Miten valitsen varusteita hevosilleni (osa 1)

Ystäväni väittää minun olevan valoakin nopeampi valitsemaan asioita ja esineitä, kun puhutaan joistain hankinnoista ja varusteista. No, joskus siitä on hyötyä ja joskus varmaan pieni harkitsevaisuuskin olisi ihan ok. Mutta minkä pohjalta minä teen valintoja?

Tarve

Ensimmäisenä ja tärkeimpänä on luonnollisesti tarpeen arviointi. Hevonen ei tarvitse satulaa, jos sillä ei ratsasteta tai kärryjä valjaineen, jos sillä ei ajeta. Minä en ole keräilijä, vaan tehokkaasti poistan karderobistani kaikki ylimääräiset romppeet. Oikeastaan vain pari kertaa olen jäänyt kaipaamaan jotakin varustetta, jos olen siitä joskus luopunut. Vähemmän on nimittäin enemmän.

Tarve tulee usein ilmi käytännössä tai ikävä kyllä harvinaisen usein varustekatalogien kautta. Varsojen kanssa moni loimi, riimu ja muu härpäke on jäänyt pieneksi nopeassa ajassa, mikä on tietenkin intohimoiselle varusteshoppaajalle suuri harmi. Usein näen jonkun varusteen ja mietin, ettei sellaiselle ainakaan meillä koskaan ole tarvetta. Kas kummaa, muutaman viikon päästä varustehuoneessa saattaa sellainen keikkua... Yksi hyvä esimerkki oli Freejump-jalustimet: En ikinä muka hankkisi noin kalliita jalustimia. Ne ovat niin rumatkin. Niin. Voin kertoa, että olen saanut jo pari ihmistä ympäripuhuttua hankkimaan myös sellaiset.

Muotoseikat

Värit, malli ja hinta ovat myös avainasemassa. Oikea kokokin on olennainen asia ja nettishoppailun maailmassa se onkin usein vaikea juttu arvioida. Usein jotain asiaa lähdetään etsimään värin ja mallin perusteella. Viimeksi metsästin sopuhintaista nahkaista juoksutusvyötä useamman päivän ajan, kunnes sopiva löytyi.

Hinta merkitsee jonkin verran. Halpa ei aina ole huonoa, mutta kalliskaan ei aina vakuuta - viimeisimpänä muistutuksena tästä Horsewaren Ice-Vibet, jotka eivät olleet Salaman juttu lainkaan. Hyperkalleita juttuja en netistä edes katso, ne on nähtävä livenä ensin. Vastaavasti vanhoja tuttuja juttuja uskaltaa netin kautta tilatakin, kun istuvuus ja malli ovat jo tiedossa. On oikeastaan jopa aika hauskaa, kun Eskadron julkaisee pari kertaa vuodessa uuden värimalliston - pikkuruutuiset huovat ovat aina hyviä ja malliltaan mitä mainioimpia, joten sellanen pahus tulee hankittua heräteostoksena pelottavan usein. Olen myös todennut sen, että netistä on kaikista helpoin tehdä tilaus - oikeasta kaupasta oikea koko ja väri on melkein aina loppu.

Addiktiot

Satulahuovat, riimut, otsapannat. Vaikka en ole keräilijä, niin näitä saan kerätä kausittaisen värimieltymykseni mukaan. Amen.

Sopivuus

Varusteiden sovittaminen ja sopivuus on erittäin tärkeä asia minulle. En pidä lainkaan kinnaavista valjaista tai ryppyyntyvistä satulahuovista. Loimet eivät saa hangata eivätkä riimut roikkua ja repsottaa. Olen siis aika merkkiuskollinen, vaikkakin aina avoin uusille kokeiluille.

Viime aikoina sopivien jalkasuojien ja suitsien hankinta on osoittautunut vaikeaksi Salamalle. Full-koko on liikaa ja cob-koko liian pieni. Pidän Eskadronin jalkasuojista, mutta perinteiset jännesuojat ovat liian pitkät. Vastaavasti taas pony-koon ympärysmitta ei riitä. Sittemmin sopivat suojat ovat löytyneet yrityksen ja erehdyksen kautta kirppislöytöinä.

Varusteiden sovittaminen oikein on myös tärkeää. Se vaatiikin vähän treeniä ja silmää. Aina arvio ei mene nappiin, mutta useimmiten epäsopivan erottaa nopeasti. Satuloiden sovittaminen on oma juttunsa, mikä sekin on hauskaa lystiä, jos budjetti on rajaton (miksi niille aina sopii se kallein?!) ja satuloita on kunnollinen määrä tarjolla.

Yksityiskohdat

Vaikka pidän yksinkertaisesta lookista, pitää varusteissa olla "jokin juttu". Suitsissa se voi tarkoittaa koristeltua otsapantaa tai muuta koristetta ja huovissa omaa suosikkiväriä. En halua pukea hevosta joulukuuseksi (heijastinaika asia erikseen), vaan se look pidetään hillittynä ja melko asiallisena.

Salaman arkilook ratsain. Etujalkoihin voisi vielä lisätä suojat, jos haluaa. Takasuojia se ei tarvitse.

Suitsissa oma suosikkini on perinteinen englantilainen turparemmi ilman alaturparemmiä. Saatan käyttää sitäkin, jos tarve vaatii, mutta mielestäni se ei korjaa ongelmaa, vaan sen seurausta. Jos alaturparemmi on ihan pakollinen, käytän melkeinpä aina meksikolaista turparemmiä. Myös remonttiturpis on ok, mutta Salamalla sitä ei ole kokeiltu, kun se toimii hyvin näinkin. Turparemmin pidän aina melko löysällä, mutta kuitenkin niin, ettei se hankaa. Turparemmin oikea korkeus on tärkeää - liian usein näkee liian alas laitettuja turparemmejä, jotka hankaavat suupieltä ja estävät kuolaimen toimintaa.

GG:n suitsissa on hyvin säätövaraa, joten ne saatiin kivasti sopimaan Salamalle.

Ohjat saavat olla joko perinteiset kangasohjat nappuloilla tai sitten paksut kumiohjat. Nyt Salamalla on elämäni ekat biothane-materiaalista tehdyt ohjat ja ne ovat hyvät, mutta vaativat vielä pientä totuttelua.

Kuolaimissa suosin koulusäännöissä sallittuja kuolaimia. Oma suosikkini on kolmipala ja sellainen onkin sopinut Salamalle oikein hyvin. Muita suosikkikuolaimia ovat suora ja paksu nivelkuolain. Kuolainvalinta on usein monen kokeilun lopputulos, toinen sopii toiselle ja toinen toiselle, mutta jo pelkästään oman hevosen anatomian tunteminen helpottaa ensimmäistä valintaa. Esimerkiksi Salamalla on kovin lyhyet suupielet, joten suorakuolain ei yksinkertaisesti sovi sinne. Sillä on myös matala kitalaki, joten nivel tökkää kitalakeen inhottavasti. Duke taas ei voi sietää kolmipalaa tai niveltä, ohuen suorakuolaimen kanssa se kulkee parhaiten.

"Vaihtoehtoiset varusteet"

Tämän otsikon alle kerään rungottomat, kuolaimettomat, bootsit ja muut valtavirrasta poikkeavat uutuudet. Olen kokeillut niitäkin ja ainut omaan toimintaan sopiva juttu ovat kuolaimettomat suitset. Näissä romppeissa myyntipuheet ja fanaattinen kampanjointi on joskus faktaakin ihmeellisempää, mutta jokainen tehköön omat valintansa. Joustorunkoisista satuloista minulla tosin ei ole mitään pahaa sanottavaa, ainakaan niistä kunnollisista malleista. ;)

Loppuun asetan lukijoille pienen haasteen: Mitkä ovat sinun viisi suosikkivarustettasi? Oma listani tulossa seuraavassa osassa. :)