sunnuntai 17. elokuuta 2014

Veni vidi vici


Kiitämme Keltaista ponia pikavisiitistä luonamme. Kaikkea hyvää jatkoon!

Yksi syy muuttoon oli se, etteivät Tempun ja Salaman kemiat oikein ottaneet parantuakseen ja koska omaa tarhatilaa on rajoitetusti, ei yhteistarhaus ilman lisävaurioita olisi onnistunut. Salaman kanssa taas turhia riskejä ei nyt oteta, kun takana on pitkääkin pidempi sairasloma. Tätä ei moni tunnu ymmärtävän, mutta kokeilkaa omalle kohdalle... Omaan laumaan tottuneelle poniruunalle tarhaus yksin taas ei pidemmän päälle ole reilua. Hevosten välisiä kemioita ei koskaan voi kokeilematta tietää. Temppu muutti oikein kivanoloiselle pienelle maalaistallille.

Seurasin hevosia nyt viime päivät muuten vain vähän tiiviimmin. Salama nökötti laitumella pääasiassa yksin, kun Temppu ei päästänyt sitä Duken luo melkein ollenkaan. Vesikupeilta Salamaa häädettiin huvin ja urheilun vuoksi pois. Salaman itsetunto tuntuu olevan aika nollissa nyt, mutta eiköhän tuo tuosta taas pian tokene. Naamassa sillä on muutama pieni kolo ja pehvassa yksi isompi, onneksi sen suurempia vaurioita Salama ei osakseen siis saanut. Mitenkään mahdottoman ilkeä Temppu ei ollut, mutta vahvana tyyppinä Salama ei aina ihan heti väistänyt. Tai sitten jos väisti, niin kohelsi omiaan, kuten eilen kaatui ihan totaalisesti nurin silmieni edessä. Duke taas näyttää olevan laumassa mallia p*rseennuolija, sille käy kaikki ja kuka ikinä pomo onkaan, on se sille hyvin nöyrä ja tunnollinen kiusanhenki.


Nyt myös siis Toini-tamma voi tulla suoraan kotiin, vaikka sille olikin varattu asuinsija ensin muualta. Puolensa siis kaikella, vaikkakin Keltainen poni omistajineen muuten oli ja on jokaisen tallinpitäjän unelma-asiakas. Toini saapuu joukkoomme viimeistään kuun vaihteessa.

4 kommenttia:

  1. Meillä on ja välillä aikamoista laumatuskaa. Viggo kyörää ja kiusaa Amia huvikseen. Ami on perskärpänen, eikä tajua olla/mennä vähän etäälle. Meno on välillä (silloin kun Viggo haluaa) melko päätöntä. Ja kumpikaan ei jää kuitenkaan kokonaan suosiolla yksin tarhaan... Rieppis nyt vähän sekoittaa pakkaa, Viggo menee sitä karkuun, Ami ei tykkää Riepusta, mutta perskärpäsenä hipsii sen perässä jos Viggo on jo ajettu etäälle. Liian likelle taas kun menee, mennään taas, ensin Riepu kyörää Amia ja jos sattuvat kääntyä ympäri, Ami kyörää Riepua...

    Että hirveen fiksunoloisian toisinaan joo... Toivottavasti Toini tuo emäntämäisen otteen poikasten laumaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat toisinaan vaikeita juttuja... Mutta onneksi on aina vaihtoehtoja, jos ja kun muistelen menneitä "pariskuntia", mitä meillä on ollut. Salama reagoi niihin verrattuna kovin isosti puolin ja toisin. Eli omaa kaiketi mielipiteitä, mutta ei siltikään ole ihan varma, ollako vaiko eikö olla. Noh, nyt arki jatkuu tuttuun tapaan Duken pomona, joten rauha on maassa taas. Toini-neiti menee ainakin alkuun omaan tarhaan, saavat kaikessa rauhassa tutustua näin. Laitumelle olisin ne laittanut yhteen, mutta tältä kesältä laidunaika alkaa meidän kohdalla olemaan jo taputeltu.

      Poista
  2. Meillä uuden tulokkaan kotiutuminen on sujunut niin helposti ja mutkattomasti, että ei voi kuin ihmetellä ja siunailla, kuinka tämä hevonen sopii meille. Ainakin muiden heppojen mielestä. ;) Jo toisena päivänä kaikki mahtuivat pihattoon (huom. vain yksi ovi!). "Ennätys" on aiemmin ollut pomo-ruunalla, joka seisoi 4kk oven ulkopuolella, ennen kuin meni muiden kanssa sisälle. Pikkuponia on vähän kiusattu, mutta ei se täysin syytön ole itsekään.

    Vielä kun tulokas löytäisi yhteisen sävelen meidän ihmisten kanssa, niin olisi helppo hymyillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä hyvin samat tunnelmat! Toini pisti pojat kuriin heti, Salamalle meni yllättäin perille ekasta vinkupotkuesityksestä, mutta Duke sai vähän enemmän osumaa... Se onkin saanut olla aikamoinen kiusanhenki tähän asti laumassa siis, Salamaa ja Temppuponiakin se sai kiusata aika rajattomasti. Tone ei siedä sellaista ollenkaan, vaan pitää omasta tilastaan huolen. Mut on kyllä helppoja poikia olleet nyt pari päivää käsitellä, nopea vaikutus! Onneksi Toini on kuitenkin itsekin sen verran nuori ja leikkisä, et hiukan leikkii poikienkin kanssa. Repivät ekana iltana risua yhdessä ja eilen kirmailivat ympräri kenttää valtoimenaan.

      Toini tietty kans valtasi mökin samantien, mutta päästi aika pian Salaman sinne. Ponin piti kaukana. Eilen kuitenkin illalla tapahtui ihme, kaikki olivat sovussa tuolla mökissä! Meillä myös yksi ovi, joten siksi aina vähän jännät paikat siellä. Ja toisaalta, pomohepan on helppo pitää reitti suljettuna, joten omalla tavallaan myös turvallinen näin.

      Mutta kuten kirjoitin tässäkin postauksessa, noiden kemioista ei koskaan tiedä. Temppuponi käyttäytyi eri tavalla. Se oli ehkä vähän epäoikeidenmukainen, koska antoi Duken hyppiä silmille, mutta Salamaa se sitten simputti. Ja meno oli tosiaan sellaista, että tarhamökin ovea ei todellakaan tehnyt mieli avata ja kokeilla, miten äijän käy. Nämä taas tulivat samantien juttuun, mitä pidän jo pienenä ihmeenä.

      Tsemppiä tulokkaan kanssa tutustumiseen! Kyllä se siitä...ehkä... :)

      Poista