torstai 15. marraskuuta 2012

Tärkeitä päivärutiineja

Oli sitten kesä tai syksy, satoi tai paistoi, niin joka tapauksessa yksi asia on aivan varma - pojat painivat aina klo 10-11, 16-17 ja 19-20 välillä. Tässä taas yhdeltä menneeltä syyspäivältä jonkinlaisia dokumentteja aiheesta:

"Äitiii!! Mä tuun pussaamaan sua nyt!"
(ja niin tulikin)
Osasto pistää jalalla koreasti uraa pitkin.
Noita pukkeja en kaipaisi sitten, kun Salkku saa satulan selkäänsä.
Suttuinen tuulitukka.
Ihanan ilmava Salama. Vaikka itse sanonkin, on sillä aika kiva laukka, tai no, liikkeet ylipäätään. ;)
Pikkumustien painia.
Kuinka monta leukaa sä vedät?
"Mitä sä sanoit?"
Nyt kun tarkemmin aloin miettimään poitsujen vahvuuksia ja yhteisiä piirteitä, niin loppujen lopuksi Salama ja Duke ovat hyvin samankaltaisia. Miten olenkin osannut alitajunnassani valita kaksi niin samanlaista otusta? Ehkä etsin jotain erilaista, mutta toisaalta toteutin näiden kanssa omia haaveitani.

Molemmat ovat tällä hetkellä hauskasti samaa värisävyä. Salama vain valaisee läsillään pimeydenkin, se erottuu kivasti keskeltä tarhaa pilkkopimeässäkin. Molemmilla on kivat ilmavat liikkeet. Duke laukkaa mielellään ja laukkaa vaikka paikallaankin, hienosti se "kokoaa" ja kääntyy pennin päällä leikin tiimellyksessä. Esteponin vikaako? Sillä on myös hieno ravi, joka tosin tässä kasvuvaiheessa on vähän hukassa, kun kroppa muuttuu vähän koko ajan. Hienosti hänkin kuitenkin shettikseksi liitelee, kun siltä tuntuu.

Salama taasen on pikkuhiljaa "oppinut" liikkumaan paremmin ja paremmin. Sanon sen käyntiä "kilometrikäynniksi", koska sillä on hyvä yliastunta ja matka taittuu käynnissä ihan joutuisasti sen kanssa. Myös ravi sillä on kiva, mutta sekin laukkaa tällä hetkellä mielellään. Laukka on ihanan ilmava ja hienosti Salkkukin lyhentää ja pidentää askelta. Näitä on hauska katsella aidalla notkuen ja tehdä jatkuvaa analyysia aiheesta. :)

Mitä eroa heillä sitten on? Suurimmat erot löytyvät luonteesta. Duke on jääviileä tyyppi, joka jämähtää, jos jännittää jotain. Sen kanssa saakin olla tarkkana, että se pysyy kaikissa touhuissa rentona eikä pingota. Salama sen sijaan reagoi kyllä niin, ettei mielialasta voi olla yhtään epävarma. Epämieluisille asioille puhistaan erittäin kuuluvasti, sitten niitä potkitaan ja/tai sen jälkeen pyritään poistumaan paikalta. Kuitenkin, kaikessa on aina etunsa ja molemmat hevoseni ovat vain niiiiin ihania ja rakkaita ja ja... 

2 kommenttia:

  1. Ihana kuvasarja. Näkee että pojilla on riemukasta ja lennokasta menoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heillä ei tosiaan ole riemulla rajaa, kun saavat toistensa kanssa temmeltää. ;)

      Poista