maanantai 19. toukokuuta 2014

Onni vaihteita vaihtelee


Olipas päivä: Kunnon ukkoskuuroja ja ihan hirveästi vettä. Rakeita en nähnyt, mutta havahduin siihen, että parin päivän helteet ovat saaneet luumupuut kukkimaan. Ihanaa!

Viime sunnuntaina poikkesin ystäväni kanssa Ratsutarvikkeen perinteisellä hevostarvikekirppiksellä ja homma meni perinteiseen tapaan fifty-sixty hankintojen puolelle eli hankittu kassavirta sijoitettiin harkitusti kivoihin löytöihin. Sisäinen optimisti on sitä mieltä, että ratsureima vielä joskus satuloidaan, joten täytyyhän sillä olla pari huopaa niiden "parin" muun satulahuovan lisäksi. Ja nahkasuojat, jotta maapuomeja ja kavaletteja voidaan ylittää asianmukaisissa varusteissa.

Kirppislöytö: Mark Todd etujalan nahkasuojat, koko kaipaamani cob.
Niihin hetkiin, kun kaipaan kuplamuovia, löytyi Börjesiltä tuollaiset kätevät karvasuojat takajalkoihin.
Toinen tulikin jo testattua, kun väsäsin Salamalle hauteen ja puin päälle suojan varmuuden vuoksi.
Näihin meni kokonaiset kuusi euroa. ;)

Optimisti on myös sitä mieltä, että aikoo vielä joskus - enemmin tai myöhemmin - ratsastaa omalla kentällään. Siksipä otin työn alle kouluaidat tarhan päätyyn, koska kyseinen lyhyt sivu on vähän vaikea hahmottaa kaarevan linjan vuoksi. Kuvassa hieno itse väsätty karvalakkimalli / koekappale. Näitä pitäisi tehdä vielä kolme kappaletta lisää. Ne maalataan lisäksi säihkyvän valkoiseksi, jotta ratsureima oppii ihmettelemään myös sellaisia. Jos sitä vaikka joskus eksyisi kouluradalle... 


Ratsureima, siis Salkkuli, on nauttinut vapaaviikosta täysin rinnoin. Jalkakin on jo aika ok: Turvotus on poissa, lämpöä ei ole juurikaan, mutta vuohinen on edelleen puristusarka. Jos en olisi nähnyt jalkaa viikkoon, en kehtaisi viedä sitä klinikalle. Mutta koska se oli aika hirvittävä limppu ja oireet klassiset, on parempi katsoa kuin katua. Ratsukoulutus on tällä hetkellä niin herkässä vaiheessa, ettei vaivaisella hevosella viitsi sellaista jatkaa, muuten edessä on vain harmia. Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, että huominen olisi niin sanotusti turha reissu!

En aio ajella noita vuohistupsuja...vielä ainakaan. ;)

2 kommenttia:

  1. Ihanan muotoinen tuo sininen huopa. Eikä huopia voi olla koskaan liikaa, pitäähän niitä pestä ja mokomat vielä kuluukin :)

    Toivottavasti jotain selvyyttä saat Salaman jalkaan, ei varmasti toisestakaan ole kiva olla jatkuvasti kipeä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, huopia ei vaan voi olla liikaa. ;)

      Salama on onneksi aika iloinen tyyppi, aina korvat hörössä tulossa portille. :)

      Poista