Se tuli taas uniini, vaikka siitä on jo vuosia. Iso Valkoinen, jonka hyvästelin neljä vuotta sitten paremmille maille.
Aina kun se laukkaa uniini, on herätessä hyvin haikea ja hämmentynyt olo. Viime yönä olin pienen seikkailun jälkeen ostamassa sitä takaisin, kunnes herätessäni tajusin, että se on todella kuollut.
Vuosien varrella olen kohdannut paljon hevosia, mutta vain harvoja olen todella jäänyt kaipaamaan. Iso Valkoinen oli hevonen, jota arvostin, kunnioitin ja jopa toisinaan pelkäsin. Se oli kuitenkin unelmieni hevonen, joka kosketti kovaa ja syvältä. Ensimmäinen ikioma, siis tuttu ja turvallinen, mutta kaikessa tasaisen hankala. Vähän niin kuin eräs suomenhevonen tallissani, joka on haluamattani pelottavan samanlainen Ison Valkoisen kanssa, niin hyvässä kuin pahassa.
Valkoisen hevosen näkeminen unessa enteilee unitulkintojen mukaan pääsääntöisesti iloa, hauskuutta, vaurautta ja onnenhetkiä. Ken siis tietää mitä vaikkapa huominen tullessaan tuo.
PS. Tässä muuten kiva linkkivinkki hevosaiheisiin unitulkintoihin.
Unet ovat kyllä usein hassuja, mistä ne oikein putkahtelevat. Itse en ole nähnyt kuolleista hevosista unia montaakaan kertaa.
VastaaPoistaSilloin kun jouduin myymään Elmon pois, näin ensin paljon unia, joissa se tuli minulle takaisin, ylläpitoon tai ostettuna. Lopulta näin unen, jossa olin myynyt sen tytölle ja itse ratsastelin jo uudella hevosella. Sen jälkeen unet loppuivat. Ilmeisesti alitajunta teki työtä luopumisen kanssa. :)
Lopetuksen jälkeen näin myös unen, jossa klinikalta soitettiin ja kerrottiin, että Elmo ei ollutkaan kuollut. Se oli herännyt lopetuksen jälkeen ja sen voi nyt hakea kotiin terveenä. Huh! Se oli jotenkin karmiva ja häiritsi pitkään mieltäni.
Elmon kuoleman jälkeen ja Taavin jo saavuttua näin unen, jonka muistan vieläkin kirkkaasti: Elmo oli kuskattu siinä unessa tutulle klinikalle, mutta ihmettelin lääkärille, miksi sen silmät ovat muuttuneet sinisiksi! Se oli niin häkellyttävä uni, että kuva Taavinsilmäisestä Elmonsta on piirtynyt tiukasti verkkokalvoille. :)
Taavin kuoleman jälkeen olen nähnyt siitä unta tasan kerran. Siinä se eli, vaikka olin pyytänyt lopettamaan sen. Olin toisaalta helpottunut, mutta kun se siirtyi raviin se ontui pahasti edelleen. Ja muuttui lopulta ruunikoksi varsaksi.
Toisaalta olen onnellinen, etten ole nähnyt siitä unta. Enhän pysty katsomaan sen kuviakaan, se on vieläkin aika kipeä paikka.
Omaan alitajuntaan olisi kiva päästä vierailulle - sen verran hassuja juttuja sieltä välillä uniin putkahtelee! :D
PoistaSe on kyllä jännä, miten jotkut hevoset menevät niin syvälle sydämeen ja toiset ovat "vain hevosia".
VastaaPoistaMinäkin olen nähnyt monia unia yhdestä edesmenneestä hoitohevosesta. Sellaisia, että se ei olekaan kuollut ja pääsen taas tapaamaan sen. Sen hevosen lopetus oli minulle tosi kova paikka ja vieläkin joskus ikävöin sitä, vaikka sen kuolemasta tulee tänä syksynä kuluneeksi 15 vuotta.
Niin totta! Muistan, miten pelkkä ajatuskin Tompan poislaitosta sai kyyneleet virtaamaan.. Kun se päivä koitti, olotila ei ollut yhtään sen helpompi. Se tuntui niin väärältä, epäoikeudenmukaiselta ja kurjalta, vaikka samaan aikaan hyvin tiesin, mikä hevosen tilanne nivelrikkonsa kera on. Tuleva syksy olisi ollut varmasti liikaa. Silti olisi ollut kivaa, jos se olisi voinut jäädä vaikkapa Salaman ja Duken kaveriksi, eihän se olisi nyt kuin vasta 23-vuotias papparainen...
PoistaKirjotat todella ihanasti ❤ Oon joskus nähnyt ihan samantyyppinen unen. Sulla on muuten todella söpöjä ja hienon näköisiä hevosia/poneja ja upea blogi! Liityn kyllä lukijaksi :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja tervetuloa mukaan! :)
Poista