Salamakin pääsi vihdoin retkelle meidän uuden trailerin kanssa. Tosin ikävä kyllä suuntana oli jälleen eläinlääkäri.
Epämääräisyys sen etupään liikkeessä on riivannut mieltä nyt muutaman viikon ajan. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Jännetupet ovat turvotelleet ja suurin epäily kohdistuikin ensin sinne suuntaan. Viime päivinä mokomat oireet pahenivat, eikä kolme kertaa vasemmasta etusesta hävitetty kenkäkään asiaa auttanut.
Klinikalle marssi tänään kiltisti käyttäytyvä ruuna. Se ei kuitenkaan poistanut sitä tosiasiaa, että trailerista asteli ulos täysin kolmijalkainen hevonen. Pieni epäusko valtasi mielen siinä kohtaa! Viimeksi vasemman etusen kenkä sai kyytiä eilen illalla ja nyt tuo mokoma jalka oli täysin poissa pelistä.
Kovalla pohjalla ontuma oli tosi raju ja hevonen oli kovin haluton. Maneesin pehmeillä kuiduilla töppöset liikkuivat jo vähän paremmin ja eniten huono jalka löytyi vanhasta tutusta osoitteesta eli oikeasta takajalasta. Siinä havaittiin vanha tuttu tukeutumisongelma, joka johtunee kinnerpatista ja joka vertyy nopeasti. Seuraavaksi huonoin jalka oli vasen etunen, joka oli yhtä tönkkö molempiin kierroksiin. Matka jatkui röntgeniin ja etujalan ultraan.
Vyyhti alkoi purkautumaan. Kaviorustonluutumaa ei ole. Murtumia kavioluussa tai sen lähistöllä ei ollut. Jännetupet olivat OK, samoin hankoside ja jänteet. Mutta sitten se juttu: Anturaa ei ole lähes ollenkaan. Jänskää, että mokoma vähän arkoo... Röntgenkuvassa näkyi myös mahdollinen ruhje varpaalla, joka voi muuttua tai olla muuttumatta parissa viikossa paiseeksi.
Siinä oikean takajalankin tilannetta pohtiessa päädyttiin piikittämään se kortisonilla. Koska Tildren on ruvennut vaikuttamaan vasta nyt, on etupää sitä odotellessa voinut kipeytyä ja tämän on tarkoitus olla varotoimi aiheen tiimoilta. Takajalan vaiva on ollut olemassa jo niin pitkään, etten sinänsä yllättynyt tästä. Viimeksi eläinlääkäri jo varoitteli, että nivelpiikitys voi olla edessä jossain kohtaa.
Kipulääkekuurin lisäksi etujalkoihin laitettiin pohjalliset täytteineen. Muutaman askeleen niillä tepasteltuaan käynti parani huimasti ja kotiin lähti hyvin kävelevä Salama apujoukkoineen. Ero oli huikea!
Kontrolli aiheen tiimoilta on parin viikon päästä. Siihen asti kävellään, jee.
Huh! Toivottavasti syy olisi tosiaan vain niissä aroissa anturoissa. Se saattaa vetää yllättävän jalattomaksi! Ainakin olo Salamalla helpottui ja se on hyvä. :)
VastaaPoistaSitä toivon minäkin!! :) Nuo rtg-kuvat nähtyäni minäkin sanoin oho, ne todella ovat ohuet! Eli ei puhettakaan, että tämä tepsuttaisi enää askeltakaan ilman pohjallisia. Sille puuhasteltiin sellaisesta vaaleanpunaisesta superpallomaisesta vahasta täytteet, nyt kelpaa sitten loikkia!
PoistaItselleni tuli vähän paha fiilis, jos ja kun nämä anturat ovat aina tällaiset olleet. Olisi pitänyt ajatella asiaa aiemmin, mutta kun tässä on ollut "vähän kaikkea" muutakin tämän pollen kanssa. Ei tullut ekana mieleen moinen.
Meillä vanhus ei voi kävellä ollenkaan kovalla, hiekkateillä jne. On niin arka anturoistaan. Eli liikkuu vain pehmeällä hiekalla ja laitumella. Ei sielläkään puhtaasti ja elastisesti, mutta..
VastaaPoistaTämä liikuskelee irtona ainakin tosi hyvin tällä hetkellä omalla kentällä, kengättä tuo meni ihan kolmiloikaksi... Ja se vasemman etusen kenkä todella on tippunut nyt kuluneen kahden viikon aikana kolmesti. Aargh. :D
PoistaKoska en osannut epäillä tällaista ollenkaan, tuli tämä anturahomma vähän yllärinä. Olisikohan sateinen ja märkä kesä katkaissut kamelin selän sitten lopullisesti, mene ja tiedä...
Taas klinikalla, ei oo totta..
VastaaPoistaKuis monesti Salami on klinikalle kärrätty?
Aika monesti... ;)
PoistaPikaisella laskutoimituksella klinikalla on ihan "fyysisesti" käyty 10 kertaa. Muut toiset kymmenen ovat rutiinijuttuja, kotikäyntejä tai sen sellaisia. Klinikalla on parempi ja tarkempi ultra, sillä on kivempi katsoa nuo jännejutut kuin kotona. Mut siis joo, tuohon kymmeneen keikkaan mahtuu ne 10 liikaa. ;)
Oletko miettinyt miten paljon hevosen pois laittamista? Mitä mieltä Ellit on Salaman tulevaisuudesta? Onko tästä kunnon ratsuksi ikinä? Jotenkin itse olisin luovuttanut ja päästänyt irti. Miettien hevosen olevan vasta niin nuori, mutta niin vaivainen, että mikä olisi armelian teko hälle? Itse olisin viimeistään luopunut ratsun urasta ja tehnyt kärryhevosen. Mutta kukapa näitä on päättämään ja tekemään yrittämättä raskaita päätöksiä. Tsempit teille ja tuivottavasti salama taas kuntoutuu. Olisi kiva jos tekisit kunnon postauksen mitä mieltä olet tästä ainaisesta taistelusta Yrittäen pitää salaman koossa? Jos sellaista ei ole jo :)
VastaaPoistaLääkärit ovat ihan myönteisellä mielellä tätä hoitaneet. Uskoisin, että he kyllä sanoisivat, jos toivoa ei olisi. Siis sellaista toivoa, mitä nykyiseltä statukseltaan harrasteköpöttelypolle-Salama tarvitsee.
PoistaOlen tästä aiheesta pyöritellyt kyllä postausta, aihetta on sivuttu hieman muun muassa näissä:
http://m4rtzu.blogspot.fi/2015/06/kuka-sanoi-etta-askel-painaa-jo.html
http://m4rtzu.blogspot.fi/2015/05/vaara-liian-suuri-kiertaa.html
http://m4rtzu.blogspot.fi/2015/01/mites-oma-paa.html
Ystäväni kysyi samaa kuin sinä jokunen päivä sitten. Vastasin, etten elämäni harvoja ilonaiheita kovin helpolla tapata. Toki järki on mukana, ainahan se poislaitto joskus on edessä. Ja toisekseen, harva on tämän selkään päässyt. Kun on, tietää miksi tätä taistelua käydään. ;) Olen laittanut useamman hevosen pois ja tiedän sen tuskan, mutta tämän kanssa se ei vielä ole tuntunut edes vaihtoehdolta. Vielä ei myöskään ole täysin tervettä kaveria tullut vastaan.
Tähän asti sen vaivat ovat olleet vaikeita, mutta se on vastannut hoitoon ihan hyvin. Kaikkea voi sattua ja aika paljon juttuja nähneenä koen, että nämä eivät ole edes pahimmasta päästä. Ruunan mieli on virkeä ja iloinen, se liikkuu mielellään ja sopinee ehkä jonain päivänä rehellisestikin tätikuljettimeksi... ;)
No voisi olla huonompiakin uutisia! �� olen seuraillut blogiasi ja hevosesi jalkaongelmia, "kaikkiin" jalkavaivoihin hevosellasi voisi kuvitella olevan yhteys erittäin pehmeään ja käytännössä hiukan upottavaankin (kaikki kentät väkisin varmaan upottaa hiukan versus paljas maa) tarhanpohjaan eli siihen että heppoja tarhataan kentällä. Jännevammat, lihasrevähtymät sekä "surkastuneet" eli ohuet anturat ( pehmeä pohja -> kaviot ei aktivoidu lainkaan ja surkastuminen alkaa.)
VastaaPoistaVaikka ilmeisesti maastoilette jonkin verran nykyään, eihän se korvaa kunnollista kovahkoa tarhanpohjaa, mistä jänteet tykkää ja kaviot kiittää.
Ei ole tarkoitus haukkua hevostesi hoitoa, tuli vaan mieleen kun olen ottanut selvää omien hevosteni takia paljon esim kaviojutuista ja tarhauksen vaikutuksista! Ihan varmasti Salamasta tulee vaikka mitä jos vaan sen saa kuntoon ��
Kiitos kommentistasi! Olen miettinyt ihan samaa ja ihan mielenkiinnosta myös olen lueskellut kavioista ja näistä koetuista vammoista.
PoistaOlen sitä mieltä, että liian optimaalinen pohja on huono ja siksi olen pyrkinyt tarjoamaan näille monenlaista erilaista alustaa. On laidunta ja metsää, kovaa sepelipihaa jne. Onneksi tuo tarhan alkupää on aika kova nykyään. Kentälle tehtiin pohjaremppa viime kesänä, se on nyt aika hyvä. Sellainen monipuolinen 2ha metsä-peltotarha olisi kiva, mutta kun sitä ei nyt vaan ole. :) Toisaalta taas, näistä saatavilla olevista vaihtoehdoista valitsen mieluummin hyväpohjaisen hiekan kuin märän savipellon, sekin koettu ja nähty ja suosiolla peitelty hiekkakerroksen alle...
Pitkälti myös hevosen perusluonne ratkaisee. Salama on nimensä ansainnut, vaikka kiltti heppa onkin metkuistaan huolimatta. Jalat menee aina ennen kuin pää...
Jäin jo tänään miettimään sitä, pitäisikö vaihtaa kuiviketta... Nythän meillä on turve ja sen kerrotaan joskus haurastuttavan kavioita. Pidän näillä paksua patjaa, jossa on aina paljon kuivaa turvetta päällä eli missään lillussa ne eivät asusta. Pitää pohtia.
Ei kyl osaa ees kommentoida enää, ku on niin surkuhupaisaa. Aika paljosta voin lyödä vetoa ettei se polle hajoa karsinan kuivikkeen vuoksi vaan sen kaiken muun toiminnan vuoksi.
PoistaPistä se polle nyt lomalle äläkä ratsastele äläkä ohjasajele vaan hoida sille hyvä laidun ja anna sen toipua rauhassa. Sama koskee dukea, ennaltaehkäisevänä toimintana.
Itselläni on kyllä tullut joskus sama asia mieleen teidän jalkajutuista lueskellessa. Itse kun olen ravipuolen valmentajakoulut ja -kurssit käynyt, niin siellä on kovasti painotettu että varsojen pitäisi päästä liikkumaan säännöllisesti ja reippaasti mieluummin kovalla pohjalla, jotta jänteet ja nivelet kehittyvät vahvoiksi. Ratsupuolella tuntuu olevan enemmän sitä ajatusta, että varsan pitää saada "kasvaa rauhassa" ja se vähäkin liikunta tehdään jossain pehmeällä kentällä tai maneesissa. Ravureilla kuitenkin ihan tutkitusti on niin, että nuorena paljon liikkuneet ja aikaisin kilpailu-uransa aloittaneet varsat ovat niitä, jotka menestyvät parhaiten ja myös jatkavat uraansa pisimpään! Ehkä tässä olisi asennemuutoksen paikkaa myös ratsupuolella? Toki yksittäisen hevosen kohdalla ei voi johtopäätöksiä tehdä pelkästään tähän perustuen. Onhan hevosia, joiden rakenne aiheuttaa sen että vammoja syntyy helpommin, tai luonne on tapaturma-altis. Salamalla varmaan on jotain tällaisia ihan synnynnäisiäkin rasitteita, ja lisäksi vielä käsittämättömän huono tuuri. Muuten noita kaikkia vastoinkäymisiä ei mitenkään voi selittää. :( Toivotaan teille nyt valoisampaa tulevaisuutta. Itse ainakini tajuan hyvin, miksi et halua luovuttaa, onhan Salama kaikkine vaivoineenkin niin kaunis ja upea kaveri!
PoistaTuollaisella kyttäilyyn syyllistyvällä ikipläskillä suokilla olisu pitänyt viimeiset kaksi vuotta usvattaa reipasta ravia pitkin maanteitä. Alatisairastaminen on se hinta minkä nuori hevonen maksaa kun on elämänsä riehunut melko pienessä hiekkalaatikossa vailla kestävyysliikuntaa. Pelkään että shettikset kokevat saman, älkää treenatko niitä samalla metodilla kun suokkia. Jahka hevonen tulee kuntoon siirrä se tallille jossa maastoja ja unohda kaikki koulupiperrys ja aloita aivan alusta hevosen kanssa. Tsempit.
PoistaKiitos kommenteista, kaksi lähes toisensa kumoavaa kommenttia... ;)
PoistaIkävä kyllä turve on sellainen, mikä voi kavioita "syödä", ihan tutkittu juttu. Näillä on kaikilla ollut vähän samoja oireita, Sampalla ne helpottivat heti kengät saatuaan. Joten miksi ei?
Mitä tulee Salaman elämänkulkuun (sen oman olettamuksen aiheesta on moni varmasti vain netin kautta muodostanut), niin kerrataanpa vähän:
- 1-vuotistalven se vietti pihatossa kaverin kanssa, tarhan pohja vaihtelevaa maastoa
- 1-vuotiskesän oli isolla vaihtelevapohjaisella laitumella
- 2-vuotistalven kotona, ruunattiin 10/13 ja toipuminen vei aikansa
- 2-vuotiskesän laitumella. Silloin tapahtui myös se karkureissu, jonka seurauksena takajalan hankkarit reagoivat -> liikuntaa oli aluksi rajoitettava muutamaksi kuukaudeksi, joten hyvillä mielin jätin sen kotiin tarhaan toipumaan. Tai oli siis pakko. Silloin jännitettiin sitä, pitääkö jalka leikata, jos luuliika kasvaa hankkarin päälle.
- 3-vuotistalvella oli kotona ja 2kk muualla, eleli lähinnä yötä päivää ulkona.
- 3-vuotiskesän olivat laitumella, vasta tämä kesä on eka, kun eivät kotipihasta laitumeen poistu.
En tiedä mikä edellisessä poikkeaa tavallisen nuoren hevosen optimaalisesta elämästä. Kesällä juu kenttä on pehmeä, mutta yhtälailla ovat olleet laitumellakin! Kaveri sillä on ollut aina, jonka kanssa on tykännyt painia.
Ajo-opetus oli varattu 2-vuotissyksylle, mutta se toipui silloin niistä takajalan hankkarivaivoista, jotka diagnosoitiin kolme päivää ennen opetukseen lähtöä. Sen jälkeen tämänluontoista herkkis-dynamiittipötkylää ei kukaan tervejärkinen ota opetettavaksi eikä itsellänikään hinku ajaa ole kovinkaan kova. Kiltti shettis on eri juttu. ;) Sen takia veinkin sen ohjasajo-oppiin 3-vuotistalvella, se teki ruunalle hyvää. 1-vuotistalvella ajo-opetus olisi ollut fiksuinta, mutta silloin oli toisenlaisia esteitä.
Tuttavapiirissä on paljon nuoria suomenhevosia ja kas kummaa, nekin sairastelevat! On isompaa ja pientä juttua ja kaikilla niistä on talli- ja tarhausolosuhteet erilaisia. On ajettua, ajamatonta, ratsastettua ja ratsastamatonta. Ei nykyputte ole enää entisen veroinen tai sitten ihmiset osaavat kiinnittää huomiota paremmin. Mene ja tiedä.
Anna, olen samaa mieltä tuosta, että ratsupuolella pidetään polleja pumpulissa: Näin todella on. Teet niin tai näin, tekee silti aina väärin päin. ;)
Uskomme eläinlääkärin kanssa, että oikea takajalka on monen ongelman syy ja se on edelleen hoidettavissa. Se vaan vaatii aikaa, vaivaa ja jopa vähän liikuntaakin. Epäonnea on ollut, mutta olen silti yllättävän toiveikas. Tyhmää ehkä, mutta omapa on hevoseni. Tyhmää on myös jakaa näitä kokemuksia täällä netissä. Onkin ollut jo monta kertaa lähellä, että koko lysti loppuu. Nyt ymmärrän, miksi kukaan ei näistä asioista kerro mitään. Jatkossa omani "käyvät vähän huollossa" tai "lepäävät hetken" ilman minkäänlaista muuta mainintaa. ;)
Kunhan et oikeasti lopeta tätä blogin kirjoitusta. ;) Mä tiedän mistä sä puhut kun sanot että huonoa onnea matkassa. Niin se on meilläkin varsinkin sen mun shettiksen kanssa vähän väliä jos minkänäköistä ongelmaa. Mutta joo en ymmärrä miten jotku ihmiset kehtaa täälläkin tulla törkeään sävyyn sinua syyttämään. Sä hoidat hevosisi oikeasti hyvin ja heti kun näät jotain epäilyttävää et jää asiaa vatvomaan vaan otat asiasta heti selvää käyttämällä klinikalla.
PoistaNo, olen toistaiseksi leppynyt ja luovutin sen poista-napin etsimisestä... ;) Kiitos sinulle kommentistasi!
PoistaReducine niminen pliisteri on hyvää kovettamaan ohuita anturoita tai sitten ihan jodisprii..Nyt vaan se ei ole teillä mahdollista,kun pohjalliset. Toimii oikeasti =)
VastaaPoistaKiitos vinkistä, laitan muistiin tuon! :)
PoistaMielenkiintoista keskutelua kyllä nyt sinun blogissa. :) http://www.kengattomathevoset.fi/25 en tiedä oletko jo lukenut mutta mielestäni paljon hyvää infoa kavioista oli sitten kengätön tai rautakengässä.
VastaaPoistaKiitos linkistä, on tullut joskus lueskeltua noita sivuja. :) Bootseja on testattu, mutta ne eivät olleet tämän hevosen juttu. Ideana kengättömyys on tosi hyvä, ei siinä mitään.
PoistaSulla oli vissii cavallo sportit jos oikeen muistan? Mulla on ne omalla käytössä etusissa ja joo on ollut ihan ok, mutta ostin shettikselleni equine fushionit ja tekisi mieli hankkia kaikille kyseiset tossut sillä parempia ei mielestäni olekaan. Harmi kun kukkaro ei salli sitä mutta oikeasti kokekeilemisen arvoiset lenkkarit, jos vielä joskus mieli sinulla muuttuu. :)
PoistaBootsi menee myös hyvänä suojana silloin jos hevosella on tapana heittää kenkä veks eikä kengittäjää saa samantien paikalle. Suojaa hyvin sitä kengätöntä kaviota eikä kuluta anturaa kunnes saadaan taas kenkä takaisin.
PoistaMira: Joo, meillä oli ne Sportit hetken. Ne olivat jotenkin painavat ja kömpelöt, klompsuivat ja heiluivat vaikka koko oli oikea. Koitin pohjallisten ja säärystimien kanssa, mutta kun tarve lisääntyi, laitettiin hokkikengät suosiolla alle. Noista Equine Fushioneista olen kuullut paljon hyvää ja Sampalle niitä katselin, mutta hinta vähän hirvitti... Helpompi oli sillekin laittaa kengät hetkeksi kuin säätää tohveleiden kanssa, tarve kun on päivittäistä, vaikkakin vain tilapäistä. :)
Poista(Voin sieluni silmin kuvitella tilanteen, jossa laitan näistä yhden tossujen kanssa tarhaan: Ne ovat entiset tossut todella nopeasti! Sen verran tehokkaista loimi- ja riimusilppureita täällä asuu, etteivät yhdet lenkkarit voi säästyä tuholta... :D)
Oho, karkasi... Mutta Anonyymille vielä vastaus: Jep, näissä tilanteissa bootsi on / olisi hyvä! Ja varsinkin nyt, kun tilanne vaatii vähän järjestelyä eli fyllinkiä alle... Siispä olen katsellut, jos jostain löytyisi pari sopivia Salamalle, ihan varalle siis. Tai sitten pitää askarrella vanhasta crocsista jesarin kanssa joku tossu. ;)
Poista