Olen 16-vuotias ratsastuskouluoppilas. Olen myöskin vannoutunut koulupuolen ratsastaja, joka on vasta viime aikoina alkanut tutustua esteiden ihmeelliseen maailmaan. Sun blogi kuuluu ihan mun lemppariblogien joukkoon, kirjoitustyylisi on niin mainio! :) Tykkään myöskin seurata arkea nuorien hevosten kanssa, sillä siitä voi oppia jotakin ja saada kuvaa siitä millaista hevosen omistaminen on. Salama ja Duke (ja miksei Samppakin) muistuttaa muuten ulkoisesti ihan mun entisiä hoitohevosia, sen takia ihastuinkin heihin heti! :D Ja kun Toini oli vielä mukana, oli ihan kuin olisi hoitoheppojen tallilla käynyt, sillä sielläkin asusteli lämppäri. Rapsutuksia hepoille! (ja Dukelle vaikka tuplana :))
Hevosten omistaminen on mielestäni antoisaa kaiken kaikkiaan - yhtä suurta tunnetta laidasta laitaan! :) Ja sitten on niitä tiettyjä hevosia, jotta ottavat ja koskettavat jostain tosi syvältä, kuten minulla Tomppa ja Salama. Sit tulee seuraavana ponit, jos joku järjestys on tehtävä. ;)
Olen 23-v nuori nainen Satakunnasta ja omistan 2v friisiläisori Albertin. Olen harrastanut hevosia ihan pikkutytöstä saakka. Ensimmäisen oman hevoseni, täykkäriruuna Lassen sain 15-vuotiaana ja se oli minulla seitsemän vuotta. Lassen jälkeen oli aika toteuttaa suurin unelmani ja ostimme friisiläisen. Mikäli kiinnostaa niin käy vilkaisemassa Albertin blogi http://friisilainen.blogspot.fi.
Sampalle hirveesti rapsutuksia ja porkkanoita, se on niin ihana <3
Tuttu blogi, terkkuja ihanalle Albertille! Välitän terkut Sampalle, se on aika muru... Ja mielestään kovakin ori, on nyt kesän aikana ruvennut koittamaan rajojaan ihmisten ja Duken kanssa! :D Itsetunto kasvaa päivä päivältä.
Minä olen 31-vuotias kotitallin pitäjä, jolla on 15-v. pv-ruuna ja 10-v. pikkuponitamma. Ruunalla reenailen koulua ja ponilla ajan. Eksyin blogiisi muistaakseni noin vuosi sitten varmaankin jonkun kinnerpatti tms. googlettelun jälkeen ja olen jäänyt lukijaksi, vaikka muuten luenkin enimmäkseen vain kisa- ja treenausblogeja. Kerrot kuitenkin hevosistasi niin mukaansatempaavasti (ja päivität kunnioitettavan usein!) ja erityisesti ponien ajojutut ovat sellaista, joihin en muissa lukemissani blogeissa törmää. Valjakkoajo kun vähän kiinnostaisi itseänikin. Vaikutat myös samalla alueella kanssani, joten on ihan hauska tunnistaa klinikat ym. :) Olen myös käynyt Artukaisissa silloin aikoinaan kun Tomppa tuli sinne tuntihevoseksi. Silloin se oli oikein mukava tuntsari, mutta muuan ystäväni, joka jatkoi Artukaisissa vielä vuosia minun jälkeeni, muistaa Tompan aika hurjana tapauksena. ;) Niin ja Lemmikkipalstoilla muistan nähneeni tallistasi kuvia samoihin aikoihin kun suunnittelimme omaamme - teidän hienot karsinat melkein saivat meidät tekemään karsinat itse elementtien sijaan.
Mukavaa, että vielä löytyy Tompan tuntevia! Tomppa oli ehtinyt olemaan Artukaisissa 10 vuotta ennen meille tuloa. Sillä oli käsittääkseni joku pidempi saikkari jossain välissä (ainakin etujalan jänteessä oli joku vanha vika) ja sen jälkeen oli tosi tuhma. Ei päässyt sitten enää tunneille eikä kyllä tarhaankaan kovinkaan usein, joten oli aika energinen, jos asian voi näin korrektisti sanoa... :D Suurien tunteiden hevonen, jollaista en ikinä ajatellut enää kohtaavani. Sitten tuli Salama... No, jos jotain hyvää, molemmat ovat kauniita katsella ja kun ovat hyviä, ovat todella hyviä! (Vastaavasti sama pätee toisinkin päin, mutta ei siitä sen enempää.)
Vuosi on ollut -98, jolloin Tomppa tuli Artukaisiin Rossi-nimisen ruunikon tuntsarin kanssa samaan aikaan kesäkuussa. Muistan olleeni silloin pihalla ottamassa niitä vastaan ja parin päivän päästä eläinlääkäri Taimenen apuna raspaamassa niiden hampaita. ;) Taimenhan ei mikään kovin kärsivällinen tyyppi ollut ja Tompan nostellessa päätä hän kalautti sitä surutta raspilla nenäluuhun... Muistan pitäneeni kylmää pyyhettä Tomppiksen nenän päällä kun minua niin suretti siihen noussut kuhmu... Oma tuntsarihoitsuni oli saikulla, joten siksikin auttelin Tomin ja Rossin kanssa. Minä olin tuolloin siis 14-vuotias ja luuhasin Artukaisissa kaiket päivät. Samana syksynä sitten vaihdoin toiselle tallille enkä enää käynyt Artukaisissa kuin kisojen yhteydessä. Voi hyvänen aika kun näitä onkin hauska muistella :)
Ihanaa, että tarinani sai näin melkein 10v. myöhemmin lisää "täytettä"! Tomppa oli sellainen ikikujeilija, joka viimeiseen päivään asti kokeili rajojaan... ;) Sinänsä toimiva eläin, mutta leikkisä ja vilkas. Leikki vielä 19-vuotiaana pallolla ja riepotteli riimuja kuin mikäkin varsa!
Sillä oli paljon arpia. Toisesta sieraimesta puuttui pala, lavassa oli iso reikä, toinen etujalka oli paksumpi kuin toinen.. Se oli myös jännän orimainen, liekö ruunattu myöhään tai jotain, koska sitä ei voinut tarhata ruunien kanssa ollenkaan. Tammojen kanssa oli tosi jees. Tosin suuren rakkautensa, Misu-tamman selkään se hyppi ihan todistetusti.
Olen 23-vuotias uudelleen hevosiin höpsähtänyt nuori nainen Oulun seudulta. Käyn eräällä pienellä maalaistallilla hoitamassa ja liikuttamassa hevosia (shettiksiä ja suokkeja, tietysti ;)) sekä parin viikon välein ihan ratsastuskoululla yksityistunneilla (ainakin nyt kesän ajan). Tosiaan taukoa heppailusta oli miltei kuutisen vuotta, kun viime syksynä palasin talleille sisäisen heppatyttöni uudelleen löytäneenä. Ja tätä comebackia ei ole tarvinnut katua! ;D
15-vuotias tyttö Turusta. Hevoset ovat aina olleet sydämmessäni, vaikka en ole ikinä harrastanut ratsastusta, mutta välillä oon selässä käynyt ja hiukan osaan ratsastaa :D Noin puolitoista vuotta olen blogiasi seurannut ja lukenut kaikki postaukset läpi. Harrastan agilityä koirani kanssa. Blogisi on todella mielenkiintoinen. Terveisiä teille kaikille :)
Minä olen tällainen jo täti-ikäinen pitkänlinjan harrastaja. Omassa tallissa on 5 suomenhevosta joista yksi on Salaman ikätoveri, 4-vuotias oripoika. Omaa sydäntä lähinnä ovat eniten ravit ja matkaratsastus, mutta kaikenlaista muutakin tulee hevosten kanssa puuhailtua vaihtelevalla menestyksellä. :D
Oma blogi löytyy osoitteesta http://annantalli.blogspot.fi
Kolmikymppinen perheenäiti Turusta. Hevosharrastusta takana yli 20 vuotta, tällä hetkellä rajoittuu blogien lukemiseen ja satunnaiseen kisafiilistelyyn. Aktiivisempina aikoinakin lähinnä rapsuttajan rooli on ollut meikäläisen heiniä. Blogia on tullut luettua ööö... vajaan vuoden verran? Mutta olen kyllä aikamatkaillut vapaahetkinäni reilusti taaksepäin ;).
Olen 16-vuotias tyttö Kainuusta, ratsastan sillointällöin pikkutallilla. Olen lukenut blogia keväästä asti. Postaukset ovat aina mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja! Tykkään kirjoitustyylistäsi. Alusta asti olen ihaillut Salaman väriä, mutta erityisesti ponien jutut kiinnostavat! Samppa ja Duke on niin mainio parivaljakko :)
Salama on värinsä kanssa metka, milloin se on sekoitettu welsh cobiin ja milloin ratsuponiin... :D Väri hämää hyvin. Eipä sillä, ei noita kauhean usein näe, tummanruunikonkimoja on tosiaan rekisteröity huikeat 4 kpl. Ponit kiittävät, ne ovat todella mainio parivaljakko...josta puheenollen, pitäisi paritreenejä jatkaa taas joku kerta. :)
18-vuotias tyttö Satakunnasta. Aktiivinen kilpailija askellajikisoissa ja kahden islanninhevosen omistaja :) Olen lukenut blogiasi useamman vuoden, muistaakseni siitä saakka kun Salama ja Duke tulivat kuvioihin! Postauksesi ovat todella mukavaa luettavaa, kirjoitustyyli juuri tuollainen koukuttava! :D Salama, Duke ja Samppa kaikki ovat todella hellyyttäviä otuksia! :3
Täältä löytyy 16-vuotias heppatyttö Mikkelistä. Hevosten kanssa on tullut pyörittyä reilut yhdeksän vuotta. Ratsastuskokemukset on pääasiassa samalta tallilta hankittu, jolla aikoinaan aloitin ja vieläkin ratsastan siellä. Myös hoitajana on tullut kyseisellä tallilla toimittua, sinä aikana karttuivat kokemukset melko monen hevosiin liittyvän asian parista. Nykyään oon ihan vaan tuntiratsastaja, mutta pitkän tallitaustan takia saa kyllä edelleen puuhata siellä kaikenlaista ja toki tästä mahdollisuudesta pitää ottaa kaikki ilo irti :)
Blogiin oon kai eksynyt joskus jonkun toisen blogin tekemän blogiarvostelun kautta, muistaakseni joulukuusta asti on tämä löytynyt omalta lukulistalta. Rentoja, monipuolisia ja hyvin kirjoitettuja postauksia on kiva lukea ja tietysti blogin hurmaavat päähenkilöpojut ovat yksi suuri syy lukemiseen myös! Haaveissa on olla joskus monitoimishettiksen omistaja itsekin, joten hyvää pohjaa tulevaisuudelle lueskella täältä kahden semmoisen elämää suokkiruunan seurana :)
Kiitos sinulle kommentistasi! Suosittelen lämpimästi monitoimishettistä, sen parempaa peliä ei ponien ystävänä kotiinsa voisi toivoa! ;) Tosin varoitan, kun annat pikkusormen, ne vievät koko käden...
Täältä löytyy esikoista odottava 21-vuotias nuorinainen Kainuusta. Hevosten kanssa olen pyörinyt lapsesta saakka ja omia ollut viimeiset 7-vuotta. Tällähetkellä niitä on kaksin kappalein. 22-vuotias lämminverinen tamma. Ensimmäinen omahevonen, luottopolle ja terapiaratsu. Toimittaa kevyttä harrasteratsun virkaa ja välillä ajellaan kärryillä. Vielä edelleen uskallan ratsastaa sillä huoletta, vaikka muuten en enää raskaana ollessa aijo muilla hevosilla ratsastaa. On se elämäni hevonen.
Sitten on tämä kroonista kaviokuumetta poteva 10-vuotias shettistamma. On kiltti poni, mutta erittäin kovapäinen. Pääasiassa kärryttelyponi ja lastenratsu. Nyt toipunut pahasta kaviokuumeesta yllättävän hyvin, mutta takapakkia voi tulla koska vaan. (2 aika pahaa kaviokuumetta takna, viimeisin meinasi viedä hengen) Lihava juuri nyt, mitä ei saisi olla, mutta laihiksella senmukaan kun pystyy nyt olemaan. Kunnonkasvatus vasta aluillaan ja toivonmukaan saadaan vielä siitä hyvänmielen kärryttelyponi. Tulee olemaan aina kroonikko ja ahva epäilys on metabolisesta oireyhtymästä. Tarkoitus ottaa verikokeet jossain välissä. Ikuinen stressin aihe, mutta ei siitä pysty luopumaankaan.
Blogiasi olen lukenut nyt muistaakseni parisen vuotta ja yksi ehdottomista suosikeistani. Joka päivä tulee tarkistettua onko tullut uutta postausta ;) Varsinkin Duke on ihan huipputyyppi! Oma blogikin löytyy: http://helijahellu.blogspot.com/
Tällä puolen ruutua istuu 17v lukiolainen & suokkirakas, joka on harrastanut ratsastusta pienestä pitäen. Ratsastuskoulussa käyminen loppui pari vuotta sitten, ja yksärihoitsuja on ehtinyt olla pari kipaletta - ex-ravuri, jonka kanssa puuhailtiin kaikkea maasta taivaaseen ja suomenhevonen, jonka taipaleella sain olla mukana kolmivuotiaasta eteenpäin aina viime kevääseen asti. Lämppäri jouduttiin nukuttamaan ikiuneen ja suokki on treenissä kauempana, enkä pääse sitä enää oikein tapaamaan.
Omia hevosia ei siis ole ja viimeisen vuoden verran oon hevostellut hyvin vähän reistailevan nilkan + sopivan puten puutteen vuoksi, mutta aina välillä poneilen connemaraneidon kanssa. Enemmän aikaa kuluu nykyään koirahommissa, mutta kaipuu hevospuuhiin on kova. Mielenkiinnolla olen seurannut sun blogia nyt muutaman kuukauden verran jo lukijanakin :)
No minut sää nyt tiedätkin ;) Mut tässä se mun esittely blogista: http://reetuli.blogspot.fi/p/emanta.html
Mutta sellaista tuli mieleen kysyä, että mitä showshinea sä nyt käytät poijjille? Veikkaan että oot testannu useampia ja eikös joku ollu se joka ei sopinu ollenkaan Dukelle?
Hauska tutustua! :D Terkkuja teidän koko poppoolle!
Ja kiillotusaineista... Se allerginen reaktio tuli Hööksin aineesta, joku silikonipohjainen se oli. Ehdoton suosikkini on Carr & Day & Martinin vaaleanpunainen pullo, mutta en ole löytänyt sitä pitkään aikaan mistään. Se todella toimi sen viikon, mitä luvattiin! Nyt käytössä on Cowboy Magic, joka itseasiassa on allergiatestattu ja sitä olen käyttänyt Dukellekin ilman mitään reaktioita. Arkisemmassa käytössä on arganöljy, joka samalla hillitsee hyvin esim. hännänjuuren kutinaa! Se ei anna niin hyvää kiiltoa, mutta hyvän tuoksun ja helposti selvitettävät jouhet.
Täällä on 26-vuotias hevosblogien suurkuluttaja, jonka oma hevosharrastus on tällä hetkellä tauolla. Suosikkiblogeihin kuulut hauskan kirjoitustyylin, ihanien hepojen ja kunnioitettavan postaustiheyden vuoksi. Plussaa myös ihanista kuvista ja siitä, että olet innokas kokeilemaan kaikenlaista (erilaisia koulutusmenetelmiä ja varusteita) ja jaksat raportoida asioista tänne.
Duke näyttää olevan suursuosikki. :D Mutta miksikäs ei, harvassa on ne ponit, joille todella käy kaikki! :D (Onneksi matolääkeruiskuissakin on nykyään niin pienet päät, että ne mahtuvat Duken terrierilukittujen leukojenkin läpi...)
Olen 12-vuotias ponityttö Loimaalta. Omaa/yp/vuokrahevosta ei ole, joten käyn pienellä ratsastuskoululla, jossa olen päässyt myös kisaamaan ja valmennuksissakin on tullut käytyä. Pääosin ratsastan eräällä sh.ruunalla, vaikka se minulle hieman iso onkin.. :D Tykkään enemmän esteratsastuksessa, mutta kouluakin on ihan kiva mennä, parasta kuitenkin on, että saa viettää aikaa hevosten kanssa. Haaveena on joskus saada pari omaa ponia, omaan pihaan :) Oma blogini löytyy osoitteesta haaveitahevosista.blogspot.fi
Kiitos kommentistasi. :) Toivottavasti sinunkin haaveesi toteutuu vielä ennen pitkää! Samasta aiheesta haaveilin minäkin pienenä ja kotipihassa olikin yhtä sun toista keppiheppa- ja styroksipolletallia kenttää, esteitä ja heinäpeltoa unohtamatta. Nyt ne ovat totisinta totta, hih.
Täällä on tämmöinen 39vee täti, kuka lukee blogiasi siksi, että touhut nuorten hevosten kanssa kiinnostaa ja pidän tavastasi kirjoittaa. Lisäksi kaikkia videoitasi ja kuviasi on mukava katsella. Erityisesti arvostan rehellisyyttäsi kirjoituksissasi ja olen myös pahoillani saamastasi rajusta kritiikistä. Olen työssäkäyvä nainen, kenellä on kaksi omaa suokkia. Toinen 18v tamma ja toinen tämän tamman reilu 2kk vanha varsa. Toivottavasti pääsen puuhastelemaan joskus yhtä monipuolisesti lapsihevoseni kanssa kuin sinä olet päässyt nuorien poikiesi kanssa. Tosin noita klinikkareissuja me ei välttämättä haluttaisi tehdä samassa mittakaavassa. Vakavasti otettava ratsastus on tällä hetkellä hieman jäähyllä tuon mammalomailun johdosta.
Kuulutkin blogini lukijoihin, mutta jos jotakuta muuta kiinnostaa lueskella meidän arjesta niin blogi löytyy osoitteesta www.anujavihru.blogspot.fi
Kiitos Anu sinulle. :) Kiitos myös sinulle kivasta blogista, keväällä ihan todella jännitti, kun Vihrun laskettu aika läheni... Onneksi kaikki meni hyvin ja tuloksena on hieno tammavarsa! Tsemppiä sen kanssa jatkoon - ne kasvavat niiiin äkkiä! Luulen, että Salama on käynyt kuvauttamassa jalkojaan vähän muidenkin puolesta...
Täällä reilu 30vee entinen hevostelija, jolla itsellä hajosi ratsastusonnettomuudessa polven nivelsiteet (hyvin kauan sitten) ja se jäi sitten siihen. Nykyään 2 kipaletta koiria joiden kanssa harrastelen silloin tällöin. Löysin blogisi joskus vuoden 2011 joulukuun tienoilla ja jäin koukkuun. Vaikken enää hevosten kanssa touhuakkaan niin eipä siitä heppatytöstä pääse eroon ja minusta on ihana seurata teidän touhuja. Elä vaan lannistu suhteettomasta kritiikistä! Minusta on mahtavaa että jaksat ja uskallat kertoa muustakin kuin kiiltokuva-elämästä hevosten kanssa. Siinä on varmasti se syy miksi palaan aina lukemaan blogiasi uudelleen. Terveisiä Rovaniemeltä!
Kuten tuolla aiemminkin kommentoinkin, taitaa tämä heppahulluus ainakin jollain tasolla olla elinikäinen tauti. :)
Vuosi 2011 oli hevosurallani karsein ikinä, mutta vaikka se otti paljon, toi se elämään sittemmin Salaman ja kumppanit. Kohtalolla lienee sormensa pelissä.
Terveisiä sinnekin päin Suomea täältä lounaisesta kolkasta! :D
Täällä 27-vuotias nainen, blogisi lukija vuodesta 2013. Ennen pidin omaa tallia, nykyään omistuksessani on yksi pieni musta 3-vuotias poni. On ollut yllättävän mukavaa pitää ponia vieraalla hoidossa - jää ihan oikeasti aikaa liikuttamiseen ja rapsutteluun. Mutta ehkä joskus vielä oma talli...
Juuri keskustelin kaverin kanssa aiheesta, millaista on pitää hevosta vieraalla vs. kotona - kaikella on niin puolensa. Mutta niin kesällä ja auringolla on jälleen jännittävä vaikutus itseeni ja syksyn sateet tuntuvat vielä kaukaiselta kauhulta. Eiköhän niistä taas selvitä!
Täällä eläintenhoitoa opiskeleva 18v tyttö. Hevoset ovat olleet aina osa elämääni, Eivät pelkästään harrastus, vaan elämäntapa! Kotoa omasta tallista löytyy tällähetkellä 3v suokki tamma, sekä hänen 21v emänsä ja ikinuori 20v shettis tamma, joka on myös ensiponini, Hänen kanssaan kertynyt yhteiseloa 11 vuotta. Haaveissa olisi tietty lisää hevosia, minkäs sille mahtaa ;)
Taalla lukijasi Belgiasta. Juttusi saavat hyvallw tuulelle vaikka vastoinkaymisia sinulle on kylla valilla kasautunut. Itse touhuan pv ratsujen kanssa, minulla on iso 15 vuotias ruuna ja 3 vuotias nuoukainen. Http://kaviouralta.vuodatus.net
Heippa täällä on yksi 18-vuotias helsinkilästyttö, joka ei tiedä mitä elämällään tekisi. Omistuksessa yksi 6v. pv ruuna, joka on ehkäpä enemmänkin koira, kuin hevonen. Kaikki haluaisi minut ja heppani kisoihin, mutta itsellä ei ihan hermot siihen riitä... ehkä joskus.. tai sitten ei :D
Niin tuttu tunne tuo... Nyt jo iskee jännitys päälle, jos pitää miettiä esiintymistä ratsain jossain muualla kuin kotipihassa, esimerkiksi Salaman kanssa siis... :D Tsemppiä kisajännityksen karkoitukseen!
Täällä päälle kolmekymppinen ex-hevosenomistaja ja ikuinen ponifani. Yli 20 vuotta hevostelua, 10 vuotta oman hevosen kanssa ja nyt viitisen vuotta muiden hevosilla harrastelua. Hinku omaan kavioeläimeen (ja ehkäpä joskus sitten omaan talliin) on ollut kova koko tämän hevosettoman viisivuotiskauden, vaikka mitään järkeä koko touhussa ei olekaan :D Blogiasi olen lukenut aktiivisesti pari vuotta, sitä ennen satunnaisesti.
Olen 16-vuotias ikuisesti 150 cm mittaiseksi jäänyt shetlanninponeihin jo ihan pienenä hurahtanut ikuinen poniratsastaja Lapista, Ylitorniolta. Kotoa löytyy yksi shetlanninponi ori, ja kohta pihalta löytyy taas kaksi ponia :) Blogiasi on tullut seurailtua aktiivisesti jo parin vuoden ajan!
Hei, täällä blogiasi lukee 30+ nainen, joka muutti kaupungista maalle. Ei ollut kokemusta remontoinnista tai eläimistä. Eikä ollut todellakaan tarkoitus hommata ponia, mutta niin vain se tuli luokseni ja asettui kodiksi.. joten kaikenlaisia hevosjuttua on pitänyt ruveta opiskelemaan ;) ja niitä googletellessa törmäsin blogiisi :)
Olen Heidi, 21v hevoshieroja opiskelija Etelä-Suomesta. Ostin helmikuussa ensimmäisen oman hevoseni, 4v lv-tamma Tootickyn, jonka kanssa tähdätään raviradoille ja harjoitellaan ratsastuksen alkeita. Löysin blogiisi muistaakseni jonkun joulukalenterin kautta viime vuonna ja ihastuin hevosiisi ensi lukemalta. Kirjoitat ihanan monipuolisia postauksia runsaasti kuvitettuna ja kuulutte ehdottomasti suosikkiblogieni joukkoon :)
Käy toki kurkkaamassa minun blogiani, mikäli kiinnostaa :) http://heidi-wee.blogspot.fi/
Kiitos sinulle! :) Ja kiitos linkkivinkistä, blogien suurkuluttajana tykkään lukea monenlaisia blogeja. Monitoimihepoista kertovat jutut rodusta viis ovat melkein mieluisampia! ;)
Kaarinalainen 32v kahden lapsen äiti, yhden miehen vaimo ja viiden eläimen varaemo. Ensimmäinen vuosi oman tallin pitoa takana ja hevoset 12v sh-ruuna ja 2v sh-ori joka tosin ruunaksi muuttuu ;) Vanhempi hevonen on elämäni rakkaushevonen ja sen virka on olla hyvän mielen tuoja ja puskaratsu. Nuorempi on tulevaisuuden toivo jos hengissä ja terveenä pysyy :D Näiden lisäksi täällä asuu koira ja kaksi kania. Ja sinulta itse asiassa sain aikanaan syksyn 2013 Paattiaten mätsäristä varsani kuvia :)
18 v ikuinen ponityttö jolla harrastus jäi tauolle liikutus/hoito/koulutus ponin myynnin ja melkein heti sen jälkeen oman ulkomaille muuton takia. Nyt Suomeen takaisin palattua ei paikkaa harrastuksen jatkamiseen ole, mutta hevoset edelleen erittäin lähellä sydäntä, eritysesti shetlanninponit;)
22v naisen alku pohjois-Pohjanmaalta. Itseltä löytyy vanha nf-poni tamma 24v jota ikä ei vielä paina ja vielä on kevyellä käytöllä. 5v shettis tamma jonka kanssa ollaan sairasteltu enempi ja vähempi, nyt pikku hiljaa taas ruvetaan poni kanssa hommiin, vielä ku kärryt saa kuntoon nii voisi ruveta taas kärryttelee. Sekä uusin tulokas 13v lämppäri tamma joka on kaikki käy tyyppiä. Ratsuna toiminu 5v mutta nyt olisikin tarkoitus kouluttaa oikeasti ratsu ja siihen Viivi onkin näyttänyt erittäin nopeasti oppivan eli erittäin fiksu tamma kyseessä. Omaa tallia pyörittelen näitten otuksien kanssa joka päivä.
Olen 16-vuotias ratsastuskouluoppilas. Olen myöskin vannoutunut koulupuolen ratsastaja, joka on vasta viime aikoina alkanut tutustua esteiden ihmeelliseen maailmaan. Sun blogi kuuluu ihan mun lemppariblogien joukkoon, kirjoitustyylisi on niin mainio! :) Tykkään myöskin seurata arkea nuorien hevosten kanssa, sillä siitä voi oppia jotakin ja saada kuvaa siitä millaista hevosen omistaminen on. Salama ja Duke (ja miksei Samppakin) muistuttaa muuten ulkoisesti ihan mun entisiä hoitohevosia, sen takia ihastuinkin heihin heti! :D Ja kun Toini oli vielä mukana, oli ihan kuin olisi hoitoheppojen tallilla käynyt, sillä sielläkin asusteli lämppäri. Rapsutuksia hepoille! (ja Dukelle vaikka tuplana :))
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
PoistaHevosten omistaminen on mielestäni antoisaa kaiken kaikkiaan - yhtä suurta tunnetta laidasta laitaan! :) Ja sitten on niitä tiettyjä hevosia, jotta ottavat ja koskettavat jostain tosi syvältä, kuten minulla Tomppa ja Salama. Sit tulee seuraavana ponit, jos joku järjestys on tehtävä. ;)
Olen 23-v nuori nainen Satakunnasta ja omistan 2v friisiläisori Albertin. Olen harrastanut hevosia ihan pikkutytöstä saakka. Ensimmäisen oman hevoseni, täykkäriruuna Lassen sain 15-vuotiaana ja se oli minulla seitsemän vuotta. Lassen jälkeen oli aika toteuttaa suurin unelmani ja ostimme friisiläisen. Mikäli kiinnostaa niin käy vilkaisemassa Albertin blogi http://friisilainen.blogspot.fi.
VastaaPoistaSampalle hirveesti rapsutuksia ja porkkanoita, se on niin ihana <3
Tuttu blogi, terkkuja ihanalle Albertille! Välitän terkut Sampalle, se on aika muru... Ja mielestään kovakin ori, on nyt kesän aikana ruvennut koittamaan rajojaan ihmisten ja Duken kanssa! :D Itsetunto kasvaa päivä päivältä.
PoistaMinä olen 31-vuotias kotitallin pitäjä, jolla on 15-v. pv-ruuna ja 10-v. pikkuponitamma. Ruunalla reenailen koulua ja ponilla ajan. Eksyin blogiisi muistaakseni noin vuosi sitten varmaankin jonkun kinnerpatti tms. googlettelun jälkeen ja olen jäänyt lukijaksi, vaikka muuten luenkin enimmäkseen vain kisa- ja treenausblogeja. Kerrot kuitenkin hevosistasi niin mukaansatempaavasti (ja päivität kunnioitettavan usein!) ja erityisesti ponien ajojutut ovat sellaista, joihin en muissa lukemissani blogeissa törmää. Valjakkoajo kun vähän kiinnostaisi itseänikin. Vaikutat myös samalla alueella kanssani, joten on ihan hauska tunnistaa klinikat ym. :) Olen myös käynyt Artukaisissa silloin aikoinaan kun Tomppa tuli sinne tuntihevoseksi. Silloin se oli oikein mukava tuntsari, mutta muuan ystäväni, joka jatkoi Artukaisissa vielä vuosia minun jälkeeni, muistaa Tompan aika hurjana tapauksena. ;) Niin ja Lemmikkipalstoilla muistan nähneeni tallistasi kuvia samoihin aikoihin kun suunnittelimme omaamme - teidän hienot karsinat melkein saivat meidät tekemään karsinat itse elementtien sijaan.
VastaaPoistaTervetuloa joskus vaikkapa ajolenkille mukaan! :D
PoistaMukavaa, että vielä löytyy Tompan tuntevia! Tomppa oli ehtinyt olemaan Artukaisissa 10 vuotta ennen meille tuloa. Sillä oli käsittääkseni joku pidempi saikkari jossain välissä (ainakin etujalan jänteessä oli joku vanha vika) ja sen jälkeen oli tosi tuhma. Ei päässyt sitten enää tunneille eikä kyllä tarhaankaan kovinkaan usein, joten oli aika energinen, jos asian voi näin korrektisti sanoa... :D Suurien tunteiden hevonen, jollaista en ikinä ajatellut enää kohtaavani. Sitten tuli Salama... No, jos jotain hyvää, molemmat ovat kauniita katsella ja kun ovat hyviä, ovat todella hyviä! (Vastaavasti sama pätee toisinkin päin, mutta ei siitä sen enempää.)
Vuosi on ollut -98, jolloin Tomppa tuli Artukaisiin Rossi-nimisen ruunikon tuntsarin kanssa samaan aikaan kesäkuussa. Muistan olleeni silloin pihalla ottamassa niitä vastaan ja parin päivän päästä eläinlääkäri Taimenen apuna raspaamassa niiden hampaita. ;) Taimenhan ei mikään kovin kärsivällinen tyyppi ollut ja Tompan nostellessa päätä hän kalautti sitä surutta raspilla nenäluuhun... Muistan pitäneeni kylmää pyyhettä Tomppiksen nenän päällä kun minua niin suretti siihen noussut kuhmu... Oma tuntsarihoitsuni oli saikulla, joten siksikin auttelin Tomin ja Rossin kanssa. Minä olin tuolloin siis 14-vuotias ja luuhasin Artukaisissa kaiket päivät. Samana syksynä sitten vaihdoin toiselle tallille enkä enää käynyt Artukaisissa kuin kisojen yhteydessä. Voi hyvänen aika kun näitä onkin hauska muistella :)
PoistaIhanaa, että tarinani sai näin melkein 10v. myöhemmin lisää "täytettä"! Tomppa oli sellainen ikikujeilija, joka viimeiseen päivään asti kokeili rajojaan... ;) Sinänsä toimiva eläin, mutta leikkisä ja vilkas. Leikki vielä 19-vuotiaana pallolla ja riepotteli riimuja kuin mikäkin varsa!
PoistaSillä oli paljon arpia. Toisesta sieraimesta puuttui pala, lavassa oli iso reikä, toinen etujalka oli paksumpi kuin toinen.. Se oli myös jännän orimainen, liekö ruunattu myöhään tai jotain, koska sitä ei voinut tarhata ruunien kanssa ollenkaan. Tammojen kanssa oli tosi jees. Tosin suuren rakkautensa, Misu-tamman selkään se hyppi ihan todistetusti.
Rauha Hänen muistolleen. <3
Komea Tomppa! Paljon samaa näköä kuin minun kimossa ruunassani :)
PoistaHih. :D
PoistaPiti vielä lisätä, että minä olen siis se sama Sini, joka kyseli Samppaa sulhaseksi tuolle ponitammalleni. Voi olla, että osasitkin yhdistää.
VastaaPoistaItseasiassa en, joskus piuhat ovat tahattomasti liian solmussa... ;)
PoistaOlen 23-vuotias uudelleen hevosiin höpsähtänyt nuori nainen Oulun seudulta. Käyn eräällä pienellä maalaistallilla hoitamassa ja liikuttamassa hevosia (shettiksiä ja suokkeja, tietysti ;)) sekä parin viikon välein ihan ratsastuskoululla yksityistunneilla (ainakin nyt kesän ajan). Tosiaan taukoa heppailusta oli miltei kuutisen vuotta, kun viime syksynä palasin talleille sisäisen heppatyttöni uudelleen löytäneenä. Ja tätä comebackia ei ole tarvinnut katua! ;D
VastaaPoistaTaitaa olla parantumaton sairaus tämä heppahomma... ;)
Poista15-vuotias tyttö Turusta. Hevoset ovat aina olleet sydämmessäni, vaikka en ole ikinä harrastanut ratsastusta, mutta välillä oon selässä käynyt ja hiukan osaan ratsastaa :D Noin puolitoista vuotta olen blogiasi seurannut ja lukenut kaikki postaukset läpi. Harrastan agilityä koirani kanssa. Blogisi on todella mielenkiintoinen. Terveisiä teille kaikille :)
VastaaPoistaKiitos! Agility ponin kanssa on just kivaa, miksei siis koirankin kanssa.. :D
PoistaMinä olen tällainen jo täti-ikäinen pitkänlinjan harrastaja. Omassa tallissa on 5 suomenhevosta joista yksi on Salaman ikätoveri, 4-vuotias oripoika. Omaa sydäntä lähinnä ovat eniten ravit ja matkaratsastus, mutta kaikenlaista muutakin tulee hevosten kanssa puuhailtua vaihtelevalla menestyksellä. :D
VastaaPoistaOma blogi löytyy osoitteesta http://annantalli.blogspot.fi
Kiitos linkkivinkistä, se onkin löytynyt lukulistalta jo pitkään! :)
PoistaKolmikymppinen perheenäiti Turusta. Hevosharrastusta takana yli 20 vuotta, tällä hetkellä rajoittuu blogien lukemiseen ja satunnaiseen kisafiilistelyyn. Aktiivisempina aikoinakin lähinnä rapsuttajan rooli on ollut meikäläisen heiniä. Blogia on tullut luettua ööö... vajaan vuoden verran? Mutta olen kyllä aikamatkaillut vapaahetkinäni reilusti taaksepäin ;).
VastaaPoistaKiva kuulla, että joku jaksaa vanhojakin juttuja lukea. :D Tervetuloa joskus rapsuttelemaan poneja, jos iskee ponikuume! :D
PoistaOlen 16-vuotias tyttö Kainuusta, ratsastan sillointällöin pikkutallilla. Olen lukenut blogia keväästä asti. Postaukset ovat aina mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja! Tykkään kirjoitustyylistäsi. Alusta asti olen ihaillut Salaman väriä, mutta erityisesti ponien jutut kiinnostavat! Samppa ja Duke on niin mainio parivaljakko :)
VastaaPoistaSalama on värinsä kanssa metka, milloin se on sekoitettu welsh cobiin ja milloin ratsuponiin... :D Väri hämää hyvin. Eipä sillä, ei noita kauhean usein näe, tummanruunikonkimoja on tosiaan rekisteröity huikeat 4 kpl. Ponit kiittävät, ne ovat todella mainio parivaljakko...josta puheenollen, pitäisi paritreenejä jatkaa taas joku kerta. :)
Poista18-vuotias tyttö Satakunnasta. Aktiivinen kilpailija askellajikisoissa ja kahden islanninhevosen omistaja :) Olen lukenut blogiasi useamman vuoden, muistaakseni siitä saakka kun Salama ja Duke tulivat kuvioihin! Postauksesi ovat todella mukavaa luettavaa, kirjoitustyyli juuri tuollainen koukuttava! :D Salama, Duke ja Samppa kaikki ovat todella hellyyttäviä otuksia! :3
VastaaPoistaOi, minä muistan niin sen päivän, kun pikkupojat tulivat kotiin vappuna 2012. <3 Voi heitä, ne olivat niin pieniä ja suloisia. Ja villejä! :D
PoistaTäältä löytyy 16-vuotias heppatyttö Mikkelistä. Hevosten kanssa on tullut pyörittyä reilut yhdeksän vuotta. Ratsastuskokemukset on pääasiassa samalta tallilta hankittu, jolla aikoinaan aloitin ja vieläkin ratsastan siellä. Myös hoitajana on tullut kyseisellä tallilla toimittua, sinä aikana karttuivat kokemukset melko monen hevosiin liittyvän asian parista. Nykyään oon ihan vaan tuntiratsastaja, mutta pitkän tallitaustan takia saa kyllä edelleen puuhata siellä kaikenlaista ja toki tästä mahdollisuudesta pitää ottaa kaikki ilo irti :)
VastaaPoistaBlogiin oon kai eksynyt joskus jonkun toisen blogin tekemän blogiarvostelun kautta, muistaakseni joulukuusta asti on tämä löytynyt omalta lukulistalta. Rentoja, monipuolisia ja hyvin kirjoitettuja postauksia on kiva lukea ja tietysti blogin hurmaavat päähenkilöpojut ovat yksi suuri syy lukemiseen myös! Haaveissa on olla joskus monitoimishettiksen omistaja itsekin, joten hyvää pohjaa tulevaisuudelle lueskella täältä kahden semmoisen elämää suokkiruunan seurana :)
Kiitos sinulle kommentistasi! Suosittelen lämpimästi monitoimishettistä, sen parempaa peliä ei ponien ystävänä kotiinsa voisi toivoa! ;) Tosin varoitan, kun annat pikkusormen, ne vievät koko käden...
PoistaTäältä löytyy esikoista odottava 21-vuotias nuorinainen Kainuusta. Hevosten kanssa olen pyörinyt lapsesta saakka ja omia ollut viimeiset 7-vuotta. Tällähetkellä niitä on kaksin kappalein. 22-vuotias lämminverinen tamma. Ensimmäinen omahevonen, luottopolle ja terapiaratsu. Toimittaa kevyttä harrasteratsun virkaa ja välillä ajellaan kärryillä. Vielä edelleen uskallan ratsastaa sillä huoletta, vaikka muuten en enää raskaana ollessa aijo muilla hevosilla ratsastaa. On se elämäni hevonen.
VastaaPoistaSitten on tämä kroonista kaviokuumetta poteva 10-vuotias shettistamma. On kiltti poni, mutta erittäin kovapäinen. Pääasiassa kärryttelyponi ja lastenratsu. Nyt toipunut pahasta kaviokuumeesta yllättävän hyvin, mutta takapakkia voi tulla koska vaan. (2 aika pahaa kaviokuumetta takna, viimeisin meinasi viedä hengen) Lihava juuri nyt, mitä ei saisi olla, mutta laihiksella senmukaan kun pystyy nyt olemaan. Kunnonkasvatus vasta aluillaan ja toivonmukaan saadaan vielä siitä hyvänmielen kärryttelyponi. Tulee olemaan aina kroonikko ja ahva epäilys on metabolisesta oireyhtymästä. Tarkoitus ottaa verikokeet jossain välissä. Ikuinen stressin aihe, mutta ei siitä pysty luopumaankaan.
Blogiasi olen lukenut nyt muistaakseni parisen vuotta ja yksi ehdottomista suosikeistani. Joka päivä tulee tarkistettua onko tullut uutta postausta ;) Varsinkin Duke on ihan huipputyyppi! Oma blogikin löytyy: http://helijahellu.blogspot.com/
Kiitos! Kaviokuume on viheliäs vaiva, joka vaatii niin malttia, tuuria kuin taitoakin sen hoitajalta. :/ Tsempit sinne!
PoistaDuke kiittää! Se on sellainen diesel-käyttöinen jääviileäkaappi! :D
Tällä puolen ruutua istuu 17v lukiolainen & suokkirakas, joka on harrastanut ratsastusta pienestä pitäen. Ratsastuskoulussa käyminen loppui pari vuotta sitten, ja yksärihoitsuja on ehtinyt olla pari kipaletta - ex-ravuri, jonka kanssa puuhailtiin kaikkea maasta taivaaseen ja suomenhevonen, jonka taipaleella sain olla mukana kolmivuotiaasta eteenpäin aina viime kevääseen asti. Lämppäri jouduttiin nukuttamaan ikiuneen ja suokki on treenissä kauempana, enkä pääse sitä enää oikein tapaamaan.
VastaaPoistaOmia hevosia ei siis ole ja viimeisen vuoden verran oon hevostellut hyvin vähän reistailevan nilkan + sopivan puten puutteen vuoksi, mutta aina välillä poneilen connemaraneidon kanssa. Enemmän aikaa kuluu nykyään koirahommissa, mutta kaipuu hevospuuhiin on kova. Mielenkiinnolla olen seurannut sun blogia nyt muutaman kuukauden verran jo lukijanakin :)
Kiitos kommentistasi! Suomenhevosissa on sitä jotain - kahta en vaihda ja toinen on suokki. :)
PoistaNo minut sää nyt tiedätkin ;) Mut tässä se mun esittely blogista: http://reetuli.blogspot.fi/p/emanta.html
VastaaPoistaMutta sellaista tuli mieleen kysyä, että mitä showshinea sä nyt käytät poijjille? Veikkaan että oot testannu useampia ja eikös joku ollu se joka ei sopinu ollenkaan Dukelle?
Hauska tutustua! :D Terkkuja teidän koko poppoolle!
PoistaJa kiillotusaineista... Se allerginen reaktio tuli Hööksin aineesta, joku silikonipohjainen se oli. Ehdoton suosikkini on Carr & Day & Martinin vaaleanpunainen pullo, mutta en ole löytänyt sitä pitkään aikaan mistään. Se todella toimi sen viikon, mitä luvattiin! Nyt käytössä on Cowboy Magic, joka itseasiassa on allergiatestattu ja sitä olen käyttänyt Dukellekin ilman mitään reaktioita. Arkisemmassa käytössä on arganöljy, joka samalla hillitsee hyvin esim. hännänjuuren kutinaa! Se ei anna niin hyvää kiiltoa, mutta hyvän tuoksun ja helposti selvitettävät jouhet.
Täällä on 26-vuotias hevosblogien suurkuluttaja, jonka oma hevosharrastus on tällä hetkellä tauolla. Suosikkiblogeihin kuulut hauskan kirjoitustyylin, ihanien hepojen ja kunnioitettavan postaustiheyden vuoksi. Plussaa myös ihanista kuvista ja siitä, että olet innokas kokeilemaan kaikenlaista (erilaisia koulutusmenetelmiä ja varusteita) ja jaksat raportoida asioista tänne.
VastaaPoistaP.S. Olen suuri Duke-fani!
Duke näyttää olevan suursuosikki. :D Mutta miksikäs ei, harvassa on ne ponit, joille todella käy kaikki! :D (Onneksi matolääkeruiskuissakin on nykyään niin pienet päät, että ne mahtuvat Duken terrierilukittujen leukojenkin läpi...)
PoistaKiitos sinulle kommentistasi, toivottavasti viihdyt mukana!
Olen 12-vuotias ponityttö Loimaalta. Omaa/yp/vuokrahevosta ei ole, joten käyn pienellä ratsastuskoululla, jossa olen päässyt myös kisaamaan ja valmennuksissakin on tullut käytyä. Pääosin ratsastan eräällä sh.ruunalla, vaikka se minulle hieman iso onkin.. :D Tykkään enemmän esteratsastuksessa, mutta kouluakin on ihan kiva mennä, parasta kuitenkin on, että saa viettää aikaa hevosten kanssa. Haaveena on joskus saada pari omaa ponia, omaan pihaan :)
VastaaPoistaOma blogini löytyy osoitteesta haaveitahevosista.blogspot.fi
Kiitos kommentistasi. :) Toivottavasti sinunkin haaveesi toteutuu vielä ennen pitkää! Samasta aiheesta haaveilin minäkin pienenä ja kotipihassa olikin yhtä sun toista keppiheppa- ja styroksipolletallia kenttää, esteitä ja heinäpeltoa unohtamatta. Nyt ne ovat totisinta totta, hih.
PoistaTäällä on tämmöinen 39vee täti, kuka lukee blogiasi siksi, että touhut nuorten hevosten kanssa kiinnostaa ja pidän tavastasi kirjoittaa. Lisäksi kaikkia videoitasi ja kuviasi on mukava katsella. Erityisesti arvostan rehellisyyttäsi kirjoituksissasi ja olen myös pahoillani saamastasi rajusta kritiikistä.
VastaaPoistaOlen työssäkäyvä nainen, kenellä on kaksi omaa suokkia. Toinen 18v tamma ja toinen tämän tamman reilu 2kk vanha varsa. Toivottavasti pääsen puuhastelemaan joskus yhtä monipuolisesti lapsihevoseni kanssa kuin sinä olet päässyt nuorien poikiesi kanssa. Tosin noita klinikkareissuja me ei välttämättä haluttaisi tehdä samassa mittakaavassa. Vakavasti otettava ratsastus on tällä hetkellä hieman jäähyllä tuon mammalomailun johdosta.
Kuulutkin blogini lukijoihin, mutta jos jotakuta muuta kiinnostaa lueskella meidän arjesta niin blogi löytyy osoitteesta www.anujavihru.blogspot.fi
Kiitos Anu sinulle. :) Kiitos myös sinulle kivasta blogista, keväällä ihan todella jännitti, kun Vihrun laskettu aika läheni... Onneksi kaikki meni hyvin ja tuloksena on hieno tammavarsa! Tsemppiä sen kanssa jatkoon - ne kasvavat niiiin äkkiä! Luulen, että Salama on käynyt kuvauttamassa jalkojaan vähän muidenkin puolesta...
PoistaTäällä reilu 30vee entinen hevostelija, jolla itsellä hajosi ratsastusonnettomuudessa polven nivelsiteet (hyvin kauan sitten) ja se jäi sitten siihen. Nykyään 2 kipaletta koiria joiden kanssa harrastelen silloin tällöin. Löysin blogisi joskus vuoden 2011 joulukuun tienoilla ja jäin koukkuun. Vaikken enää hevosten kanssa touhuakkaan niin eipä siitä heppatytöstä pääse eroon ja minusta on ihana seurata teidän touhuja. Elä vaan lannistu suhteettomasta kritiikistä! Minusta on mahtavaa että jaksat ja uskallat kertoa muustakin kuin kiiltokuva-elämästä hevosten kanssa. Siinä on varmasti se syy miksi palaan aina lukemaan blogiasi uudelleen. Terveisiä Rovaniemeltä!
VastaaPoistaKuten tuolla aiemminkin kommentoinkin, taitaa tämä heppahulluus ainakin jollain tasolla olla elinikäinen tauti. :)
PoistaVuosi 2011 oli hevosurallani karsein ikinä, mutta vaikka se otti paljon, toi se elämään sittemmin Salaman ja kumppanit. Kohtalolla lienee sormensa pelissä.
Terveisiä sinnekin päin Suomea täältä lounaisesta kolkasta! :D
Täällä 27-vuotias nainen, blogisi lukija vuodesta 2013. Ennen pidin omaa tallia, nykyään omistuksessani on yksi pieni musta 3-vuotias poni. On ollut yllättävän mukavaa pitää ponia vieraalla hoidossa - jää ihan oikeasti aikaa liikuttamiseen ja rapsutteluun. Mutta ehkä joskus vielä oma talli...
VastaaPoistaJuuri keskustelin kaverin kanssa aiheesta, millaista on pitää hevosta vieraalla vs. kotona - kaikella on niin puolensa. Mutta niin kesällä ja auringolla on jälleen jännittävä vaikutus itseeni ja syksyn sateet tuntuvat vielä kaukaiselta kauhulta. Eiköhän niistä taas selvitä!
PoistaTäällä eläintenhoitoa opiskeleva 18v tyttö. Hevoset ovat olleet aina osa elämääni, Eivät pelkästään harrastus, vaan elämäntapa! Kotoa omasta tallista löytyy tällähetkellä 3v suokki tamma, sekä hänen 21v emänsä ja ikinuori 20v shettis tamma, joka on myös ensiponini, Hänen kanssaan kertynyt yhteiseloa 11 vuotta. Haaveissa olisi tietty lisää hevosia, minkäs sille mahtaa ;)
VastaaPoistaVoi, teillä on kasassa minun "dream team" eli pari vanhaa ja nuorta verta siinä sitten rinnalla... :)
PoistaTaalla lukijasi Belgiasta. Juttusi saavat hyvallw tuulelle vaikka vastoinkaymisia sinulle on kylla valilla kasautunut. Itse touhuan pv ratsujen kanssa, minulla on iso 15 vuotias ruuna ja 3 vuotias nuoukainen. Http://kaviouralta.vuodatus.net
VastaaPoistaKiitos linkkivinkistä! Jostain syystä se ei löytynyt vielä minun lukulistaltani, vika korjattu! :D
PoistaHeippa täällä on yksi 18-vuotias helsinkilästyttö, joka ei tiedä mitä elämällään tekisi. Omistuksessa yksi 6v. pv ruuna, joka on ehkäpä enemmänkin koira, kuin hevonen. Kaikki haluaisi minut ja heppani kisoihin, mutta itsellä ei ihan hermot siihen riitä... ehkä joskus.. tai sitten ei :D
VastaaPoistaNiin tuttu tunne tuo... Nyt jo iskee jännitys päälle, jos pitää miettiä esiintymistä ratsain jossain muualla kuin kotipihassa, esimerkiksi Salaman kanssa siis... :D Tsemppiä kisajännityksen karkoitukseen!
PoistaTäällä päälle kolmekymppinen ex-hevosenomistaja ja ikuinen ponifani. Yli 20 vuotta hevostelua, 10 vuotta oman hevosen kanssa ja nyt viitisen vuotta muiden hevosilla harrastelua. Hinku omaan kavioeläimeen (ja ehkäpä joskus sitten omaan talliin) on ollut kova koko tämän hevosettoman viisivuotiskauden, vaikka mitään järkeä koko touhussa ei olekaan :D Blogiasi olen lukenut aktiivisesti pari vuotta, sitä ennen satunnaisesti.
VastaaPoistaJärki lienee menetetty siinä kohtaa, kun hevosen ostaa, mutta ihan sama, ihanaa tämä on silti. ;)
PoistaOlen 16-vuotias ikuisesti 150 cm mittaiseksi jäänyt shetlanninponeihin jo ihan pienenä hurahtanut ikuinen poniratsastaja Lapista, Ylitorniolta. Kotoa löytyy yksi shetlanninponi ori, ja kohta pihalta löytyy taas kaksi ponia :) Blogiasi on tullut seurailtua aktiivisesti jo parin vuoden ajan!
VastaaPoistahttp://perfect-pony.blogspot.fi/
Nyt oon kyllä kade, olisi aika huippua olla shettiskokoinen ja varsinkin pituinen! :D Mukavaa, että saatte toisen ponin taas!
PoistaHei, täällä blogiasi lukee 30+ nainen, joka muutti kaupungista maalle. Ei ollut kokemusta remontoinnista tai eläimistä. Eikä ollut todellakaan tarkoitus hommata ponia, mutta niin vain se tuli luokseni ja asettui kodiksi.. joten kaikenlaisia hevosjuttua on pitänyt ruveta opiskelemaan ;) ja niitä googletellessa törmäsin blogiisi :)
VastaaPoistaOho, aika rohkea veto! :) Ihanan idyllinen paikka teillä!
PoistaOlen Heidi, 21v hevoshieroja opiskelija Etelä-Suomesta. Ostin helmikuussa ensimmäisen oman hevoseni, 4v lv-tamma Tootickyn, jonka kanssa tähdätään raviradoille ja harjoitellaan ratsastuksen alkeita. Löysin blogiisi muistaakseni jonkun joulukalenterin kautta viime vuonna ja ihastuin hevosiisi ensi lukemalta. Kirjoitat ihanan monipuolisia postauksia runsaasti kuvitettuna ja kuulutte ehdottomasti suosikkiblogieni joukkoon :)
VastaaPoistaKäy toki kurkkaamassa minun blogiani, mikäli kiinnostaa :)
http://heidi-wee.blogspot.fi/
Kiitos sinulle! :) Ja kiitos linkkivinkistä, blogien suurkuluttajana tykkään lukea monenlaisia blogeja. Monitoimihepoista kertovat jutut rodusta viis ovat melkein mieluisampia! ;)
PoistaKaarinalainen 32v kahden lapsen äiti, yhden miehen vaimo ja viiden eläimen varaemo. Ensimmäinen vuosi oman tallin pitoa takana ja hevoset 12v sh-ruuna ja 2v sh-ori joka tosin ruunaksi muuttuu ;) Vanhempi hevonen on elämäni rakkaushevonen ja sen virka on olla hyvän mielen tuoja ja puskaratsu. Nuorempi on tulevaisuuden toivo jos hengissä ja terveenä pysyy :D
VastaaPoistaNäiden lisäksi täällä asuu koira ja kaksi kania. Ja sinulta itse asiassa sain aikanaan syksyn 2013 Paattiaten mätsäristä varsani kuvia :)
Heh, maailma on pieni! :D
Poista18 v ikuinen ponityttö jolla harrastus jäi tauolle liikutus/hoito/koulutus ponin myynnin ja melkein heti sen jälkeen oman ulkomaille muuton takia. Nyt Suomeen takaisin palattua ei paikkaa harrastuksen jatkamiseen ole, mutta hevoset edelleen erittäin lähellä sydäntä, eritysesti shetlanninponit;)
VastaaPoistaToivottavasti harrastus jatkuu vielä muutenkin. :)
Poista22v naisen alku pohjois-Pohjanmaalta. Itseltä löytyy vanha nf-poni tamma 24v jota ikä ei vielä paina ja vielä on kevyellä käytöllä. 5v shettis tamma jonka kanssa ollaan sairasteltu enempi ja vähempi, nyt pikku hiljaa taas ruvetaan poni kanssa hommiin, vielä ku kärryt saa kuntoon nii voisi ruveta taas kärryttelee. Sekä uusin tulokas 13v lämppäri tamma joka on kaikki käy tyyppiä. Ratsuna toiminu 5v mutta nyt olisikin tarkoitus kouluttaa oikeasti ratsu ja siihen Viivi onkin näyttänyt erittäin nopeasti oppivan eli erittäin fiksu tamma kyseessä. Omaa tallia pyörittelen näitten otuksien kanssa joka päivä.
VastaaPoistaMukavan kuuloinen heppalauma sinulla, tsemppiä jatkoon! :)
Poista