Voihan selkä

Aina ei mene ihan putkeen.

Kiltti ja vähän yksinkertainen hevonen (jos asian voi näin ilmaista) sietää ratsastajaltaan paljon virheitä. Kuten sen, että eteenpäin voi hyvin kävellä, vaikka ratsastaja istuisi kyydissä hajonneen selkänsä kanssa vasen kylki ihan lysyssä lonkat jäykkinä. Ihan vinkurassa siis.

Tosin Salama ei sovi tähän kategoriaan.

Loukkasin selkäni jokin aika sitten töiden parissa ja se on ajoittain vihotellut niin, että vasen jalka puutuu juilivan hermosäryn säestyksellä. 

Koska liike on tähänkin lääke, päätin muutaman päivän tauon jälkeen kiivetä taas hevosen selkään. Tietty pitkästä aikaa ilman satulaa, koska ajattelin sen olevan hyvä idea.

Selkäännousu meni kivuttomasti. Sain kivan asennon ja istunta tuntui vakaalta ja rennolta. Salama käveli tyytyväisenä ympäri kenttää ja tuntui suht vetreältä.

Sitten se mokoma halusi raaputtaa kylkeään juuri vasemman pohkeen alta. Siirsin luonnollisesti jalkaani taaemmas ja tadaa, siihen se koipi sitten jäikin ja koko vasen kylki tuntui jähmettyvän niihin asemiin.

Ajattelin, että ei tässä mitään, jatketaan nyt sitten vaan eteenpäin hetken herkistelyn jälkeen. Mutta mitä vielä: Pohje ei mennyt läpi, ei painoavut, myös ääniavut olivat yhtä tyhjän kanssa - hevonen vain pyöri etuosamaisesti ympyrää, mutta ei ottanut askeltakaan eteenpäin. 

Hyppäsin yllättävän ketterästi alas ja ekana asiaa sen enempää mietittyäni epäilin, että hevosessa on jokin vika. Se kuitenkin kulki taluttaen ihan okei: Reippaasti ja suoraan. Siispä hain satulan tallista, ihan varmuuden vuoksi.

Satulan kanssa havaitsin sitten kylki- ja lonkkaongelmani. Tuntui, että koko vasen kylki on puolet lyhyempi kuin oikea ja selkä on mallia Z.Yritin tehdä kaikki mahdolliset korjausliikkeet mitä keksin ja hetkellisesti sainkin "korsettini" kasaan, jolloin polle kulki hetken reippaasti suoraan eteen. Sitten taas jumi löi päälle ja hevonen siirtyi jälleen tekemään vain pientä ympyrää.

Olen ratsastanut Salamaa hyvin istuntapainotteisesti ja se on niille avuille hyvin herkkä. Se on hyvä juttu tietenkin, mutta tänään en saanut siihen kyllä mitään kontaktia. Harmittavaista.

Lienee siis parempi haudata ratsastushaaveet vielä joksikin aikaa ja jatkaa taluttelukuurilla. Joku muu hoitakoon ratsastushommat, kunnes toisin sanotaan.

Onni kuitenkin onnettomuudessa, ettei Ruuna Reipas saanut moisesta epämääräisestä rämpisestä kauheita kilareita. Sekin olisi voinut käydä sen mielessä, jos kuski ei olisi älynnyt lopettaa hyvissä ajoin. ;)

Perjantaina Salaman kävelykuuri päättyy ja silloin se treffaa vanhan tutun ihmisen viime syksyltä. Se saa mennä askellajit kokeiluluontoisesti läpi ja näyttää samat temput sitten maanantaina klinikalla, jolloin sillä on kontrolli viimekertaisen tiimoilta. Ekaa kertaa koskaan liikkeitä katsotaan myös ratsain eli Salama pääsee liittymän isojen poikien jengiin.  

Kuvituskuvina 27.7.2015 otettuja kesäkuvia "kotijoukoista".