Kun varsa ei saisi olla kuin varsa

"Luuletko sä tosiaan saavas sen jalat kuntoon, kun se on kaikista maailman hevosista juuri tuo sählä?"

Näin minulta kysyttiin tänään, kun yritin paimentaa villisti pukittelevaa ja laukkailevaa läsipäätä jäähytarhaan laitumelta. Saldona minulla kuhmu päässä, kun löimme viisaat päämmekin yhteen varsani kanssa. Kysymys ja se kolahdus palauttivat meikäläisen jälleen maan pinnalle eilisestä kaikki-on-niin-ihanaa-pilvilinnasta.

Niin. En tiedä, mutta mitään ei saavuta, jos ei edes yritä. Mutta onhan se silti ristiriitaista, kun varsan kuuluu olla varsa. Sen kuuluu vähän pomppia, leikkiä ja olla lapsellinen, tiedättehän. Olisi todella kurjaa pakottaa se ihan toiseen muottiin, muuttumaan aikuiseksi ja pystyynkuolleeksi tylsyydeksi. Tästä juuri puhuttiin eläinlääkärinkin kanssa: Niin kuin meillä ihmisillä, myös hevosilla on erilaisia päiviä, vireystaso vaihtelee. Jonain päivänä lapsettaa ja leikityttää enemmän kuin taas toisena. Sairastarha on satavarma tappokeino tälle, on keksittävä muita keinoja rajoittaa sen liikuntaa. Liikkua se kyllä saa (ja pitääkin), mutta äkkinäisiä vetoja ja revittelyjä ei saisi harrastaa. Ja mitäpä muuta tämä kaksikko tekeekään... Siinä riittääkin päänvaivaa, kun pitää tulkita Salaman turpakarvojen värähtelytaajuudesta sen aikeita esittää kevätjuhlaliikkeitä. Hyppää muuten näppärän kevyesti parin metrin korkeuteen noin niin kuin suomenhevoseksi tämä yksilö!

Kuva huhtikuulta. Aitatolpat ovat n. 170cm korkeat.

Sitten pieni varusteosuus, arkisia pulmia kun on aina kiva keksiä lisää. Salaman satula on kokoa 16,5" ja full-kokoinen kouluhuopa oli ihan lainapeite sen alla. Tältä näyttää ponikokoinen yleishuopa, mennään vaihtelun vuoksi ääripäästä toiseen:

Muuten - lähiaikoina on luvassa pieni arvonta, pysykää siis linjoilla! ;)