Kirjoitin blogin FB-sivuille kesäkuun 24. päivä seuraavanlaisen tekstin:
Ja kuinkas sitten kävikään. Pojasta polvi paranee, ei omena kauas puusta tipu jne. Se jää nähtäväksi, täyttääkö tai jatkaako Tone emänsä kavionjäljissä. Aihio on ainakin hyvä. Tomppa-hepan siskoa, veljä, isää tai muuten vaan samanlaista pöpipäätä en olisi ikinä edes harkinnut. Yksi Tomboy riitti. :D
Motivaatio on jälleen nostanut päätään entistä enemmän. Ei sillä, että se hukassa olisi ollut, mutta kohta kun kotona on kaksi ratsastettavaa ja yksi ajettava, sormet suorastaan syyhyävät päästä suunnittelemaan viikko-ohjelmia. Molemmilla, niin Salamalla kuin Tonellakin, homma alkaa ja jatkuu peruskunnon parantamisesta. Käyntilenkkejä maastossa, Tonella pientä jumppaa kentällä jne. Duke kulkee kärryjen edessä pari - kolme kertaa viikossa toki myös. Sitä ennen tehdään pienet vuosihuollot eli rokotukset ja raspaukset katsotaan kaikilta kuntoon.
Voi kun itsekkin kaipaan välillä heppaa, jonka kanssa voisi huoletta ratsastella, ilman että tarvitsisi varoa tiedossa olevia jalkavaivoja (Jose) tai puuhaillessaan miettiä koko ajan miten viedä heppaa oikeaan suuntaan (Jippu). Mutta ei tähän soppaan voi enää enempää lisätä :D Ehkä sitten joskus.
VastaaPoistaSinä ainakin tiedät miten jatkossa päiväsi vietät. :) Kolmen liikuttamiseen säännöllisesti menee jo jokunen hetki. Mutta mitä muutakaan sitä ihminen tekis!? :D
Tässä on aikaa harjoitella kaikkien liikuttamista, kun ne ovat jokainen vielä vähän "vaiheessa" - kaksi iän takia ja Toinillakin on pitä huilitauko takana. Hiljaa hyvä tulee... ;) Ja onneksi on apukäsiä, niistä on aina hyötyä!
Poista