Se maistuu vähän suolaiselle ja se tunkeutuu lähes joka paikkaan. Ihan kauhean tasaista tekorusketusta sillä ei saa aikaiseksi, mutta paljon erilaisia tiikeri- tai seepraraitoja kyllä. Yksi tai kaksi suihkua ei riitä sen karistamiseksi, jos kasaan uppoaa vyötäröään myöden. Ihan perättömiä nuo turvehoidot eivät voi olla, koska säärien iho on nyt silkkisen pehmeä. Silmistä tuo kullanarvoinen luonnontuote tosin on pahuksen työläs huuhdella pois.
Turvekasa pitää sisällään monta tarinaa, vaikka onkin kevyttä, ilmavaa ja kovin ruskeaa. Sieltä löytyy monenlaisia objekteja, jotka pikasilmäyksellä näyttävät kuivuneelta sammaleelta ja juurilta. Hieman väsyneessä mielentilassa helteen porottaessa niskaan sieltä löytää kuitenkin pesusienen, paahtoleivän, pyssyn, turvesydämen, liskon, sammakon ja piiskan, ihan noin niin kuin muutaman mainitakseni.
Hulluutta on monenlaista, mutta mission complete on tällä erää selätetty. Valkotakkiset eivät ehtineet hakemaan, joten blogi päivittyy jatkossakin. Jee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti