Meillekö varsa 2025?
Olen pitänyt tallia vuodesta 2008. Alusta asti olen haaveillut omasta kasvatista ja tässä ajassa olisi kyllä ehtinyt tekemään montakin, mutta järki sai puhuttua pitkään puoliaan. Heppahommissa järki ja tunne ovat pari, joiden kanssa taiteilu on arkipäivää.
Kun Säde loukkasi jalkansa syksyllä 2023, tuli varsaprojekti jälleen vahvasti ajankohtaiseksi. Se on kuitenkin ihan hieno tamma, kantakirjattukin kivoilla rakennepisteillä ja varmasti hyvä emä, vaikka onkin vähän persoonallinen tapaus muuten. Haava vaikutti vihdoin parantuneen keväällä 2024, mutta ihan entiseltään hevonen ei tuntunut. Päätin siis lähteä varsaprojektiin, eli nyt tai ei koskaan, kun ollaan vielä hengissä. Kirjoitan monikossa, koska edelleen ihmettelen, miten selvittiin hengissä menneestä talvesta.
Alkoi orikuvastojen selailu. Ainahan niitä on selattu, mutta ei koskaan kuitenkaan "loppuun asti". Mikään tällä kertaa tarjolla olleista ei sillä hetkellä tuntunut kivalta, paitsi yksi. Mieleeni oli jäänyt kummittelemaan lisäksi yksi toinenkin, sellainen nuori piekkariori, jolle oli sattumalta maksettu orilisenssikin nyt. Kävin sitä aikanaan katsomassa ennen Säteen ostoa. Hieno pieni ori, joka oli edelleen kasvattajallaan. Päädyttiin koittamaan sillä ensin.
Säteelle tehtiin kotona useampi kiimakontrolli. Ne sujuivat ongelmitta. Saatiin sopiva kiima kiinni ja käytiin tekemässä juhannustaikoja. Sitten jäätiin vain odottelemaan tiineystarkastusta.
Hevosen ensimmäinen tiineystarkastus tehdään jo 14-16vrk kuluttua, joten mahdottoman kauaa ei tarvitse odotella. Tamma oli ollut itse rauhallisuus astutuksen jälkeen ja olin ihan varma, että tärppäsi. Yllätys olikin melkoinen, kun utrassa ei näkynyt mitään. Olisikin ollut aloittelijan tuuria, että heti kaikki vain sujuu... Sen sijaan ultrassa näkyi haf eli epäkelpo follikkeli. Oli siis odotettava yksi kiimakierto ja katsottava sitten, kuinka homma etenee.
Päädyttin tässä kohtaa kesää (heinäkuun loppu) vaihtamaan kuitenkin vielä oria toiseen suosikkiini sekä viemään tamma oriasemalle ja niiden osalta ajoitukset menivät lopulta hyvin ja vauhdikkaasti. Säde tiinehtyi kerrasta ja niin alkoivat jännittävät viikot ja kuukaudet!
Säde kävi tiineysultrissa 14 vrk, 30 vrk ja 90 vrk kohdilla. Joka kerralla kaikki oli hyvin. Tamma oli niin seesteinen ja miellyttävä käsitellä, mikä ei sille ihan itsestäänselvää normaalitilassa ole. Totesinkin useasti, että tälle tiineys todella sopii.
Valitettavasti kuitenkin maaliskuun puolivälissä, kun tiineyttä oli takana kahdeksan kuukautta, havaittiin Säteellä istukkatulehduksen oireita. Lääkitys (Regumate, sulfa, tulehduskipulääke) aloitettiin samana iltana täydellä teholla. Ultrassa näkyi pientä paksuuntumaa, mutta varsan syke löytyi. Ensin vaikutti siltä, että lääkitys tehosi ja vuodot loppuivat.
Meni pari viikkoa ja tamma alkoi kasvattelemaan utaretta. Kolmannella viikolla lääkityksen aloituksesta (2.4.) oli seuraava ultra. Istukassa näkyi irtaantumaa. Vuodot alkoivat uudelleen ja tamma tuli maitoon. Varsan liikkeet olivat tuntuneet vatsan läpi pitkään hyvin, mutta viimeisellä viikolla ne hiljenivät täysin.
Säde oli kameravalvonnassa 24/7 pari viimeistä viikkoa, niin sisällä kuin ulkona. Siltä varalta siis, että jos jokin menee pieleen.
Viikko myöhemmin Säde loi varsan, kun tiineysvuorokausia oli kasassa 259. Varsalla ei siis ollut mitään edellytyksiä selvitä, valitettavasti. Synnytys alkoi yöllä, mutta se ei edennyt päivystävän eläinlääkärin avusta huolimatta. Hevonen oli todella levoton, mutta kohdunkaula ei auennut tarpeeksi. Yöllä se yhtäkkiä asettui kuitenkin syömään ja lepäämään, jolloin Viikistä neuvoivat odottelemaan rauhassa aamuun. Synnytys eteni vasta tunteja myöhemmin, mutta kohdunkaula ei auennut kunnolla vieläkään. Vasta lääkkein saatiin se auki ja vihdoin säkä edellä, kaula taittuneena ja jalat solmussa ollut varsa pihalle eläinlääkärin avustuksella. Tamma oli arvaten tässä kohtaa jo aivan loppu.
Sitten saatiin jännätä tamman kohtaloa, tuliko mahdollisia sisäisiä vammoja tai kohtutulehdusta tms. Säde sai asiaankuuluvat lääkkeet ja hoidot, sen vointia seurattiin seuraavan viikon todella tiiviisti. Jälkeiset tulivat ripeästi, mutta ne haisivat aivan kaalilaatikolle. Onnekseni se toipui todella hyvin, vaikka melko nuupea olikin.
Varsa oli odotettu tammavarsa. Sen pää oli aivan samanlainen malliltaan, kuin Säteenkin pää.
Suomenhevoskasvatukseni startti ei siis ollut kovinkaan ruusuinen. Vuosi sitten suunnittelin tänä juhannuksena pitäväni varsavalvojaisia, mutta toisin siis kävi. Nyt itseasiassa odotan huomiselle seuraavaa kiimakontrollia, jos pääsisi vaikka siementämään... o:) Eli kyllä, koitamme uusiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti