maanantai 5. marraskuuta 2012

Ihana ruuna

Kiiltokuvapojat
Olen edelleen sitä mieltä, että Salaman ruunaus oli ainoa oikea teko. Nyt operaatiosta on neljä viikkoa ja ensimmäisiä "seurauksia" käytöksessä on ruvennut näkymään: Salkku on kaikissa hoitotoimenpiteissä täsmälleen oma itsensä, mutta rauhallisempi. Esimerkiksi riimua päähän laittaessa se ei tunge kaikkea suuhunsa eikä tinttaa etujalalla kuin ehkä joka neljännellä kerralla, jos homma tuntuu kestävän sen mielestä liian kauan. Myöskin silittäessä ja ihan vaan "hengaillessa" se tuntuu olevan niin sanotusti kohteliaampi, lähinnä se on kiinnostunut mahdollisista herkuista taskussa. Pilke silmäkulmassa sillä on kyllä koko ajan, mutta mielestäni sen käytös on jo nyt tasoittunut kaiken kaikkiaan aika kivasti. Pitää seurailla sen käytöstä jatkossakin, mielenkiintoinen aihe tämä. Mitä sitten tulee minua huolettaneeseen jalkoväliin ruunauksen jälkeen, niin toiselta puolelta turvotus on kadonnut jo ihan kokonaan ja tilalle on tullut jättimäinen rusina. Toisella puolella on vielä hieman turvotusta, mutta se lienee lähtevän samalla tavoin kuin toinenkin.

Mitä sitten tulee Dukeen, niin en välttämättä sanoisi taluttelevani oria, kun sen kanssa tepsutellaan pihaa ympäri. Se on kotona niin cool, aina ja ihan missä vain. Toki saa sitten nähdä, mitä ikä tuo tullessaan. Luultavasti siitä tulee melkoinen Päällikkö, nyt jo on pieniä pomottamiselkeitä havaittavissa Salamaa kohtaan. ;)

Viime päivinä poitsujen päiväohjelma on koostunut ihan tavallisista rutiineista: Tarhailua kellon ympäri, ruokaa ja juomaa ja silloin tällöin rapsutteluja ja harjailua. Pimeä yllättää jo niin varhain, ettei metsälenkeille ehditä kuin silloin tällöin. Tyytyväisiltä nuo vaikuttavat silti, kun saavat vain olla ja leikkiä keskenään sitten senkin edestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti