lauantai 24. toukokuuta 2014

Mikä ihmeen rentous

Pieni muistutus minulle olennaisista asioista: Älä muuta rutiineja ilman varoitusta, älä hätäile. Älä anna hevosen päättää.

Jäinkin siis pohtimaan: Mitä se rentous on?

Onko se jotain syötävää?
Ainakaan se ei ole karkaileva ajatus portille päin, pois töistä.
Koska siinä voi käydä vaikkapa...
Näin...
Tai näin...
Myös takapää voi ajatella ylöspäin. Tällä kertaa onneksi vain näin vähän.
Rentous ei ole sitä, että hevonen on ylälinjastaan pinkeä.
Enemmänkin sitä, että se kuuntelee ratsastajaa ja kävelee pitkin askelein.
Jarrut toimivat ja hevonen on pehmeä suusta.
Rentous löytyy joskus, kun hevonen saa purettua ylimääräistä energiaa.
Mikä sitten meni pieleen? 

Varustin hevosen tallissa kiinni ketjuissa, vaikka tiedän, ettei se tälle hevoselle ole paras mahdollinen ratkaisu. Hevonen oli jo tallista lähdettäessä pinkeä eli ei ollut rento. Oma moka.

Joka päivä ei ole kivaa. Joskus nuoret kokeilevat rajojaan. Mitään katastrofia ei tapahtunut, vaan otettiin taluttaja takaisin hetkeksi ja homma lopetettiin heti, kun Ruuna Reipas kulki portin ohi molempiin suuntiin asiallisesti käynnissä ja ravissa. Näitä sattuu, silloin mennään askel taakse ja jatketaan siitä.

6 kommenttia:

  1. Onpa se vielä takakorkea! Mahtaakohan olla kehitykseltään vieläkään valmis ratsuksi. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinlääkärin ja ammattilaisen luvalla, kehoituksesta ja ohjeilla on edetty. Ratsastussessiot ovat olleet kestoltaan max. 10min (2-3 kertaa viikossa nyt, kohta paussi) eli mitään suurta rasitusta Salama-raukalle ei ole aiheutettu. Henkinen tuska lienee suurin. ;)

      Ihan oikeasti se ei ole kauhean takakorkea, vaan sillä on hieman painunut selkä (kuten isällään). Toki tiedostan sen, että se vielä kasvaa ja hevosen ehdoillahan tässä mennään kaikessa rauhassa. Kuitenkin, ihan hyvin kehittynyt kaveri tuo on.

      Poista
  2. Neljäs kuva näyttää meille kovin tutulta sillon, kun rentous on kaukana. Meillä tosin homma jatkuu pukkilaukalla ja superpikakäännöksillä, jolloin tämä köntys saadaan melko helposti alas satulasta :/ Huono juttu.. Onneksi sinä pysyit selässä!

    Mutta näiden nuorten/kokemattomien kanssa saa kyllä todella kiinnittää huomiota jo alusta asti mielentilaan ja rentouteen. Itse en yleensä edes mene selkään, ellei hevonen ole täysin rento. Sen tietää mitä siitä seuraa..

    Meilläkin taidetaan pitää pieni taluttajakuuri, jahka saan jalkani kuntoon ja pääsen taas kipuamaan selkään.

    Zemppiä teidän touhuihin! Hyvin näyttää asiat kuitenkin edistyvän! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, jokin ulkoinen ärsyke taisi tuolloin "epäonnisena" lauantaina laukaista Salaman ärrimurri-vaihteen kaikkien muiden rutiinijuttujen muuttamisen lisäksi, niin käy joskus ja sitten vain täytyy jatkaa niin kuin mitään ei olisi ja tapahtunut ja yrittää välttää mokomia. Näyttävät kuvina ehjä rajuilta, mutta mielestäni ovat ihan "hauskoja" tilannekuvia. On ihan totta, että pinkeän hevosen selkään ei kannata mennä. Toiset juoksuttavat sellaisia, itse en sitä ainakaan tämän hevosen kohdalla suosi, se vain kerää lisää kierroksia. Itse teen silloin jotain muuta ja palaan asiaan parempana päivänä. Lauantaina Salkku oli alkuun ihan suht cool, mutta sitten tuli liikaa muuttuvia tekijöitä ja ne ärsyttivät.

      Salama ei vielä tiedä, että ratsastaja selässä voi pukittaa, mutta auta armias, kun se päivä koittaa - vanhat rodeoratsastajan taitoni saavat heräillä ihan tosissaan henkiin. :P Jokainen edesmenneen Tomppa-hevoseni tunteneet tietävät mistä puhun. En siellä aina pysynyt, mutta pääsääntöisesti kyllä. Osasi kaikki moovit, jos halusi. Opittuja juttuja välttää töitä.

      Poista
    2. Siinä tapauksessa ei tietty. Meillä taas juoksuttaminen ja maastatyöskentely on sellaista tuttua ja rentoa puuhaa, jolla saa viritettyä oikeaan mielentilaan.

      Voi kumpa minäkin osaisin pysyä, vaan kun ei! Muuten joo, mutta ne äkkipikaiset käännökset on pahimmat, silloin meikäläisellä tasapaino horjahtaa ja sit se on jo menoa. Ja tuntuu, ettei tuo meinaa pysähtyä millään kerran pakoreaktion synnyttyä.
      Toivottavasti Akolle tämä ei jää mitenkään tavaksi. Nyt on ainakin ollut ihan selkeästi pelkkää säikähtämistä.

      Toivotaan, ettei Salama keksi sitä ollenkaan tai jos, niin ei kumminkaan tavaksi ota.

      Minäkin sen turvaliivin ostin, mutta eipä se oikein noita jalkavammoja ehkäise :/ Millonkohan kehittävät oikeen kokovartalo haarniskat, semmonen vois olla meikäläiselle jees :D

      Poista
    3. Totta, tuttuja ja turvallisia juttuja eli hevoselle helppoja asioita kannattaa silloin tehdä, jos mielentila on väärä. Joskus niin tosiaan vain käy.

      Ja kyllä se Akon rauhoittuu! Valtaosa ainakin. Sitten on niitä korkkiruuveja, kuten tuo meidän Iso Valkoinen, mutta sekin oli loppupeleissä tosi helppolukuinen hevonen: Jos joku asia ei miellyttänyt, sai varautua rodeoon. Alkuun nappasin aina toisella kädellä satulan takakaaresta kiinni, jos perä alkoi lentämään. Toimi. ;)

      Poista