Pellettihehkutusta, siedätyshoitoa ja arvonnan tulos

Tänään poikien bokseihin, olkipellettien ihmeelliseen maailmaan, kuuluu yhä hyvää. Turveosuutta siivoan reilummalla kädellä pois ja lisäilen tilalle sitten olkipellettiä vastaavasti reilusti. Pelletin imukyky on yllättänyt positiivisesti, samoin se, miten se sopii yllättävän hyvin turpeen sekaan. Salamahan leikkii öisin helikopteria ja sotkee yleensä alleen ihan kaiken. Turvekarsina on hyvin äkkiä sen kohdalla yksi iso musta aukko, jossa on nihkeää ja tummaa kuiviketta joka puolella. Nyt sen karsina tuntuu kahden päivän otannan perusteella pysyvän paremmin kuivana, kun pelletti imee paremmin kosteuden itseensä. Duken eli shettiksen boksissa eilen laittamani pellettikasa on lähes koskemattomana karsinan etuosassa, eli sen kohdalla pellettien hajoaminen pehmeäksi patjaksi voipi viedä vähän kauemmin aikaa. On meillä aikaisemminkin ollut siistejä hevosia, mutta Duke on ihan yliveto! (Heinien levittäminen onkin sitten asia erikseen... Nyt se syö yöheinät pussista)

Myös ulkotallissa pelletti on yhä hyvä ratkaisu: Sitä kulkeutuu yllättävän vähän ulos sieltä, vaikka trafiikki on välillä aika aktiivistakin. Mökin ovella on ulkopuolella iso kumimatto, johon on parin päivän aikana kerääntynyt vain muutama irtopelletti. Turve taasen kerääntyi siihen alta aikayksikön tummaksi liukkaaksi liejuksi... 

Eilen ja tänään on erityisesti Salama joutunut katsomaan isompia hevosvoimia lähempää kuin olisi ehkä halunnutkaan. Sehän kehitti tässä syksyn aikana mukavan autopelon ja pelkää nyt kaikkia meidän Opelia isompia autoja ja erityisesti useamman auton letkat saavat sen nahkapuvun repeämään liitoksistaan. Eilen meillä oli sähkömiehet aamupäivän hommissa ja heidän lähdettyä ruokatauolle, raahasin tosi innokkaan varsan haistelemaan heidän isoa kuorma-autoaan, joka jäi siksi aikaa pihaan. Ihan ilman puhinaa ja sivuloikkia siitä ei selvitty, vaikka mokoma vehje oli ihan hiljaa paikoillaan... Tänään taasen pilkkosin varmaan kilon porkkanoita taskuuni ja parkkeerasimme Salaman kanssa omaan kotiristeykseen syömään niitä ja samalla katseltiin ohi meneviä autoja. Yksi isompi pakettiauto sai Pojun koittamaan pakoreaktiota, mutta muuten se otti asian aika hyvin. Kun se vihdoin vähän rentoutui ja uskalsi hengittää omin avuin, vein sen talliin jatkamaan porkkanoilla herkuttelua.

Aamulla sattui muuten yksi hassu juttu: Tässä viime aikoina olen pysäyttänyt Salaman joka aamu ulos mennessä käytävälle ulko-oven eteen ja kurkannut samalla sen jalkoväliin. Siinä samassa se on saanut lattialle porkkanan, jota se on mutustanut sen aikaa, kun teen tutkimusta sen turvotuksista. Tänään en tehnyt sitä ja varsa alkoi ensin jumittamaan oviaukossa, jonka jälkeen se teki stopit ovelle ja alkoi kuopimaan kynnystä sen näköisenä, että jotain uupuu. Taskussa sattui olemaan porkkana ja sen se sai, tosin vasta sitten vähän myöhemmin tarhan portilla. Hauskoja otuksia. :D

Dukekin kävi lenkillä tänään. Käytiin metsässä ja kiipeiltiin vähän kallioilla. Ponilla oli hauskaa: Se hyppi taas pienienkin risujen yli ja välillä loikkasi kallioltakin alas villisti pukittaen ja vinkuen. Sitä voi ulkoiluttaa ajoittain kuin koiraa, rennosti pitkällä narulla niin, että poni tulee perässä ja minä väistelen sen loikkia sitten tarpeen mukaan. Huolestuneille lukijoille tiedoksi, ponilta vaaditaan silti nuhteetonta talutuskäyttäytymistä. Eilen ohjasasajoin sen myös pitkästä aikaa. Ei varmaan ole mikään yllätys, mutta se toimi jälleen kuin kello. :)

(Klikkaa suuremmaksi)

Vihdoin suoritettiin myös lokakuisen arvonnan arpajaiset. Pinkki helmiotsapanta matkustaa tällä kertaa pohjoiseen: Onnea Jessi! Seuraava arvonta tai blogikisa pidetään sitten, kun lukijoita on sata (tätä kirjoittaessa lukijoita on 73). Sitä ennen saattaapi olla tiedossa myös jotain jännittävää... ;)