sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Yksi musta sukka


Salama on ollut nyt kesälomalla pari viikkoa. Ensin ihan vaan huonon työmotivaation vuoksi ja sen jälkeen pariin eri otteeseen irtokengän takia. Loma on varmasti tehnyt sille pelkkää hyvää - ruuna on saanut toki päivittäiset rapsutuksensa, mutta muuten se on ihan rauhassa saanut syödä ruohoa ja kieriä mudassa. 

Salama tietää olevansa tallin kunkku. Se on aina ekana paikalla tervehtimässä ihmisiä ja vaatimassa rapsutuksia suosikkikohdistaan. Itseasiassa aika röyhkeästikin, mutta pienet etuoikeudet ovat toisinaan ihan okei. On sillä muitakin hauskoja tapoja, sehän on tosi puhelias hevonen ja tervehtii enenevissä määrin tuttuja ja tuntemattomiakin.

Kulunut viikonloppu oli sille kuitenkin vähän rankka. Perjantaina pesin poneja. Salama veti syvästi loukkaantuneena rallia tarhassa ja oli tunkemassa mukaan portilta vaikka väkisin, vaikka näki ponien joutuvan pesupaikalle. Silti sen oli saatava jollain tapaa huomiota.

Illalla laitoin trailerin valmiiksi ja parkkeerasin yhdistelmän tarhan viereen. Taluttaessani hevosia illalla sisään Salama halusi välttämättä mennä trailerin luo - luulin sen ensin kiilaavan nurmikolle, mutta vaaleanpunainen turpa suunnisti suoraan takasillan luo. 

Lauantaiaamuna lähdettiin molempien ponien kanssa näyttelyyn. En tiedä kumman sydän särkyi enemmän - minun vai Salaman - kun Läsipää tajusi jäävänsä yksin kotiin. Päivästä tulikin pitkä, mutta isäntä vaali ruunan muotoja syöttäen sille hapankorppuja pitkin päivää. Isäntä myös ymmärsi allekirjoittaneen piilevän tuskan ja lähetti pari kuvaakin Kultimurusta ihan varmuuden vuoksi. Toki sen yksiöön jätettiin monenlaista muutakin ajanvietettä, kuten heinää ja metsän antimia erilaisten lehtipuiden oksien muodossa. Ne olivat luonnollisesti kaikki kelvanneet. Karsinakin oli yllättävän siisti, vain isosta vesikupista löytyi 10 litraa rusinasoppaa.

Tullessamme kotiin Salama käänsi takapuolen karsinansa ovelle ja murjotti. Jouduin ihan todella houkuttelemaan sen ovelle ja ulos. Se oli syvästi pahoittanut mielensä.


Lauantai-iltana klo 22.03 taivaasta tippui peto, nimittäin ihan oikea peura. Se jos joku sai Läsipään silmänvalkuaiset vilkkumaan ja sukat pyörimään jalassa. Lohikäärmepuhinoiden saattelemana peura ymmärsi vaihtaa maisemaa ja maailmanloppu SD-teamin hiekkalaatikolla siirtyi toiseen ajankohtaan.


Karkuun!
Tänään Ruuna Reipas sai ekstrapaljon rapsuja, tuoretta ruohoa ja aikaa. Turvassa ollut solmu aukesi ja Ruuna Reipas on oma ihana itsensä taas: Halinalle, Ykkösmuru ja mitä vielä. Ponien saama kahden päivän huomio tuntui olevan sille ihan liikaa! 

Ensi viikolla jatketaan sitten hommia uusien kesäkenkien kanssa. Salama pääseekin muun muassa treffeille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti