Kumpi opettaa kumpaa?

Ratsastus on vuoropuhelua: On kuunneltava ja tarkkailtava hevosta koko ajan. Hevonen kertoo paljon asioita, jotka huomioimatta jättäminen on suorastaan tyhmää. Välillä voidaan ottaa askel eteen ja joskus kaksi taakse, jos siltä tuntuu.

Tämän päivän teema oli rentous. Otettiin taluttaja mukaan, jotta Salamalla olisi kivempi fiilis. Se sai siis luvan kanssa olla nimensä veroinen Slaama. Silti apuihin tuli vastata eikä portille saanut tietenkään rynniä.

Etukäteisvalmistelut tehtiin huolella: Hevonen sai olla irti tarhassa, huomio ihmisessä ja harjatessa se sai oikein kunnolla rentoutua. Suitset laitoin ajan kanssa niin, että Salama sai tulla luo ja haluta ne päähänsä. Satula puettiin kaikessa rauhassa ja se sai kävellä kentällä hetken taluttajan kanssa.

Rento käynti.

Ravaaminen oikealle on vielä tosi vaikeaa. Silloin ajatellaan vain eteenpäin.

Kiva pysähdys.

Ravia vasempaan.

Meinasi kaviot liimautua maahan kiinni. ;)

Lopuksi kierros pihalla. Ruuna Reipas keskittyi hyvin, vaikka nurtsi suorastaan huusi luokseen.

Pikkuhiljaa kentällä hinkuttaminen alkaa jo riittämään. Seuraavaksi tehdään pari maastoretkeä ja sen jälkeen Salama saa pitää pienen loman ratsuhommista, tosin ihan kokonaan se ei kesälomalle pääse, ainakaan heti. Jospa rupeaisin pikkuhiljaa jo sitä laidunta tekemään. ;)

Huomasin myös, että Salaman satula nousee ravissa hieman takaa irti. Kokeilin satulaa ilman huopaa ja se oli vielä ihan OK. Ehkä siellä välissä voisi kokeilla jotain fyllinkiä, jos satula onkin jäänyt liian leveäksi Salaman hoikistuttua nyt. Katsellaan ja kokeillaan eri vaihtoehtoja nyt.