Salaman satulapäivä

Tänään meillä oli kovin mielenkiintoinen päivä: Vierailimme Salaman kanssa Hippomedin satulapäivässä. Luennon piti fysioterapeutti Heli Hyytiäinen.

Jännityksellä odotin, millaisen tuomion Salaman satula saa. Vähän myös kauhistutti ratsastaa pinkeä Salama 3vee ekaa kertaa "yleisön" edessä vieraassa paikassa, mutta elämä on. Kukaan ei lentänyt jorpakkoon, vaikka ruuna vähän pinkeänä tepsuttelikin menemään. :D

Luento piti sisällään vähän uutta ja jonkin verran vanhan kertausta. Olennaisena omaan mieleen jäi se, että satula ei koskaan saisi olla ns. kompromissi, vaan sen on ihan oikeasti sovittava hevoselle JA ratsastajalle. Sopiva satula koskee erityisesti nuoria ja kuntoutuvia. Satulaa on varauduttava vaihtamaan ja päivittämään. Turhat fyllingit ovat yksilöllisiä ja usein tarpeettomia, jos ja kun satula oikeasti sopii. Pehmytkudosvammat satulan alueella ovat hitaasti paranevia, joten niiden ennaltaehkäisy on erityisen tärkeää. Satulaa on hyvä kokeilla useamman kerran ja eri tilanteissa.

Myös siitä oli puhetta, miten omaan silmään niin sanotusti turtuu. On siis hyvä kysyä mielipiteitä ja konsultoida ammattilaisia. Suomen oloissa satulan sopivuus pitäisi tarkastaa vähintään kaksi kertaa vuodessa, mieluummin useamminkin. Hevoset lihoavat kovin kesällä ja talvella vastaavasti laihtuvat, joten selän malli muuttuu paljon.

Suomalaiset kuulemma myös toppauttavat satuloitaan kovin vähän. Tässä koin piston sydämessä ja totta, omakin penkki sai täystyrmäyksen toppauksiltaan. Ostin sen vähän aikaa sitten "hyvissä villoissa" ja nyt kun penkkiä tarkasteltiin tarkemmin, olivat toppaukset edestä ja takaa kovat, keskeltä se oli tyhjä. Se oli myös toiselta puolelta tyhjempi kuin toiselta. Eli satula kuin satula on syytä tarkastuttaa muualla ostotilanteessa, jos on vähänkin epävarma.

Rungon ehjyys on hyvä testata joka suuntaan.

Myös joustorunkoisista ja rungottomista oli puhetta hieman. Niitä on niin monia eri malleja ja puolueettomia tutkimuksia niiden osalta ei ole tehty. Fakta on kuitenkin se, että valtaosa niistä jakaa painon epätasaisesti selkään, joten tarkkana saa niidenkin kanssa olla. Nämäkin asiat hyvin yksilöllisiä, eli kaikki eivät sovi kaikille.

Salama jaksoi vielä tämän alkusession seistä nätisti. ;)

Mites se Salaman satula sitten? No, se on epäsopiva. Sen nyt tiesinkin, mutta satula ei olekaan välttämättä liian kapea. Vika ei olekaan edessä, vaan enemmän takana ja keskellä. Satula on myös ehkä hieman liian suora rungoltaan. Takatoppaukset painuvat hevosen (olemattomiin) selkälihaksiin ja näin painopiste tulee liian taakse. Sen jakama paine myös jakautui epätasaisesti niin, että keskellä oli tyhjä kohta. Penkki on myös ratsastajalle hieman liian pieni, mutta se juttu onkin työn alla... ;) Johonkin se myös keikkui ja heilui ja johonkin se myös kiertyi, mutta en kuullut sitä lausetta kokonaan ollessani juuri hevosen selässä.

Olisikohan tämä ollut se Prestigen ponipenkki... Ainut, mikä kokeiltiin vyön kanssa.

Salamasta otettiin mittoja ja tehtiin muistiinpanoja. Se on hieman takakorkea, hyvin leveä (vaikkei tällä hetkellä olekaan mikään erityisen lihava) ja satulansija on lyhyt. Paikalla olleesta satula-autosta sovitettiin muutama penkki, jotka tosin kaikki olivat liian kapeita. Lopulta mukavan oloinen malli löytyi Prestigeltä ja se oli jokin poniestesatula. Kiva. Eli oma ahteri saisi pienentyä muutaman vaatekoon, hihih. Juuri nyt autosta ei löytynyt sopivaa satulaa kotiin kokeiltavaksi, mutta ehkä palaamme asiaan lähiaikoina.

Useimmat sovitetut satulat olivat Salaman selkään liian kapeita.

Vanha Albion koitetaan nyt topata Toinille sopivaksi ja jos sekään ei natsaa, niin pitää etsiä sillekin joku toinen satula.

Tieto lisää tuskaa, niin se vaan menee... ;)