Poniajelulla

Dukella piisaa nyt vähän kiirettä, kun ohjelmatoimisto keksii sille kaikenlaista kivaa. Tänään Dyyk valjastettiin kärryjen eteen, valjaiden säädöt tarkastettiin perusteellisesti ja lähdettiin metsään avustajan kera. Puettiin ponin ylle vähän kaikkea, mitä varustehuoneesta löytyi: Oli jännesuojat, tee-se-itse potkuremmi sivuohjasta, korvahuppu sekä uusi kuolain, muotoiltu suora Happy Mouth.

Kuolain tuntui heti ensimetreistä olevan hyvä. Suu pysyi kiinni ja ohjasotteet menivät läpi. Hienosti Duke tepsuttaa kaula kaarella kauniissa muodossa käynnissä ja ravissa, lupaavaa tulevalle valjakkoponille. Taluttelulenkin pituudeksi tuli abouttirallaa 3km. Toinen ohjasajoi ja toinen kulki liinan kanssa takana varmuuden vuoksi. Mitään ongelmia ei kuitenkaan ollut, pientä nuoren miehen energisyyttä lukuunottamatta. 

Hieno luppakorvapoika.

Lenkin jälkeen pojat saivat syödä nurtsilla ruohoa narun päässä. Laitninki (lightning = salamointi) sai takakoipiinsa taas kylmäyssuojat, jotka olivat jo vähän enemmän okei kuin eilen. Harjoitus tekee mestarin ehkä tässäkin asiassa ja varmaan jo huomenna saan ne sille yksinkin jalkaan. On ollut pakko käyttää vähän avustajaa, joka pitää etujalkaa ylhäällä suojia laittaessa. En tykkää takakavion kuvasta omassa otsassanikaan. :D Kerrottakoon, että tavalliset pikkuiset hivutussuojat ja jännesuojat sille saa ihan nätisti laitettua, mutta nämä kylmät ja nihkeät kireät suojat = ei kivat. Mutta elämä on.

Nämä saa näinkin.