Joskus on kiva kerätä päivän ajatuksia vähän niin kuin paperille.
Miksi iltatalli klo 20 tuntuu pahalta ajatukselta, mutta klo 22 ei?
Vastaavasti yö olisi yhtä pitkä kumminkin päin.
Miksi muut osaavat aina kasvattaa toisten lapset?
Sama pätee hevosasioihinkin.
Saako mieltään pahoittaa nettikirjoitteluista? Miten paksu nahan pitää olla?
Miksi avoimuus kääntyy jossain kohtaa aina itseään vastaan eikä silloinkaan välttämättä perustu faktoihin?
Mihin ihmiset pyrkivät jatkuvalla negatiivisuudella?
Miksi elämän pitäisi olla pelkkää virhettä?
Miten nuo ihanat karvaturvat voivatkaan olla parasta arjen terapiaa?
Ajolenkki ihanissa maisemissa ponin kanssa, Läsipään lämmin hönkäys poskelle ja kas, murheet unohtuivat!
Miksi ihminen sortuu ajattelemaan liikaa?
Onneksi arkeen mahtuu paljon iloakin!
(Ja ponienergiaa, jota ei ehkä aina osaa kanavoida oikein...)
Miten samalla aaltopituudella nämä kaksi ponia voikaan olla?
Niiden painia ei kyllästy koskaan katsomaan.
Samalla Salama on tyytyväinen, kun pikkumustilla herhiläisillä on toisensa.
Vauhtia piisaa. Se on hyvä.
Miten hurja Dukekin osaa olla - onneksi sitä hurjuutta on vähän saatu ajolenkkeihinkin, enää ei joka kerta kerkiä poimimaan mustikoita vauhdista.
Hah, selvisi se Duken ison mahan syykin. Siellä asuu jonkun pää.
Vaikka Dukekin on aivan valloittavan ihana poni, on Samppa niin poni minun makuuni. Kiltti, mutta herkkä ja tarvittaessa hyvinkin tulinen. Oikea pikku-Salama siis. Olikin valtavan hieno juttu, että tämän hienon ponin talliini sain!
Kuka on vienyt puolet hevoseni hännästä? Mutta kerrankin mokoma pyrstö on sentään puhdas!
Tapahtuipa sen pesussa pieni ihmekin: Salaa huuhtelin sen letkulla ja kas kummaa, ruuna ei sanonutkaan siitä mitään! Paitsi sitten, kun jalkaan osui roiske. ;)
Ihmeellisen tehokkaat ovat nuo purukumin näköiset superpallot rakkaan karvaturpani kavioissa. Ruuna Reipas lienee tyytyväinen nyt.
PS. Vielä pieni video:
Sun blogis on kyllä niin ihana! Yleensä jaksan seurata vaan kisablogeja mutta tää on kyllä koukuttanut mut kokonaan :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! :)
PoistaTässä maailmassa on niin monta mielipidettä kuin on ihmistäkin, se mikä on toiselle hyvä ja ehdotonkin juttu ei taas toiselle sovi ollenkaan. Olen sitä miltä että jokainen tietää ja tuntee oman hevosensa, koiransa ja lapsensa parhaiten ja tietää mikä sille sopii parhaiten. Ja jos itseään epäilyttää niin sitten voi tietenkin ja kannattaakin kysyä "viisaamman" mielipidettä, muut pitäköön tunkkinsa :)
VastaaPoistaHoidat hevosesi viimeisen päälle ja tiedät mikä niille sopii parhaiten! Tsemppiä jatkoon :)
Varsinkin hevospuolella "oma uskonto" on pyhä ja ainut oikea tie. Sen olen vuosien varrella huomannut...
PoistaItse olen valinnut tukiverkkooni läheltä löytyviä ihmisiä ja heille suuri kiitos, he ovat todella arvokkaita!
Kiitos sinulle Anni kommentistasi ja terkut teidän nuorelle, jos se on vielä mukana kuvioissa. :)
Onpas Salaman häntä vaalentunut, en ole edes huomannut moista mutta nyt pisti silmään kun mainitsit. Hieno liukuvärjäys :D
VastaaPoistaHeh, onhan se vähän vaalentunut entisestään, mutta oli luvattoman likainen pitkään. Kolmen pesun lopputulos tässä, oli pakko ottaa oikein kuvakin! :D
Poistaikävää miten paljon sä saat lokaa niskaan, ihan uskomattomat määrät, vaikka teet kaikkes hevostes eteen :(
VastaaPoistaNo mut kun niillä ei loista kylkiluut kilometrien päähän, niillä on hiekkatarha, mokoma alatisairas puttekin on väärin laitettu ja se on puhtaasti omistajansa vika... Jestas, jopa mitä olen oppinut, ettei maailma ole niin mustavalkoinen miltä näyttää! :D
PoistaEi sitä loan heittoa tarvitse loputtomista sietää. Mutta aina löytyy joku, joka osaa paremmin ja tietää paremmin, vaikkei olisi koskaan edes nähnyt koko hevosta luonnossa. Sulla on hevosilla todella hyvät olot ja hoidat niitä erittäin huolellisesti, ne sentään saavat hoitoa. Sekään ei ole aina ihan itsestäänselvyys..
VastaaPoistaTsemppiä! Ihana ponipainivideo.
Niin totta. Siis tuo eka lause. :)
PoistaEilen oli kurja päivä muutenkin, ei pelkästään tämän blogin vuoksi. Siispä oho, tuli oltua välillä vähän niin kuin ihminen, jolla on muitakin tunteita kuin yksi "kyl kaikki käy"-vaihde. :D
Ja kiitos Elina sinulle kauniista sanoistasi, terkkuja ihanaiselle Rippe-pojalle! :)
Kurjia kommentteja kyllä sait, vaikka kaikkihan näkevät, että teet tosi paljon hevostesi eteen ja hoidat niitä niin hyvin kuin suinkin pystyt. Puitteetkin hiekkatarhoineen päivineen ovat paremmat kuin mitä keskivertokotitalleilla.
VastaaPoistaTietysti noissa kommenteissa voi olla jotain järkevääkin taustalla ja esimerkiksi liika pehmeys pohjissa on ihan miettimisen arvoinen asia - mutta voi hyvänen aika, miten tylysti ihmiset mielipiteitään laukovat. Ja kyllähän sinäkin olet varmasti tietoinen siitä, miten nuoren hevosen pitäisi liikkua erilaisilla pohjilla ja saada tasaista liikuntaa monipuolisesti ja tarhata joustavalla pohjalla kelillä kuin kelillä, mutta itse en ainakaan tajua, miten se kaikki olisi mahdollista toteuttaa. Aina joutuu tekemään kompromissin jossain. Vuokratalleissakin (ja oikeastaan etenkin niissä).
Teillä on panostettu hyvään ja yksilölliseen hoitoon laadukkailla sapuskoilla ja erittäin siisteihin ja toimiviin tiloihin (mm. hiekkatarha ja oma kenttä), mutta jouduttu tekemään kompromissi siinä, ettei käytössä ole kilometritolkulla mukavapohjaisia turvallisia maastoreittejä ja suurta kenttää ja eripohjaisia tarhoja, joita voisi kelien mukaan vaihdella. Jos kuitenkin ajatellaan hevosen näkökulmasta, teidän Salama saa elää varsin mukavasti ja lajityypillisesti heppakavereiden kanssa, mikä ei ihan joka tallissa toteudu, joten jo siinä omasta mielestäni on aika iso plussa Salaman nykyisten elinolosuhteiden puolelle.
Ja kokonaan oma juttunsa on sitten se, että Salamalla on käynyt kovasti huono tuuri kaikkine karkureissuineen ja kinnerpatteineen. Loppujen lopuksi on ihan sama, miten hienot suunnitelmat ja mahdollisuudet olisi liikuttaa hyvillä pohjilla nuorta hevosta, jos se on hajottanut itsensä karkureissulla eikä ainakaan toistaiseksi sitä liikutusta kestä.
Tsemppiä! Minusta on ollut tosi kiva lukea blogiasi juuri siksi, että kerrot kaikista murheistakin niin avoimesti. Erittäin suurella mielenkiinnolla luen noista Salaman jalkavaivoista, koska meilläkin - yllätys, yllätys - kärsitään niistä.
Ps. Itse olen vähän skeptinen lisäravinteiden suhteen, mutta Formula 4-feet kyllä tuntui meillä auttavan anturoiden kasvattamisessa.
Kiitos kommentistasi Sini!
PoistaHiukan olen joutunut sensuroimaan tätä kommenttipuolta, yhden varsin inhottavan jutun poistin samantien. Loput saivat siihen klinikkapostaukseen jäädä, koska keskustelu on ihan ok.
En minäkään ihan täysin kiellä sitä, etteikö niissä joku totuuden jyvä olisi. Varmasti on, mutta väitän myös, että nuo kommentoijat ovat luoneet mielikuvansa pelkän netin perusteella. Yritin sinne avata vähän Salaman elämänkulkua, ei se nyt ihan koko ikäänsä ole tuossa nököttänyt. ;) Viime klinikkareissulla hoidettiin vanhaa vammaa vähän niin kuin sovitusti ja näin tullaan tekemään jatkossakin, siihen nyt tuli lisäksi kaveriksi tämä anturahomma. Uskon, että ne ovat olleet ohuehkot aina, mutta nyt vasemman etujalan jatkuva kengänheitto oli viimeinen niitti.
Se parin vuoden takainen karkureissu ei tosiaan ollut mikään pikkujuttu, vaikka siihen ensin kevyin mielin suhtauduttiin. :( Pojat siis tekivät laidunkavereidensa kanssa muutaman kilsan maantierallin ja omani otin kiinni lentokentän risteyksestä, molemmat ihan vaahdossa ja kauhuissaan... Siitä toivuttiin vajaa vuosi ja ihan todella pelkäsin sen koko ajan, tuleeko tästä mitään. Silloin kaksi eläinlääkäriä tutki sen ja molemmat totesivat, ettei tästä kilpuria enää tule eli käyttöennuste hyvin varauksellinen. Seuraavana keväänä ennuste hieman kirkastui, kun hankkarit olivat toipuneet yllättävänkin hyvin ja kintereeseen kasvanut luuliika malttoi mielensä ja sen kasvu pysähtyi. Sittemmin tieto ja uudet kolhut ovat lisännyt tuskaa, mutta samalla tuoneet myös lisää kokemusta ja varmuutta tähän touhuun. Ihan pieleen omat arviot ja tuntemukset eivät ole menneet. Jokainen hyvä päivä on tosi hyvä päivä!
Yhden epäonnisen hevosen perusteella koko hiekkatarha ja muu on lynkattu täällä blogipuolella alimpaan maanrakoon, se on aika jees. :) Mutta kuten sanoit, aina joutuu tekemään kompromisseja. Parhaani olen tehnyt ja niin pyrin tekemään jatkossakin. Kaikesta huolimatta Salama on hyvin tyytyväinen hevonen: Iloinen, pirteä, hyvävatsainen (!) eli jalkojaan lukuun ottamatta ns. terve.
Kiitti kivennäisvinkistä! Katselin sitä pussia klinikalla, mutta unohdin katsoa ainesosaluettelon... Pitänee perehtyä. :)
Tsempit teillekin jatkoon!
Aivan! Ja minusta tuo Salaman elämä laitumine kaikkineen kuulostaa ihan tavalliselta 1-3-vuotiaan hepan elämältä eli ihan samantyylisesti niitä muutkin pitää. Ja tuo karkureissu kuulostaa siltä, että on pieni ihme, että Salama selvisi noinkin vähällä.
VastaaPoistaJos hiekkatarha nyt joidenkin mielestä on huono juttu, niin mikäköhän olisi parempi? Seisottaa nuorta hevosta enemmän sisällä (sehän olisikin nuorelle hyvä), tarhata saveen (jota koko Lounais-Suomi on) vai tehdä joku geopat-tarha (ihan epärealistista). Metsätarhakin menee näillä seuduilla saveksi, kun siinä hevosia päivästä toiseen pitää (kokemusta on). Ja vaikka sitä metsäistä maastoa olisi tarhana pari hehtaaria, se menee hevosten eniten suosimilta reiteiltä saveksi ja siinä sitten liukastellaan ja reväytellään paikkoja. Eli Salamalle todellakin on parasta seistä siellä hiekkalaatikossa ja käydä kovemmilla pohjilla maastoilemassa sen verran mikä kaikkien osapuolten kannalta turvallista on.
Nimenomaan, "talvi" täällä lounaassa on yleensä vähintään jäinen ja lumeton, mutta ainakin maa on valtaosan talvikaudesta kova ja koppurainen. Harvassa ovat ne talvet, kun on rehellisesti sanottuna ollut kunnolla lunta. Viime talvena kotipiha aurattiin peräti kerran! :D Välit sitten sataa aina eli savipeltoon hukkuu kaikki. Meillä oli kaksi talvea savipelto tarhana ja voin sanoa, että ei sellaista enää ikinä!! Se oli hengenvaarallinen kaikin puolin eikä hevosten jalat siitä oikein tykänneet. Eivät ne edes halunneet mennä sinne..!
PoistaSalamalle ihan eläinlääkärin ohje on hyvät pohjat. Eli ei liukasta tai upottavaa. Siksi rempattiin tuota kenttääkin viime kesänä ja esim. tämän postauksen kuvista näkyy hyvin nykytilanne eli pohja on aika kiva. Ajatuksena olisi myös ajaa sinne vähän kivituhkaakin lisäksi, mutta se on suunnitteluasteella vasta. Maastot meillä on sitten tosi kivat (eli sopivat vähän kaikkeen) kun selvittää ensin tuon parin kilsan savipolun ja pienen suokohdan - niissä se näkee just tietty eniten mörköjä aina. Kotipihassa kiertää myös kovapohjainen pihalenkki, mitä sahataan lähes päivittäin enemmän tai vähemmän alku- ja loppukävelyiden muodossa.
Erittäin hyviä kysymyksiä, vielä kun jollain olisi niihin oikeat vastaukset! Tämän postauksen myötä onkin hyvä hiljentyä miettimään maailmanmenoa ja valmistautua uuteen viikkoon. Kiitos ihanasta postauksesta :)
VastaaPoistaOsa lienee retorisia kysymyksiä, osaan ei lie yhtä tai oikeaa vastausta, osa lienee mielipideasioita... ;) Kiitos sinulle kommentistasi ja mukavaa alkanutta viikkoa!
PoistaMulle tuli ihan kurja olo ja paha mieli sun puolesta kun luin noita kommentteja. Ja mietin että mikä h***tti ihmisiä oikein vaivaa?! Miten on muka ok tulla haukkumaan vieraan ihmisen hevosenhoito- ja hevosenpitotaitoja. En ymmärrä tuollaista käytöstä. Puhuvatko nämä ihmiset kasvokkainkin muille ihmisille noin? Toivottavasti kyseessä on aikuisten sijaan kasvavia lapsosia jotka toivottavasti oppivat vielä käyttäytymään kun näkevät hiukan lisää elämää.
VastaaPoistaKiitos Noora kommentistasi. Joskus jää kyllä monttu auki, kun lukee omasta tai muiden suosikkiblogien kommenttikentistä juttuja... :D Itse siedän perusteltua kritiikkiä hyvin, mutta sellaiset kommentit, joissa ei ole vaivauduttu selvittämään taustoja ollenkaan ja tuomitaan mutu-tuntumalla se ja tämä ja tuo, saavat oman sapen kiehahtamaan hetkellisesti. Omaksi onnekseni lepyn nopeasti. ;)
PoistaMinä en ole keksinyt tuohon erilaisten mielipiteiden ristituleen muuta ratkaisua kuin hankkia itselle mahdollisimman paljon tietoa asioista, siis ihan oikeaa, tutkittua tietoa eikä vain jonkun ihmisen henk.koht.mielipiteitä. Ja niinpä sitä on tullut sitten käytyä suunnilleen kaikki ravivalmennukseen liittyvä koulutus mitä Suomessa on tarjolla. Toki tutkittu tietokaan ei ole pysyvää vaan asiat muuttuu, ja on pysyttävä ajan hermolla koko ajan. Mutta kummasti se helpottaa mielipiteiden tulvan keskellä elämistä, kun itsellä on selkeä pohjatieto esimerkiksi juuri tuosta nuoren hevosen liikuttamisesta. Toki tieto pitää aina soveltaa niihin hevosiin ja niihin olosuhteisiin, joissa itse toimii. Mutts tietyt valmennusfysiologian lainalaisuudet on olemassa ja ne koskevat yhtä lailla ratsuja kuin ravureitakin.
VastaaPoistaBlogissa oon ottanut tiukan linjan. Olen aikuinen ihminen enkä ala yhtään kinata kenenkään kanssa blogin kommenteissa enkä myöskään selitellä tekemisiäni. Poistan saman tien kaikki riidanhaluiset kommentit ja laitan ystävällisen kehotuksen ottaa yhteyttä omalla nimellä sähköpostitse, jos haluaa aiheesta keskustella. Eipä ole yhtään yhteydenottoa vielä tullut. ;)
Itse olen kerännyt tietyistä asioista mielestäni ihan suht laajan tietopohjan, jota päivitän säännöllisesti käyttäen luotettavia lähteitä. Usein minulla onkin tarjota joku tutkimustulos aiheesta kuin aiheesta, mutta ihan orjallisesti en niihinkään usko. ;) Mielipiteitä on mukava kuulla, mutta todellisuudessa kuuntelen niitä lähinnä tukiverkkoni (ell, kengittäjä, valmentajat, hierojat, ystävät ja muut kokeneet) kertomina. Netissä ei aina tiedä, millaisen ihmisen kanssa keskustelee: Pääasiassa kun yli puolet esiintyvät nimettöminä.
PoistaItse liikutan omia nuoria niin kuin olen parhaaksi nähnyt: Runkona on liikutuskerrat per viikko ikävuosien mukaan (3v. kolme kertaa, 4v. neljä kertaa jne.) ja loppuaika on omaehtoista liikuskelua tarhassa tai laitumella. Talvella lumitilanteen niin salliessa käytössä on isompi tarha. Kesällä säiden salliessa tarhausta ulkoilua harrastetaan 24/7. Liikutukset ihmisen toimesta monipuolisesti hevosta kuunnellen, ei liikaa samoja juttuja. Lomia annetaan tarvittaessa, ei välttämättä kalenteria kytäten. Ratsulla pidän tärkeänä sitä, että työmotivaatio säilyy ja siksi nuorella pienet lomat silloin tällöin ovat tärkeitä.
Tuo liikutusmäärä ikävuosien mukaan on juurikin yksi sellainen asia josta olisi hauskaa kuulla, mihin tietoon tuollainen ohje perustuu. Itse en nimittäin missään nimessä tuollaista noudata sen enempää ratsun kuin ravurin kanssa vaan liikutan varsoja jo vieroitusikäisestä asti (tai jo oikeastaan sitä ennen jos mahdollista, yhdessä emän kanssa) useamman kerran vuikossa. Ja voin kyllä esittää tähän selkeät perustelut, miksi.
PoistaMinun mielestäni se on hyvä runko, jota voidaan tarpeen tullen muokata. Ei absoluuttinen ainoa ja oikea vaihtoehto, vaan yksi tapa toimia. Mielestäni ihan ok, kun omaehtoista liikuntaa kavereiden kanssa on tarjolla. Mutta ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat ja mitä haet. :)
PoistaOmiani olen liikuttanut em. lisäksi fiilispohjalta. Usein mitä enemmän suunnittelet, sitä enemmän menee pieleen. Siispä vähän ja usein on aika hyvä.
Tässä mielestäni kiva sivu nuorelle suokkiratsulle.