Kuten ihmisetkin, ovat hevosetkin erilaisia oppijoita. Toiselle sopii toinen ja toiselle toinen. Oman lisämausteensa tähän antaa vielä tietenkin ihmisen oma panos ja tyyli eli niin sanotusti koulukunta.
Salama taasen oppii parhaiten niin, että tehdään tänään jotain ja seuraavan kerran sitten ensi viikolla tai joskus. Sillä on välillä todella huono keskittymiskyky, joten tehtäviä on pakko jakaa hyvin pieniin osiin. Sille liika on liikaa ja jonkun asian tahkoamisesta se vain hermostuu.
Edellä mainittua ideologiaani kunnioittaen Salaman kanssa on tehty vähän asioita silloin tällöin. Todellisuudessahan nämä ovat ihan pumpulissa pidettyjä (huomaa sarkasmi) ja vihdoin kun olin pääsemässä eroon tästä pumpulirullastani ja viemässä Salamaa sivistyksen pariin (ajo-opetukseen), tuli esteitä. No, jatketaan sitten kotona treenejä pienemmissä palasissa jalkojen terveydentila huomioiden.
Salaman kanssa ei ole mikään kiire, mutta varsan tuntien kaikkea ei kannata jättää ensi kevääseen, kun on aika sisäänratsastaa se. Se on nyt ehtinyt ajan kanssa tottumaan satulaan, jalustimiin ja kevyeeseen paineeseen jalustimessa. Tänään sitten kiipesin kyytiin ihan totutusmielessä ja viihdyin siellä videon mukaan aika tarkkaan alle puoli minuuttia rapsuttelemassa sitä. Siis toisin sanoen se ei kuole tähän, vaikka kuinka arvon nettiraati väittäisi muuta. ;)
Ainut mitä jännitin, oli tuo hetki, kun siirryn penkiltä kokonaan jalustimen varaan. Toinen, minkä arvelin aiheuttavan järkytystä, on ylipäätään ihminen kyydissä. Salama kuitenkin keskittyi olennaiseen eli heinäkasaan edessä, mitä sitä turhia stressaamaan.
PS. Jos et tunne hevostasi 101% hyvin, älä laita sille nokan eteen kottikärryjä äläkä kiipeä kyytiin hevonen ketjuissa.
Mä olen kiivennyt kaikkien hevosteni kyytiin ekan kerran juuri ketjuissa. Itse asiassa se on monelle hevoselle erittäin hyvä paikka, sillä se on tuttu ja turvallinen paikka jossa hevonen on tottunut jo valmiiksi seisomaan paikallaan. Ravurivarsat on myös jo tottuneet siihen että ketjuissa valjastetaan ja laitetaan kärryt perään, eikä yksikään noista ole suuremmin hämmästynyt vaikka olen yhtenä päivänä kiivennytkin selkään. :) Mutta pitää tietty olla valmis tulemaan nopsasti myös alas, jos hevonen saisikin hepulin...
VastaaPoistaTotta, tallissa hevoset ovat usein rauhallisempia, tykkäänkin siksi laitella näitä aina käytävällä ja aina kahdelta puolelta kiinni. Helppoa ja turvallista. :)
PoistaJokohan se täytyisi minunkin kohta kiivetä Geren selkään ekan kerran. 3-v. tyttömme on sen selässä istuskellut jo mutta itse vielä en. Oon tainnut jokaisella hevosellani istuskella selässä jo 2-vuotiaana ja liikkeelle on lähdetty heti 1.1., kun heppa on ollut virallisesti 3-vuotias. Ei sitä pitempään ole malttanut odottaa!
PoistaSinne vaan... ;)
PoistaMeillä on Duken selässä ollut vasta Olivia-koira. Katsotaan ensi vuonna, jos löydän sille taitavan ratsastajan sisäänratsastamaan sekin.
Musiikki sopi videoon aika hauskasti. :) Salama ei tosiaan paljoa korviaan kääntänyt, kun kiipustit selkään. Hieno varsa!
VastaaPoistaSalama on ihana <3 Saa nähdä, säilyykö sama tyyneys ja rauhallisuus ensi keväänäkin... ;)
PoistaHei!
VastaaPoistaVielä vähän aikaa sitten odottelit pääseväsi selkään.Kyllä se aika menee nopeasti,just Santtu (mulle
taitaa aina olla Santtu) syntyi.Olin kyllä varma että kottikärryyn hyppää.Hienoa että sulla oli kypärä,niin monelta se unohtuu.
T.Monica
Aika menee hurjan nopeasti! Ihan justiinsa mekin haettiin se pieni silmiään pyörittelevä villivarsa... :) Nyt se mokoma on iso ja valtaosan ajasta rauhallinen ja lunki tyyppi.
PoistaHienoa ja tuli hyvä mieli tästä klipistä. Hyvin toimii luottamus teillä senhän tuosta näkee. Samoin kiinnitin huomion positiivisesti että on kypärä päässä...itse olen niin niuho sen suhteen että koskaan ei missään vaiheessa selkään mennä ilman sitä!
VastaaPoistaMun tallilla kukaan ei ratsasta ilman kypärää. Se on ehdoton juttu meillä :) Jos olis lapsia, ne saisivat lähes joka käänteessä pitää kypärää. Eihän se kaikelta pelasta, mutta on hyvä ja halpa henkivakuutus.
PoistaTällaisena mä haluan pitää suhteen Salkkuun. Siksi on hyvä edetä pikkuriikkisin askelin hiljakseen. :)