Ajatelmia tästä ja tuosta

Usein meidän työpaikan erilaisissa koulutuksissa aloitetaan esittäytyminen erilaisilla leikeillä ja fiilistelemällä, miltä nyt tuntuu. Voidaan ottaa kuvakasasta itseään koskettava kuva, joka kuvastaa joko tämän hetken fiiliksiä tai sitten ihan muuten vain kertoo sinusta.

Yllä on kuva, jossa on kirkas ja vilpittömän sininen taivas, minkä päällä on kuitenkin pieni tumma pilvi. Se kuvastaa tällä hetkellä omia fiiliksiä ihan täydellisesti. Harmittaa, ottaa päähän, ketuttaa, huolestuttaa, ärsyttää, vaikka kaikki on sinänsä ihan okei. Rauhaa rakastavana ihmisenä epätietoisuus ja -varmuus raastaa hermoja.

Ihan ensimmäiseksi tietenkin huolestuttaa Salaman jalat. Ärsyttää, kun ne eivät vastaa hoitoon, vaan ne takajalan hankositeen yläreunat kintereen alta ovat ihan yhtä kuumat joka päivä. Tiedän, että jännevammojen kanssa maltti on valttia, mutta silti. Olen ollut niiden kanssa nyt niin tunnollinen, ettei tosikaan. Epätietoisuuden lisäämiseksi tai sen karttamiseksi ajattelin varata sille kontrolliajan jo nyt. Uskoisin, että ainakin toinen kipulääkekuuri tekisi hyvää. Harmittaa, kun en tiedä, milloin ne tarkalleen ovat ruvenneet oireilemaan noin, vaikka joka päivä laidunkaudenkin ajan olen katsonut molempien kaikki raajat läpi. On vain arvauksia ja oletuksia. 

Toinen mieltä painava juttu on hoitolinjan valitseminen. Luottaako uusimpaan tieteeseen ja hoitaa uuden linjan mukaan vai luottaako suoraan vanhaan? Eläinlääkäreissä on selvästi havaittavissa pieni sukupolvenvaihdos, jos sitä sellaiseksi voi kutsua ja eläinlääketiede on ottanut isoja harppauksia eteenpäin viime vuosina. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Tässä siis esimerkkinä jänispattien (jotka Salamalla siis on, jänispatti on uusimman opin mukaan vain laaja yleisnimitys kaikille kintereen takaosan venähdyksille) hoito. Ennen ne poltettiin automaattisesti (kts. esimerkiksi Tarun mielenkiintoinen postaus aiheesta), kun taas nykyään hoidetaan toisella tapaa. En vielä tiedä miten, mutta varmasti tulen sen jossain kohtaa kertomaan. Ehkä.

Harmittavinta tässä on myös se, että jalat selvästi reagoivat johonkin, mutta varsa itse ei koe kärsivänsä niistä. Liikuntaa pitää rajoittaa, eikä turhia ralleja saisi olla mielellään yhtään. Varsa vetää ihan samoja rodeoita ja ralleja, jos vain saisi. Ja veteleekin, jos muun muassa ruokapalvelu on myöhässä. Olen järjestänyt niiden päiväohjelman nyt niin, että leikkihetket korvaantuvat jollain muulla, kuten esimerkiksi lyhyellä karsinalevolla, harjaussessiolla, laidunhetkellä ym. Sairastarhaan en suostu tätä laittamaan kuin äärimmäisen pakon edessä, enkä kauhean helpolla yksin tarhaankaan. Tässä taas yksi ristiriita lisää.

Tällä hetkellä kiellettyä leikkiä.

Poikien ilta- ja yöheinät.  

Kolmas ärsyttävä asia on tänään postilaatikkoon tipahtanut heinäanalyysilappunen. Tässä sen taas huomaa, ettei heinän ulkomuodosta voi sanoa juuta eikä jaata. Meillä sokerit tässä näytteessä 246 g/kg! Meinasin tipahtaa polvilleni lappua selatessa. Muuten heinä olikin oikein kelvollista, mutta nuo sokerit... Tsiisus. Laitan toisen näytteen menemään seuraavasta satsista ja rukoilen edes hieman matalampaa arvoa. Mikään absoluuttinen totuushan tuo heinäanalyysi ei ole, mutta hyvinkin paljon suuntaa antava. Pelkäsinkin, että kuivan kesän vuoksi sokerit voivat kavuta vähän ylemmäs, mutta tuo oli jo yllätys. 

Strategisia painomittanauhamittoja: Duke 222kg, Salama 420kg.

Heinästä puheenollen. Rupesin ihmettelemään sen lisääntynyttä kulutusta ja tarkempi inventaario heinävarastoon paljasti sen, että olen syöttänyt sitä nyt viime viikkoina ihan liikaa. Yli puolet liikaa siis, tosin yllättävän iloisesti jokainen korsi on uponnut ja kadonnut johonkin. Olen suorastaan vihainen itselleni, kun hevoset muuttuvat ihan silmissä käveleviksi (ja 50% niistä ontuviksi) ihrapalloiksi. Siispä otin itseäni niskasta kiinni: Kaivoin heinävaa'an esiin ja punnitsen nyt heinät. Otan tallin puolelle päivän heinät, enempää ei saa käyttää, piste. Yöksi pojat saivat 7kg, aamulla 5kg ja päivällä pari siivua. Pyritään 1,5 paalin menekkiin eli maksimissaan n. 15kg päiväkulutukseen. Iltapäivän ne ovat vihreällä nyt. Heinät tarjoillaan pienisilmäisestä heinäverkosta, slow feeding-meiningillä. Ainut harmi vain, että nämä ovat ihan taitureita jo imuroimaan heinäverkon tyhjäksi nopeassa aikataulussa.

Duke päivätorkuilla tallissa.

Duke jahtaa Salamaa. Äärimmäisen harvinainen näky, luimiva Duke!

Kiitos ja amen. Kyllä tämä tästä helpottaa taas. Hevoseton on huoleton, mutta samalla uskoakseni myös hyvin onneton kaikesta huolimatta.