perjantai 10. tammikuuta 2014

Duken viimeisin retki

Pieni kurkistus Duken ajopäiväkirjaan kuvien merkeissä: 

Päivämäärä 6.1.2014. Poni melkein valmiina lähtöön.
Duke hymyilee. Kohta mennään, kärryt vielä perään. 
Kuskille lisäpehmuste penkkiin.
Vihdoin tositoimiin. Duke on ihan tohkeissaan, eikä malta alkuun koskaan edes kävellä. Kärryttely on niin kivaa!
Ensimmäinen este. 
Loppuvuoden myrsky kaatoi paljon puita ja ensimmäinen puu löytyi edestä ihan pian. Duke pysähtyi hämmästyneenä katsomaan. Mitä hittoa?! Emäntä mietti jo kotiin kääntymistä, mutta Duken pään päällä syttyi lamppu - tuosta ei kannata pyrkiä yli, joten kierretään se! Poni otti omatoimisesti suunnan vasempaan ja kiersi puun metsän kautta kärryjä kolhimatta. Ihan kauhean turvallista ei metsässä ajelu ole ja sellaista en edes harkitsisi muiden hevosten kanssa, mutta Duken kanssa tämä(kin) onnistui kitkatta. Painonsa edestä järkeä, älyä ja toimivuutta.

Matka siis jatkui, kunnes edessä oli The Kivioja.


Ojat ovat Duken kompastuskivi. Ne voivat vaikka nielaista pienen ponin. Tämä kivioja on tähän mennessä ollut ihan kohtalainen ylittää, mutta runsaat sateet ja märkä talvi ovat saaneet sen repeämään liitoksistaan. Poni mietti puoli sekunnin sadasosaa, miten tästä jatkaa. Kehoituksestani matka jatkui, vaikka kavioiden paikka piti huolella katsoa.

"Siltarummut" ottaneet lähdöt. 
Toinen, vähän tulvivampi puoli.
Lopulta matka tyssäsi aika pian kiviojan jälkeen, kun iso puu oli jälleen katkaissut tien, eikä sitä voinut kiertää. Dukea harmitti, se ei koskaan tykkää kääntyä kotiin. Se on meidän ensimmäinen kavioeläin, jota saa hoputtaa, kun mennään kotiinpäin. Yleensä meillä on kaikilla ollut kauhea kiire kotiin...

Kuten näkyy, paparazzi saa rauhassa kuvailla maisemia ajelun lomassa. Dyykkis seisoo, kun sille sanoo seis ja liikkuu, kun niin pyydetään. Aivan täydellinen poni siis. Pihalla Duke 3vee seisoo paikallaan vapaana hievahtamatta, kun irroitan kärryt. Korostinko jo sitä toimivuutta tarpeeksi?

Tässä muuten videotodisteena ainut säpsähdys, kun takaa tulee yllättäin pyöräilijä. Aika kesyä. Tässä tepsutellaan jo kotiin, viimeinen 50m pätkä työn alla.

14 kommenttia:

  1. Piti katsoa toi video oikeen useempaan kertaan, että erotin sen pienen säpsähdyksen :D
    Onse Duke vaan rohkee ! :)

    VastaaPoista
  2. Ponilla voi hyvin mennä mistä vaan! Napin kanssa on kierretty paljon kaatuneita puita ja pienempien ylikin menty! Olen vaan tullut alas kärryiltä ja nostanut ne kaatuneen rungon yli. Vaikka ponit joskus ovatkin itsepäisiä, ne kuitenkin ovat rohkeampia kuin monet muuta aisojen välissä oleskelevat kaviolliset :)
    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Duke tuntuu olevan välillä turhankin itseriittoinen! :D "Hittoakos siellä ohjailet, KYLLÄ MINÄ TIEDÄN mihin mennään ja se on eteenpäin." :D Tavattiin muuten tuolla lenkillä kolme irtokoiraakin lenkkeilijöineen, nämä ihan paniikissa huutavat koiriaan luokse, jotta poni ei pelästy. Mutisin kärryillä itsekseni, että kannattaa kerätä ne koirat vaan talteen tai ne menevät parempiin suihin Duken jo ottaessa hyvää ryhtiä käydäkseen kimppuun... :D

      Tuo kivioja mekin ylitetään niin, että tulen kärryiltä ja nostan kärryt yli. Varsinkin tullessa on niin jyrkkä, että kivempi vähän avustaa ponia siinä. Meillä se on ollut useimmille pelottava paikka, mutta ovat saaneet aina sen ylitettyään syödä vähän ruohoa tai vastaavaa, äkkiä sekin on tullut tutuksi ja turvalliseksi.

      Poista
    2. Voi Dukea! Mikähän noita poneja noissa koirissa kiehtoo? Nappikin antaa tilaisuuden tullen kyytiä koirille, kaverin berhandilainenkin sai kerran ilmalennon kun meni Napin pusikkoon merkille... ;) Nappi jahtaa myös tarhassa kissoja, lintuja, kerran sinne meni minisikakin, eikä vieraillut toiste vaan kiersi kaukaa! Kai noilla vaan on olevinaan egoa enemmän kuin kokoa :D
      -H

      Poista
    3. Duke ei kiusaa meidän kissaa koskaan, koiraa sentään kurnuttaa aina kun on mahdollisuus... ;) Pari kertaa lenkillä on tullut yllättäin (irto)koiria vastaan, niihin se on suhtautunut pelkäämisen sijasta aina isolla egolla ja tappomeiningillä. Salama pyrkii aina luikkimaan karkuun lajilleen tyypillisesti. ;)

      Poista
  3. Mahtava Duke! Ruusa on myös tuollainen, että tykkää mennä maastoon eikä se pelkää mitään. Tosin olemme vasta ihan vaan talutellen päässeet etenemään, saa nähdä miten tilanne muuttuu jos joskus saadaan kärryt perään ja/tai ratsastaja selkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dukella on yhtä rohkea asenne, oli se sitten ajaen tai taluttaen matkassa mukana. Toivottavasti Ruusa jatkaa samalla linjalla myös. :) Mäkin jänskään, miten Salkun maastoilut sitten aikanaan sujuvat, kun ihminen vaihtaakin paikkaa...

      Poista