tähän väliin pieni muistutus itselle: Älä murehdi huonosti onnistuneista kohdista, vaan keskity niihin hyviin. Viiden vuoden päästä siellä askellajikokeessa / ysikympin radalla (niin anteeksi missä?) ne tämän hetken kompastuskivet ovat kaunis muisto vain.

Siellä hiekkakuopilla 18.4.2020. Meillä oli hauskaa, niin kuin kuvastakin varmasti välittyy. 
Sätky on luonnollisesti suurin syy tähän kaikkeen, mutta lisäksi täytyy mainita meidän maailman parhain talliporukka. Yhdessä kaikki on suurempaa, niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin. Kiitos kun olette totta!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Käyttökokemuksia hampusta


Salama sai toimia viime syksynä koekaniinina ensimmäisen kerran, kun sen ruokavalioon lisättiin hamppurouhe. Karvanlaatu parani, sähköisyys väheni ja kiiltoa tuli lisää. Kirjoittelin aiheesta jo lyhyesti aiemminkin, linkki tässä. Olin hämmästynyt, miten lyhyessä ajassa pienellä syöttömäärällä tapahtui melkein ihmeitä. 

Sätky tuli 4.1.2020. Koska kesäkutina, oli sen harja leikattu syksyllä siiliksi. Tuleva kesä ja syksy näyttävät, miten vaivanlaatu jatkuu, mutta sitä ennaltaehkäisemään aloitin toiveikkaana sillekin hamppurouheen syötön. Päiväannos on vaihdellut 1-2 desin välillä. Sätkyn atooppisen oloinen, hilseilevä iho parani huimasti muutamassa viikossa: Hilseily väheni silmin nähden ja karvasta tuli vahvempaa. 

Lisäksi jouhet ovat kasvaneet kuin silmissä. Tässä Sätkyn fleda tullessa:

5.1.2020
5.1.2020 otettiin tammasta "tervetuliaiskuvat" ja tukkaan laitettiin taivutusletit siistimään ylälinjaa.
Nämä kuvat on otettu 11.4.2020 eli kolme kuukautta myöhemmin:

11.4.2020
11.4.2020
11.4.2020
Taivutusletit "syövät" hieman pituutta sivukuvissa, todellisuudessa harja on reilun kämmenen levyinen ratsuharja nyt. Materiaalia Sätkyllä kyllä riittää, harja jakautuu luonnostaan kahdelle puolen ja jouhet ovat vahvaa ja paksua materiaalia. Salamalla sen sijaan on ohuempi ja hennompi harjanlaatu. Kuvien perusteella Sätkyn emällä oli samanlainen pehko.

Jouhien kasvu on toki yksilöllistä, toisilla kasvaa nopeammin ja toisilla hitaammin, mutta uskallan väittää, että tällä pienellä lisärehulla on ollut osansa tässä projektissa. Hamppu on siis jäänyt meille jäädäkseen. Kerrankin hyvä ja halpa löytyvät samasta paketista!

Otsatukka 5.1.2020
Otsatukka 11.4.2020

lauantai 11. huhtikuuta 2020

Sätkyn synttäripotretit


Sätkyn synttärit ovat tosin vasta reilun parin viikon päästä, mutta tänään sattui kuvausassistentti paikalle. Joten tässä Sätkyn 5-vuotispotretit. Hiomaton timanttini. <3

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Sätkyn kevätmuotia -20

Sovitaan sisustukseen.
On siis kevät.

Eka ötökkä, jokin lentävä ja vttumainen, nähty. Siispä Sätky aloitti pukeutumisen vähän parempaan Seppälään: Uhrasin noin 400 euroa kahteen loimikokonaisuuteen huppuineen päivineen ja yhteen erilliseen huppuun. Riskejä ei oteta, ennaltaehkäisy on se juttu tässä lajissa. Kaksi paukamaa kaulasta jo tainnutin, sinkkivoide on Sätkylle selvästi hyvä tuote.

Loimitostokset sopivat (nyt) ihan hyvin tammalle. Salaman mielestä ei, sillä se on toistuvasti jossain liperissä kiinni. Kolmen päivän jälkeen saldona on yksi ommeltava Snuggy ja yksi Rambo, jonka tarrat kaipaavat kipeästi pesua limasta ja hiekasta. 

Nuori rakkaus on toki ihanaa, mutta... Tiimi tekee nyt kenttäkokeita, millä puremisenestoaineella tai tökötillä on paras poikaystävän karkoittava vaikutus. Tammalla on vieläpä just nyt taas  kiima, joten se antaa ihan nöyrästi toisen nyplätä ja näprätä. Jopa minun, kun eilen mittasin ja suunnittelin Rambon loimea sille sopivaksi. Normitilassa tamma ei ehkä ole noin myötämielinen jatkuvaan säätämiseen, mitä esimerkiksi eilen harrastin. Normitilassa Salama ei myöskään roiku sen ilmatilassa niin kauaa, että jotain saisi kauheasti rikki.


Minttukaramelli eli Rambo Hoody 155cm (6'9") uunituoreena. Kaulakappale on noin puoli metriä liian pitkä. Loimiosasta olisi voinut mennä 145cm, mutta otin tarkoituksella reilumman koon, kun tiesin, että joudun muokkaamaan kaulaosaa hieman.

Sovitin tätä loimea jo aiemmin, mutta koin kaulakappaleen menetetyksi tapaukseksi. Kuitenkin houkutteli myös vaihtoehto, joka on helppo sekä nopea pukea, joten kävin vielä ostoksilla.


Sama mekko jokunen työtunti myöhemmin. Poistin pari ylintä tarraa ja muotoilin kaulakappaleen yläosan uusiksi. Se ei ole nyt niin tiivis kuin alunperin, mutta tähän settiin löytyy vielä pari erilaista huppua, HW:n oma ja Snuggyn irtonainen huppu. Niiden avulla pääpuoli tulee sitten tiiviiksi.

Häntäosan tuunasin myös samanlaiseksi kuin Snuggyssä eli häntäläppä tulee nyt tarralla hännän ympäri.


Tässä kuvassa on Snuggyn 145cm (6'6") kokoinen setti eli kaulakappale kiinteällä hupulla ja erillisellä loimiosalla. Istuu kuin hanska. Tätä säästellään pahimpaan ötökkäaikaan, koska suojaa parhaiten. Se oli nyt pari yötä päällä ja pysyi paikallaan kuin tatti. Poikkis imeskeli lähinnä vatsaläpän tarroja ja irroitteli niitä, ihania rapisevia asioita katsos.


Tällainen kaunotar sieltä alienpuvun alta löytyy. Ihan vain itselle muistoksi.


Jännittävällä fiiliksellä siis kohti kevättä, joka tuli tänne sittenkin vauhdilla. 

Vielä pitäisi kehitellä maastolenkeille jokin suojapuku, onko jollain lukijalla hyviä ideoita? 

torstai 2. huhtikuuta 2020

Hei mitä kuuluu

1.4.2020
Sätky on ollut täällä nyt kolme kuukautta.

Tullessaan se oli ihan vauveli, paksu sellainen ja pitkään huolissaan suuresta elämänmuutoksesta. Ratsain se meni pohkeesta eteen ja jarrutkin löytyivät. Maastoilu oli sen mielestä mukavaa ja se oli hyvä juttu se. Selkäännoususta tehtiin ensitöiksi juttu, missä seissään paikallaan maailman tappiin asti.

Nyt se on paksu, edelleen vauveli, mutta suurimpana muutoksena se on vihdoin kotiutunut. Se tarkoittaa sitä, että vieraskoreus on kaikonnut ja tamma on tamma isolla T:llä. Ei se minua haittaa, mutta pikkasen pitää katsoa kalenteria ja kuun asentoa, niin kaikki menee kivasti. Munkinpippuri on hieno keksintö ja se kuuluu tätä nykyä myös Säteen illalliseen.

27.2.2020
Ilmaiseksi tamma ei ole antanut vielä mitään. Mutta sitten kun antaa, niin taivas varjele, ratsastus on sittenkin mielekästä ja elämä on ihanaa.

Ratsastuksellisesti on saatu pientä kehitystä aikaan. Varovasti on edetty, kun aloitettiin ihan nollasta. Tullessaan ja aina näihin päiviin asti laukka ei kuulunut ohjelmistoon, sillä siihen ei yksinkertaisesti riittänyt voima eikä tasapaino.

Mäkitreeniä 2.4.2020
Paljon on maastoiltu ja tasapaino on kehittynyt huimasti. Maastossa olen tehnyt paljon siirtymisiä ja maaston muotojen mukaan taivutellut ja asetellut. On menty metsään ja käyty kiipeilemässä. Kunto on kasvanut ja eteenpäinpyrkimystä on tullut huimasti lisää.

Maastoon saatamme lähiaikoina joutua muuttamaan hieman kuolainta ja suitsitusta, nyt suussa on Sprenger Flex Control ja päässä tavalliset enkkusuitset ilman alaturparemmiä. Kaasu löytyy, mutta ohjaustehostin on vielä hieman karkea ja arvaamaton. Kyllä se kääntyy, mutta voi kääntyä tosi vähän tai tosi paljon. ;) Ajatuksissa oli metsästää joku kolmipala kokeiluun seuraavaksi.

28.3.2020
Kentällekin on eksytty muutamia kertoja. Viime viikolla virta riitti laukkaankin ja hienosti Sätky muisti laukannostoavut. Pari kertaa sen jälkeen olen päässyt treenaamaan nostoja ja esimerkiksi eilen tyyppi olisi laukannut vaikka ja kuinka, kun vihdoin päästiin asiaan. Ravissa on jo pienen pieniä pätkiä päästy kulkemaan niin, että sitä voi etäisesti sanoa tasapainoiseksi menoksi.

Siinä eilen laukattuamme hetken ilman huolta huomisesta tuli vähän paha mieli. Vuosia olen tahkonnut velipojan kanssa pelko persiissä milloin mistäkin syystä, käsijarru jumissa ja ilman liikkumisen iloa. Aikansa kutakin... Nyt käsissäni on terve hevonen ilman rajoituksia. Vetcheck Sätkylle tehtiin rokotuksen yhteydessä maaliskuussa ja pientä etujalan luuliikaa sekä toisen takajalan jänispatin alkua lukuun ottamatta mitään moitteita ei löytynyt.

Olen siis saamassa itseäni ratsastajana vihdoin takaisin. Vaikka kulunut vuosi on ollut kirjaimellisesti aika paska, tapahtuu hyviäkin asioita vielä. Säde on sellainen, pieni pala taivasta.

Säde laittoi huulipunaa kengittäjää varten.
(Punamultamaali ulkokatoksen seinästä)