Ontumakontrolli 21.8.2013

Kotona valmiina lähtöön kera huolestuneen ilmeen.

Salama matkusti tänään luottoeläinlääkärimme hoteisiin Hippomediin kuulemaan uutta tuomiota jaloistaan. Saldona hyviä ja huonoja uutisia.

Pelipaikalla.

Status: "Molempien takajalkojen jänispattialueella huomattava turvotus, vasen takajalka selkeän lämmin. Lepuuttelee molempia takajalkoja, potkiskelee. Onnahtaa oikeaa takajalkaa ravissa 1/5."

Ultraääni: "Molempien takajalkojen hankositeen yläkiinnityskohta huomattavan paksuuntunut ja rakeinen." (ei mitään uutta siis)

Röntgen: "Kuvattiin kaikkien jalkojen vuohinen, molempien takajalkojen kinner ja takapolvi: Ei irtopaloja." (toim.huom. tämä oli se hyvä uutinen)

Diagnoosi: "Molemmissa takajaloissa jänispatti, hankositeen yläkiinnityskohdan krooninen vamma."

Hoidoksi nyt lepoa, paljon aikaa, rakkautta sekä ahkeraa kylmäystä. Konservatiivinen hoitolinja siis. Seuraava kontrolli puolen vuoden päästä. Sairasloma tulee näin alkuun olemaan noin vuoden pituinen. Nyt vain kaikki peukut pystyyn!

Ruuna melkein kanttuvei ja aavistuksen huolestunut omistaja.

Salaman käytös jakaa mielipiteet tällä erää kahtia: Kotona lastasin sen yksin (ensimmäistä kertaa) ja se matkusti todella hienosti (kuten kylläkin aina). Klinikalla se ilmeisesti jo tunnistaa hajusta homman juonen ja yrittipä tuo vähän salamoida sielläkin. Ensin se ei meinannut rauhoittua ja toisekseen piikit piti laittaa huulipuristimen avulla. Ultraäänigeelimöhniä se ei antanut vesiletkulla pestä pois, vaan heräsi syvästä horroksestaan potkimaan kesken kaiken. Kentällä juoksuttaessa oli pakko laittaa ketju pitkästä aikaa suuhun, koska minua meinattiin viedä kuin märkää rättiä. Pääsipä tuo puremaankin minua monen kuukauden tauon jälkeen. Pöljä. Tai reppana kultumuru, niin kuin minä sille sanoin.

Otettiin tosiaan siitä myös irtopalakuvat, koska se on nyt siinä iässä, että ne ovat suositeltavat ottaa. Muuten voisi huonolla tuurilla ruuna toipua tästä ja sitten aloittaa uudelleen ontumisen vaikkapa niiden irtopalojen takia. Ne kuvat olivat oikeinkin tyylipuhtaat, eli ei hätää sen suhteen. Tämä jänispattivaiva on hyvin yleinen suomenhevosilla ja johtuu Salaman kohdalla luultavasti vain rakenteellisesta heikkoudesta ja huonosta tuurista, eli mitään ei ole niin sanotusti tehty väärin. Salaman kintereethän ovat aika käyrät. 

Rtg-kuville menossa.

Nyt saa sitten jatkaa entiseen malliin, mikä meillä tarkoittaa jalkojen kylmäystä ja kontrolloitua liikuntaa. Täytyy vain toivoa parasta ja varautua pahimpaan. Pitänee myös ostaa toiset kylmäyssuojat, koska kolmessa viikossa edelliset ovat jo kokeneet kovia.