Pikkuvihree

Kotona on vielä pari syömätöntä plänttiä, joista tänään vuorossa oli minilaitsa. Tänään sen valtasivat ne, jotka näyttivät niin ruipeloilta vuosi sitten.

Uusi akkupaimenkin tuli testattua. Toimii. Pelottavan hyvin.

Puskaratsu.

Aika on rahaa, joten käytä aika hyväksesi: Samaan aikaan voi ihan hyvin syödä ja rapsuttaa pal..jalkoväliään.

Ilman sinua olen puolitiessä helvettiin

<3

On mulla vaan niin ihana pieni hevonen. Olisikohan sillä ratsastettu nyt kymmenisen kertaa ja tällä hetkellä se on niin kiva! Menee eteenpäin, pysähtyy, keskittyy ja rentoutuu. Enää ei rynni portille, korkeintaan vähän jumittaa sen kohdalla vain. Olen saanut myös turvan ylös sieltä ryntäistä, on hallintakin huomattavasti parempaa näin. Vielä pari maastoretkeä ratsain ja sitten Salamanteri pääsee ansaitulle kesälomalle.

"Hmm.. Sillä on näkkileipää taskussa, joten pakko olla cool" tuumii Salama.
Salamakin on löytänyt työkärsän. Sen pieni ylähuuli venyy myös kummasti!

Hieno, pitkä ja rento käynti.

Rento meininki.

Ravissa päivän teema oli eteenpäin.
Osa kuvista tällä kertaa hieman epäselviä, kiitos kuvaajan pienen motivaatiopulan. ;)

Onko tämä kirjaimellisesti sellainen maahankaivettu? ;)

Siirtyminen raviin. 

Loppuiko bensa? Tämä kulkuväline toimii Pieni Pyöreä-näkkileivillä.

Jiihaa!

Murunen.

Okei, sitten pihalle kävelemään loppukäynnit.

Ystävämme riepu

Ystävämme riepu löysi tiensä jälleen poikien riepoteltavaksi. Loppu onkin historiaa: Hauskaa piisasi, jälleen kerran.

Iloisia ja leikkiviä varsoja on aina ilo katsoa. Sen kunniaksi luvassa siis valtaisa kuvatulva!

Jaksoitko selata loppuun asti? ;)

Eka metsäretki

Viime aikoina blogi on täyttynyt "eka sitä, eka tätä"-jutuilla. Niin tänäänkin: Salama oli ensimmäisellä metsäretkellä ratsain. Ekaa kertaa myös Salkun toinen "omaihminen" Anni oli kyydissä. Oli ilo huomata, että heillä synkkaa hyvin! Tämä pariskunta nähdään siis jatkossakin yhdessä. ;)

Metsäkammoinen Salama oli pusikoissa ihan elementissään. Ylähuulen tynkä viiden kilsan mittaisena se kirjaimellisesti porskutti menemään. Reittivalinta upottavan suomättään läpi ei mennyt ihan putkeen, mutta reippain suomenhevosen askelin Salama kompensoi puuttuvan pidon venyttämällä askelta ja lisäämällä vauhtia hieman. Pöljempi kaveri olisi pistänyt ranttaliksi ja loikkinut rodeoloikin pois inhottavista kohdista. Ihana ruuna. <3

Salama valmistautumassa retkeen.

Samaan aikaan parin metrin päässä...

Iik, pieni oja. Salama mietiskelemässä, miten asettelisi kaikki neljä jalkaansa.

No, poseeraa nyt vähäsen... 

Hieno poika. <3
(Hän tietää sen...)