lauantai 10. marraskuuta 2012

Muistoja, metsälenkkejä ja olkipellettejä

Pitkästä aikaa muistellaan vanhoja. Selasin koneen valokuva-albumeja ja aika tarkkaan kaksi vuotta sitten kameran muistikortille oli tallentunut minun, Emmin, Hennun ja Tompan humputteluja kentällä. Olipa se kerta myös se, kun lensin Tompalta komeassa kaaressa viimeisen kerran. Sen jälkeen pidin itseni satulassa pikkurodeoista huolimatta aina siihen asti kunnes kuolema meidät erotti. Tuo syksy oli Tompan viimeinen ja hankala sille. Se oli todella jäykkä ja kankea kevyestä liikutuksesta huolimatta, lisäksi syksy oli kylmä ja märkä ja täten erityisen vaikea nivelrikkohevoselle.

Näitä kuvia katsellessa tulee hirmuinen ikävä ratsaille oman hevosen kanssa. Salaa haaveilen "kesähevosesta", saa nähdä miten idea kehittyy... Jos olen järkevä, niin ei mitenkään, mutta ainahan sitä saa haaveilla. Kuitenkin, jos kaikki menee hyvin, niin Salaman selässä saatetaan ensi syksynä käydä istuskelemassa kertaluontoisesti ja sitten keväällä 2014 se olisi tarkoitus sisäänratsastaa ennen laidunkautta. Nämä tosin tietenkin vain sillä edellytyksellä, että kaikki asiat menevät oikeasti oppikirjojen, unelmien ja suunnitelmien mukaan. Ammattilainen aiotaan pestata siihen hommaan, kun itsellä on tullut ratsastustaukoa niin paljon tähän väliin eikä varsakaan ole mikään pystyynkuollein yksilö.

Ihana Polar Bear Tomtom.
Tompsukka halloweenasussaan
Hennuliina tärkeän näköisenä. :D
Kotona leikin myös yhtenä päivänä Kolumbusta. Otin kartan ja kompassin (= iPhonen ja SportTracker-sovelluksen) ja lähdin etsimään uusia polkuja takapihalta lähtevästä metsästä. Näiden kaikkien neljän vuoden aikana olen pitänyt sitä metsää yhtenä suurena umpimetsänä, josta ei ole mitään iloa. Salaman autopelon ja vanhojen polkujen alettua kyllästyttämään, ajattelin siis etsiä uusia lenkkipolkuja ennen kuin se on myöhäistä. Meidän "takapihallehan" on kaavoitettu vaatimattomat 250 omakotitalotonttia, eli lähivuosina naapurit tulevat vähän lisääntymään näistä muutamasta mukavasta satoihin tuntemattomiin... Koko homma on jaettu yhdeksään vaiheeseen ja nyt vaiheet 1-2 ovat lähes valmiit. Saa siis nähdä, pitääkö tässä ruveta etsimään korpikämppää jostain kauempaa. Mutta, yllätys olikin suuri, kun se "karsea risukko" päättyi jopa 40m päähän kotipihasta ja sen jälkeen vastassa oli pieni hakkuualue, jonka reunassa meni metsätien tapainen polku. Sitä seuraamalla löysin myös vaikka kuinka paljon uusia polkuja, joita meni ristiin rastiin ja kartan mukaan niitä pitkin olisi päässyt vaikka minne. Kunhan maa vähän jäätyy, niin lähdetään poikien kanssa tutkimaan paremmin näitä löydöksiä. :) Tuolla metsikössä oli joskus muinoin hevostila ja sen maneesi ja tallit ovat vieläkin pystyssä, tosin pikkutonttien ja luksuslukaalien ympäröimänä. Liekö osa näistä poluista heidän tekemiä maastopolkuja, mene ja tiedä. Haikeaa silti näin ikuisen heppatytön mieleen. :D

Salama opiskeli tässä yksi päivä autosiedätysten ohella juoksutuksen alkeita. Koko homma on ollut sille kovin vaikeaa hahmottaa, mutta hiljaa hyvä tulee. Nyt kerrankin Olivia-koirasta oli hyötyä: Se tuttuun tapaan pyöri jaloissa kentällä, kun etsiskeltiin Salaman kanssa oikeita askeleita. Salkku lähti vähän jahtaamaan sitä ja juoksi about puoli kierrosta oikein narun päässä. Kun kehuin sitä, se katsoi minua ihan hölmistyneenä. Sen jälkeen se pyörähteli vähän saman tapaisesti ja sai paljon kehuja. Jälleen huolestuneille lukijoille tiedoksi, meillä ei myöskään himojuoksuteta varsoja, harjoitellaan kerran kahdessa kuukaudessa vain. Olennainen taito kumminkin tuokin ja pienissä paloissa näen sen oppimisen ihan hyödyllisenä asiana.

Viiden päivän jälkeen näyttää pohja läheltä katsottuna tältä.
Olkipellettijutuistani olen saanut paljon positiivista palautetta, joten kerrottakoon tänäänkin niistä. :) Itse aina uusia juttuja kokeillessa etsin netistä käyttäjäkokemuksia milloin mistäkin aiheesta ja erityisesti blogeissa kerrotut (kuvalliset) kokemukset ovat mielestäni hyviä, siispä toivottavasti näistä minunkin höpinöistä on jollekin iloa. Vajaan viikon käytön aikana olen kerännyt olkipelleteistä omakohtaisia plussia ja miinuksia kasaan:

+ Valoisa ja riittoisa
+ Imukyky erittäin hyvä
+ Helppo perustaa, kätevät pakkauskoot (20kg, 500kg ja 1000kg). Pakkaukset kompaktin kokoisia ja mahtuvat pieneen tilaan. Meillä kuivikevarastona on tällä hetkellä traileri. :)
+ Pelletti on sopivan painava ja pehmentyessään pysyy silti yhä paikallaan, patja muodostuu kuin itsestään
+ Olkipelletti hajoaa paljon nopeammin kuin puupelletti
+ Siivous helppoa varsinkin alkuun, kun pelletit ovat kasassa tai vain hieman pehmentyneitä. Vaatii pientä opettelua silti. Alkuun onkin aika jännää, kun kakkaa tulee kottikärryihin puolet vähemmän kuin yleensä.

- Alkuun hinta hirvitti, mutta nyt kun pelletin kulutusta on voinut vähän arvioida ja sen käyttäytymistä on nähnyt, niin mielestä hinta-laatusuhde on kohdillaan. Pikkutallilla 500kg säkki kestää perustusvaiheen jälkeen ikuisuuden, vaikka kuiviketta käyttäisi enemmänkin kuin reilusti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti