maanantai 13. huhtikuuta 2015

Ajatuksia kinnerpattihevosesta

Salaman otj yhdestä vinkkelistä 31.3.2015
Kun lähtökohtaisesti nuoren hevosesi toisessa takajalassa on vain vikaa, vikaa ja vikaa, ei yksi kinnerpatti enää paljoa hetkauta. Päinvastoin, se tuntui jopa oikein kivalta diagnoosilta pari viikkoa sitten. Sen jälkeen asiaa on tullut pohdittua, tietoa kerättyä ja tulevaisuutta on katseltu varovaisesti, mutta salaa jopa hyvin optimistisesti.

Mikä ihmeen kinnerpatti?

Kinnerpatti on nivelrikkomuodostuma kintereessä kolmannen metatarsaaliluun, kolmannen tarsaaliluun ja keskimmäisen tarsaaliluun sisäpinnalla.

Eli suomeksi: Kintereen pikkuluut luutuvat vähän niin kuin yhteen. Luutuminen eli aktiivinen vaihe vaatii malttia, hyvää hoitoa ja joskus aikaakin, luutumisvaihe kestää maksimissaan vuoden, yleensä vähemmän aikaa. Hyvin luutuneet patit eivät juurikaan haittaa hevosta, jos se hoidetaan ja liikutetaan luutumisvaiheessa asianmukaisesti.


Oireet, yleisyys ja toteaminen

Alkujäykkyys, haluttomuus liikkua, eriasteiset ontumat ja epäpuhtaudet, ristilaukka, lyhentynyt askel, toispuoleinen lihaksisto, selkä- ja polvivaivat, yleinen epämääräisyys. Akuutissa vaiheessa kinner tai kintereet ovat lähes aina kipeät ja hevonen saattaa ontua.

Kinnerpatti on ratsuhevosilla melko yleinen, islanninhevosilla taas erittäin yleinen vaiva. Kinnerpatti todetaan röntgenkuvasta. Yleensä luustomuutokset nähtävissä kuvissa aikaisintaan 5-6-vuotiailla hevosilla, joskus aiemmin. Oireet voivat alkaa kuitenkin huomattavasti ennen rtg-kuvissa näkyviä muutoksia.


Hoito

Säännöllinen liikunta, kortisonipistokset niveleen, Tildren-hoito suonensisäisesti.

Pihatto on siis optimaalinen paikka kinnerpattihevoselle: Se pysyy pienessä liikkeessä koko ajan ja nivelet pysyvät notkeina. Niveliä hoitavat lisäravinteet (mm. MSM, glukosamiini, kondroisulfaatti, hyaluronihappo) ovat yleisesti ottaen suositeltuja. Erityisesti akuuttivaiheen ajan oikeanlainen kengitys on joidenkin mielestä suositeltavaa.


Ja meidän tapauksessa...

Edelleen killutaan nuoralla ja koitetaan pysyä kultaisella keskitiellä. Monta murhetta on kerätty jo jemmaan ja tämänkin vaivan eteen tehdään se, mitä voidaan. Liike on lääke ja sitä tarjoillaan Salamalle tällä hetkellä vapaasti. Se on siis ulkona 24/7, paitsi mitä nyt erityisen kurjilla ilmoilla haluan pelastaa sen sisälle yöksi.

Tällä hetkellä Salama liikkuu erittäin mielellään, vaikkeivat jalat ulospäin kovin priimoilta näytä. On turvotuksia siellä täällä ja tuo oikean kintereen etupuoli on arka paikka. Sitä ei puristella tai hiplata turhaan. Salamalle haasteita tässä koko setissä luo se, että se on nuori, eikä niin sanotusti kestä päivittäistä liikuntaa ihmisen toimesta. Siksi onkin tehty kompromissi, että se liikuskelee nyt joka toinen päivä ratsain tai ohjasajaen. Liikunta tapahtuu nyt etujalan hankkarivamman kuntoutussuunnitelmaa seuraten eli tätä kirjoittaessa Salama vielä pääasiassa kävelee ravaten vasta ihan pieniä pätkiä. Liikutus tehdään aina hevosen fiiliksen mukaan eli sitä kuunnellen.

Salamalla on monta tyypillistä kinnerpatin oiretta. Se on toisinaan vähän nihkeä etenemään ja vaatii aikaa vertyäkseen. Lisäksi sen lihaksisto on todella toispuoleinen tällä hetkellä, oikea puoli on paljon heikompi. Mutta mikä vaivoista oli ensin, sitä ei moni tiedä eikä varmastikaan ihan jokaisen mielenkiinto riitä sitä edes arvailemaan.

Paino pyritään pitämään aisoissa. Salaman tapauksessa se on helppoa, jos se vain suinkin saa tarhailla vapaasti.


Salaman kengityksessä luotetaan seppään, joka tietää mitä tekee ja on saanut suositukset Salaman luottoeläinlääkäriltä. Se puoli lienee siis kunnossa. Sama tyyppi on hoitanut Salaman kavioita koko sen eliniän.

Viime kesänä kentän pohjaa uusittiin. Nyt näin kevään korvilla se vaikuttaa hyvältä, pintahiekkaa siis vähennettiin jonkin verran. Tosin mielessä kävi, jos sinne ajaisi vähän kivituhkaa tai jotain vastaavaa antamaan lisäpitoa. Katsotaan nyt, miten kenttä kesäaikaan käyttäytyy.

Viime klinikkareissulla puhuttiin jälleen Tildren-lääkityksestä. Itse en ole mikään suuri kortisonipistosten ystävä, enkä usko Salamankaan olevan mukavin mahdollinen piikitettävä (eläinlääkäri ihan vähän vihjaili, ettei tälle ihan ekana haluaisi nivelpiikityksiä tehdä - jännä juttu :D), joten jäin todella miettimään tätä lääkettä. Vanhalle Tomppa-ruunalleni annettiin se kerran kinnervaivaan ja lääkkeestä oli selvästi hyötyä. Nyt ekana yritetään kuitenkin rauhoittaa oikean takajalan tilannetta, jonka jälkeen asiaan palataan.

Ruokapuolella Salama on luottanut Suppleaze Gold-nimiseen nivelravinteeseen nyt reilun vuoden ajan. Noin muuten ruunan ruokinta pidetään sattuneesta syystä hyvin simppelinä. Ruokakuppiin eksyy siis vähän kivennäistä, sinkkilisä sekä kyytipoikana Pasture Mix-mysliä. Lisäksi se saa pienen määrän Greenlinevelliä täydentämään heinäannosta ja varmistamaan juomista.

Noin muuten jalkoja hoidetaan päivittäin. Ne kylmätään joka päivä ja Back On Trackeja käytetään tarvittaessa.

Millaisia kokemuksia teillä lukijoilla on kinnerpattihevosista?

18 kommenttia:

  1. Meidän Uunolla todettiin kaksi vuotta sitten, 5v. Kinnerpatti vasemmassa kintussa. Satula valui jo vuosi aiemmin aina oikealle, mutta eipä älytty että takajalka sen aiheutti. Varsinaisesti ei koskaan ontunut takaa, liikkui tahmeasti, mutta liikkunut elämänsä ensipäivästä lähtien. Vuosi hoidettiin, mutta ei hirveästi parempaan mennyt. Nyt ollut toisen vuoden oloneuvoksena ja maastoköpöttelyssä, ei käyttöhevoseksi paluuta :/ Tosin meillä oli myös etujaloissa pientä sanomaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salama on ollut kovin toisaikainen liikkumisen suhteen, välillä reipas kuumakalle ja välillä vähän nihkeä. En ole ollut huolissani, kun sellainen on tyypillistä nuorelle. Vasta kun rupesin katsomaan, miten se liikkuu, ei kinnerpatti oikein edes yllättänyt. Salama liikkuu vähän issikkamaisesti. :D

      Oikeat kisahaaveet ollaan tämän kanssa jo unohdettu, mutta jos joskus 10 vuoden päästä jonkun He C-luokan tyyrais..? Ei voi tietää. ;)

      Poista
  2. Joskus varmaan olikin puhetta, että meillä ollut vtj:ssa kinnerpatti jo vuosia, kuvattu 2009 ja 2013, molemmilla kerroilla akuutti. Luutuminen voi kestää vuosia (niin kuin meillä) tai ei välttämättä luudu ikinä. Vtj ottaa lyhyempää askelta ravissa, varsinkin alkulämmitelyssä, kaarteissa ja hitaassa ravissa tai juuri ennen käyntiin siirtymistä. On parempia ja huonompia päiviä. Joskus katoaa laukka, sitä ei nyt ole tapahtunut ainakaan vuoteen. Mielestäni on nykypäivänä parempi kuin vuosiin, joskaan ei lähelläkään täydellistä. Lisäravinteita on tullut syötettyä jos jonkinmoista, kallista ja halvempaa, vaikea sanoa oliko merkittävää hyötyä, koska patti on muutenkin ollut ailahtelevainen. Nyt ei ole heppa syönyt pitkiin aikoihin mitään nivelravinnetta. Satula menee vinoon, nykyään paljon vähemmän, joskus ei ehkä ollenkaan, toispuoleisuutta lihaksissa ei kuitenkaan ole. Jos lähtee piikittämään, niin suosittelen lämpimästi kortisonin ja hyalyronihapon mixiä. Meillä siitä oli selkeästi suurempi apu kuin pelkästä kortisonista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kun juteltiin tuon viimeisimmän piikityksen jälkeen, hyvä tietää, että siitä oli iloa. :)

      Mä vähän kartan kortisonia itsessään ja erityisesti nuorella, vähän samaa mieltä oli eläinlääkärikin sen lisäksi, että Salama on vähän piikkikammoinen.

      Lisäravinteista luin joskus, etteivät ne suun kautta varsinaisesti imeydy. Ainakin määrien pitäisi olla isompia, mutta sitten taas liika on liikaa.

      Tompalla oli kans pattitilanne vaihteleva ja johtui pitkälti varmaan siitä, ettei enää viimeisinä vuosinaan voinut liikkua niin paljoa etujalkojen nivelrikon takia. Sen mej sädeluun nivelrikko veikin sen tosi nopeasti kuoppaan kesällä -11. Se sai muistaakseni kesällä -08 Tildrenin ja parin kk päästä oli parempi kuin koskaan.

      PS. Ehdotan tätä tässä, kun muuten en kuitenkaan muista - jos tarvitset (Kuviallista koekaniinia siihen sun opiskeluun liittyvään juttuun, niin täältä löytyy yksi ihmisrakas läsipää. :D

      Poista
  3. Taralla on kinnerpatit, mutta ikääkin 17 vuotta eli kyseessä on "vanha löydös". Eivät vaikuta meidän elämään mitenkään, tosin takajalat ovat joskus aika jäykät. Olen kylläkin tällöin epäillyt syyksi liian tölttäilyn suhteessa liian vähään ravailuun, viisikäyntisestä kun on kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin jostain, että issikoilla jopa 30% saatetaan löytää kinnerpattilöydös rtg-kuvista. Valtaosalla vaivaa, osalla ei. Noin muuten koko issikkamaailma on minulle hyvin vieras, jopa kerran olen sellaisen selkään päässyt. Se ehkä tölttäsi ja se oli hauska askellaji. :D

      Poista
    2. Saattaa hyvin pitää paikkansa! On kyllä issikoilla yleistä. Se on mukava askellaji, ihan uuden opiskelua ollut tämä kulunut puoli vuotta kun ihan noviisina menin viisivaihteisen ostamaan :D

      Poista
    3. Heh. Mä olen ihan tyytyväinen tähän kolmivaihteiseen, toimisi nyt nekin vaihteet jotenkin. :D

      Poista
  4. Tammallani todettiin kinnerpatti 2012. Ehkä vuosi käveltiin ja mentiin hiljalleen. Sai kortisonia ja tildreniä tippana suoraan kintereeseen. Ei ollut mielestäni mitään apua. Ajan myötä parani, mutta selkeästi tila kääntyi parempaan kun otin kengät pois. Rautakenkä vie viimeisenkin jouston pois nivelestä, joka rasittaa joka askeleella. Hokit kaikista pahin. Olen syöttänyt msm:ää, ruusunmarjaa, nokkosta ja inkivääriä. Nykyään ei syö mitään lisäravinteita, kulkee ilman kenkiä ja on elämänsä kunnossa. Jos on ollut vapaapäivä, on aluksi vähän tahmea mutta ei onnu tms. Kovalla pohjalla emme mene kuin käyntiä ennalta ehkäistäkseni ongelmat. Varmuuden vuoksi en myöskään hyppää aktiivisesti, silloin tällöin pikkuesteitä vain. Muuten kestää normaalikäytön :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös kuullut, etteivät nuo lääkkeet (lähinnä Tildren) aina auta, riippuu varmasti niin itse hevosesta, oireista ja luustomuutoksista. Kokeilla kannattaa kuitenkin, hyödyt voivat olla niin suuret. :)

      Kengättömyys on asia, mikä sopii varmasti asiaan vihkiytyneelle ihmiselle tosi hyvin. Minun vakaa aikomukseni oli myös pitää Salama kengättä aikanaan, mutta sen tyyli liikkua, toimia ja ikävä kyllä myös riehua on sellainen, ettei se talven jäätiköillä pysy pystyssä sitten millään. Kokeiltu on ja lopputuloksena oli pari kaatumista, yhdessä ja erikseen. Noin muuten taas olen tyytyväinen, että se on kengässä ja kavioiden huoltoväli pysyy tarpeeksi lyhyenä. Salamalla on muiden vikojensa lisäksi etujalkojen kavioluut hieman pystyt, erityisesti toinen kavio on pukinkavioisuuteen taipuvainen. Kengittäjämme on kertonut myös kengättömuyden hyödyistä ja pitää sitä hienona asiana. Päätös kengistä tämän hevosen kohdalla on yksinomaan minun. :D

      Poista
  5. Lisäys vielä ylläolevaan: Kaikista paras hoito oli kintereen kylmäys 15 min joka liikutuksen jälkeen. Vaikka olisi ollut vain 20 min kävelyä. Päälle hieroin vielä arnikaa. Liikutusta vähintään 5 krt /vko, tasaisen kevyesti:) nykyään en kylmää jos on ollut vain kävelyä, muuten teen sen joka kerta. Helpoin tapa pitää heppa kunnossa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä myös kylmätään kävelyidenkin jälkeen, yleensä kaikki jalat ongelmakinttujen lisäksi. Jos ei muuta, niin ainakin omistajan omatunto ja psyyke tulee hoidettua... :) Eipä sillä, tulee huomattua pienetkin erot jaloissa, kun niitä päivittäin hoitaa ja kylmää.

      Poista
    2. Kylmää kinnerpattiin? Hevostietokeskuksen ell suosittelee lämpösavea tai tensolvetia, jota nykypäivänä joutuu kyllä tilaamaan maailmalta. Ajatuksia?

      Poista
    3. Kylmää, koska kyseessä nivelrikkomuutos, joka on tietynlainen krooninen tulehdus. Kylmäys rauhoittaa ja lämpö vetristää. Siihen perustunee BOT-kinnersuojienkin teho, kylmä-lämpöhoito yhdessä tekee tällaisille yleensä ihan hyvää. Meillä myös kintereen päässä hankkariongelmaa, jolle kylmäys liikunnan jälkeen on tosi tärkeää.

      Poista
  6. Meillä on shettis jolla kinnerpatit löytyi kun se kävi kuvattavana jalostuslupaa varten 3-vuotiaana. Mitään oireita en ollut huomannut. Nykyään vähän jäykkyyttä ja nyt meillä onkin laihdutusprojekti käynnissä jottei menisi pahemmaksi... Sain vinkin hieroa lämpölinimenttiä jalkoihin ennen liikutusta, siitä saattaisi olla hyötyä. Itse en ollut hokannut kokeilla aiemmin. Liikunnan jälkeen normaalisti kylmäys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, teilläkin löytynyt patit suht aikaisin/nuorena. Hyvä kuitenkin, jos ja kun eivät ole sen ihmeemmin vaivanneet. :)

      Meilläkin käytetään tätä nykyä Back On Trackeja samoin kuin teillä lämpölinimenttiä, ne ovat usein päällä ennen treenejä. Salaman iho ei oikein kestä linimenttejä, aikani niitä kokeilin, mutta iho hilseilee ja kutiaa kovin niistä.

      Poista
  7. Jos tämä lämmityssysteemi näyttää toimivan, varmaan meillekkin paremmat olis jotkin lämpösuojat. En tiedä saako vaan niin pikkuista kokoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vinkki: Mun Toini-tammalta jäi Cera Heal-etujalan polvisuoja ja koitin sitä kerran Duke-ponilleni. Sopi sen kintereeseen hyvin! :D

      En ole päässyt vertailemaan näitä uusimpia "BOT-kopioita" (siis lähinnä vertailemaan kokoja ja sitä, onko kiinnityksissä millaisia eroja), mutta voisin hyvin kuvitella, että Back On Trackin S-koko voisi pysyä järeäluisen shettiksenkin kintereessä. Ainakin, jos kiinnityksiä pienentää vähän.

      Poista