perjantai 2. toukokuuta 2014

Operaatio kentän lanaus

Uskollisen lanaustoverini eli päältäajettavan ruohonleikkurin rengas on puhki, akku talven jäljiltä tyhjä ja kenttä karmeassa kunnossa poikien rallittelujen jälkeen. Joten ei muuta kuin poni tienaamaan kaurarahojaan!

Ensin tutustutaan rämisevään ja luonnollisesti nippusiteillä ja paalinnarulla paikattuun lanaan:


  
Okei, se ei ollut lainkaan pelottavaa. Sitten poni valjaisiin ja ensin kierros ilman vetoa kentän ympäri. Kun se sujui hyvin, liitin lanan vetoliinoihin pikalukolla. Ja sitten hommiin!

Duke edellä...
...minä keskellä...

...ja lana perässä.
Duken kanssa vasta harjoiteltiin eli se sai vetää lanaa perässään muutaman kierroksen. Koska lana on todella kevyt, uskalsin käyttää tähän puuhaan ihan tavan valjakkovaljaita. Jos tätä hommaa tekisi enemmän ja raskaammin, pitäisi valjastusta ehkä vähän tarkistaa. Duken rauhallinen käynti oli juuri sopiva vauhti lanan vetämiseen, koska liian kovassa vauhdissa se vain pomppii eikä tasoita pintaa oikein.

Salaman päivän työ oli ottaa suitset kauniisti päähän molemmilta puolilta. Tällä hetkellä se ei oikein pidä kuolaimista ja on tosi vahva päästään. Se ottaa nätisti kontaktin suitsiin, mutta kun käsi koskettaa suupieltä, alkaa pään rykiminen ja heittely. Niskaan sentään saa jo koskea, enää se ei hermostu siitä. Tämän asian tiimoilta saimme koulutusjaksolta kotiläksyjä ja tätä suitsijuttua tehdään nyt sitten vähän intensiivisemmin muutaman päivän ajan. Hevonen on siis vapaasti tarhassa, kontakti minussa ja suitsissa. Ei ole helppoa, mutta jos ja kun lopputuloksena on rento, kuolaimet itse suuhun ottava hevonen, on fiilis ihan huippu! Ennen tämäkin asia on ratkaistu sitomalla heppa kahdelta puolelta kiinni ja laitettu suitset joko riimun päälle tai käytetty turvalta avattavaa riimua. ;)

Räntäkuuro ja ruohomaistiaiset.
Varasin tänään muuten Sen Odotetun Klinikkakäynnin. Ensi tiistaina vilautetaan oikeaa takajalkaa taas. En oikeastaan osaa edes ajatella minkäänlaista rentoutumista ennen sitä...

Löysin muuten vihdoin hyvän sivun jänispateista ja sen alueen vammoista, tosin englanniksi - kannattaa lukaista tämä, jos aihe tuntuu vähänkin vieraalta. Netistä löytyy varsinkin suomeksi todella vähän tietoa tämän alueen vammoista, vaikka vaiva on aika yleinen varsinkin ravipuolella.

4 kommenttia:

  1. Teksteistäsi päätellen Salama on ilmeisesti melkoisen herkkä hevonen. Mulla on nyt 1v suomenhevosori, joka on kyllä kiltti ja viihtyy ihmisen seurassa, mutta on myös hyvin reaktiivinen ja säikkykin. Millätavalla ja missä tilanteissa Salaman herkkyys ja arkuus (?) ilmenee? Olen kovasti siedättänyt tuota pikku-ukkelia pelottaviin asioihin, ja se yllättäen sietää kyllä muovikassit ja pressut ihan päällänsäkkin, mutta saattaa silti yllättäen säikähtää ja menee silloin herkästi ns. pois päältä. Minkälainen Salama oli 1 -vuotiaana ja onko se muuttunut vuosien varrella, suuntaan tai toiseen? Olisi kiva jakaa kokemuksia herkkisten omistajana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Nuorempana se oli ihan ylirohkea, avasi sähköveräjät jne, sitten se rupesi saamaan itsesuojeluvaistoa ja oli vähän harkitsevaisempi. Tällä hetkellä ehkä sen itsetunto on vähän heikko, koska se esim. lähtee kauhealla tohinalla maastolenkille, mutta lyö liinat kiinni äkkiä, kun tulee jotain jännää. Jos se saa kerättyä itsensä ja sitä kehuu oikealla hetkellä, kasvaa se ainakin metrin ylöspäin ja on niin pollea että. :) Salama ruunattiin 1,5-vuotiaana ja selvästi sen jälkeen on ollut "arempi". Siis on harkitsevaisempi, eikä ole niin ylirohkea kuin orina.

      Nuoresta pitäen Salama on empinyt asioita ensin jumittamalla. Jos pelko on vienyt voiton, on se pyrkinyt poistumaan paikalta reippaasti potkien ja pukittaen. Iän myötä se on vähän tasoittunut ja se on oppinut sietämään aika paljonkin ihmisen virheitä jo. Ihan kaikesta ei siis kande saada slaagia. ;) Esim. ennen koulutusjaksoaan se ei sietänyt raippaa lähes ollenkaan, mutta nyt sitä voi jo vähän käyttääkin, esim. kiltisti pyytää ohjasajaessa liikkumaan eteenpäin.

      Vaikka se välillä kyttäilee ja jumittaa, on se aina lähdössä mukaan meininkeihin, eli on aina portilla ekana vastassa. Utelias tyyppi, joka rakastaa rapsutuksia. ;) Sellainen se on aina ollut.

      Vastaavasti Duke on aina ollut rohkea ja reipas. Kun edessä on mörkö, se menee katsomaan sitä. Hyvin harvoin olen joutunut sen kanssa neuvottelemaan asiasta. Sen sijaan se jumittaa hieman, kun tullaan maastolenkiltä kotiin päin. Kerran jouduin ihan tosissani käyttämään piiskaa, kun tyyppi ei suostunut tulemaan tietyn kohdan ohi, mistä käännytään kotiin metsätiellä. Toinen ääripää...

      Poista
  2. Hahah, sulla on kyllä varsin mielenkiintonen kaksikko :D Tuo ruunaaminen tosiaan saattaa vaikuttaa jo valmiiksi arkaan hevoseen negatiivisesti, sen takia koitan sitä venyttää tämän kanssa. Vielä ei ainakaan mitään aihetta ole palleja tiputella. Tämä on myös aina tulossa portille vastaan ja seuraa ihmistä joka paikkaan. Kunnioittaakin jo hyvin ja toimii pääsääntöisesti sormea osoittamalla, paitsi silloin kun säikähtää. Silloin tahtoo kaikki opittu kummasti unohtua :D Työnalla on siis saada tuota reagointia vähän hillitymmäksi. Salama on ihanan utelias kuitenkin, ei ainakaan lana paljoa pelota :D Mun ukkeli ois poistunu tommosen nähdessään hyvin äkkiä takavasemmalle. Mm. jumppapallo herätti lähinnä kauhua, minkä jälkeen se ei ollut edes yhtään kiinnostava. Tylsä hevonen! :D Ihanaa seurailla näitten nuorten kasvua ja kehitystä :) Yksi lämpönen varsasta kilparadoille "rakennettu", ja on kyllä selvää, että tämän suomenjuntin kanssa tie tulee olemasn paljon kivisempi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salamakin ensin pelkäsi palloa, mutta yhtäkkiä siitä tulikin tosi kiva kaveri. ;) Mun jo edesmennyt Tomppa-ruunani pelkäsi sitä vielä vanhoilla päivilläänkin, se oli meidän irtojuoksutusapuna lähinnä...

      Uskallan väittää, että kaikilla se säikkyys ja sätkyily vähenee iän myötä, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Itse vaan kun pysyy lunkina ja suunnittelee tilanteet niin, että tulisi mahdollisimman paljon hyviä kokemuksia. Toiset vaativat vähän enemmän "pohjustusta", toiset taas eivät. Hauskoja nämä nuorukaiset silti, kun yksikään päivä ei ole samanlainen. :)

      Poista