Laaja skaala tunnetta

Hän on täällä tänään.

Hän on korskea ja uljas musta ori hormoniensa vallassa.

Hän on omasta mielestään villi ja vapaa sekä oikeutettu tekemään ihan kaikkea mitä mieli tekee.

Hän on löytänyt miehisen putkinäön, valikoivan kuulon ja pirun terävät hampaat.

Sen kaiken seurauksena hän on hyvin pian ruuna.

Isännät hengailemassa. 

Salaman - tuon ihanan ja kiltin ruunan - kanssa vietettiin tänään kunnon tovi oikeaa laatuaikaa. Se söi nurmikolla ja minä istuskelin kameran kanssa vieressä. Välillä tuo tuli nuuhkimaan minua ja hengailemaan ihan viereen. Ihanan idyllistä. Siinä sivussa hoidin sen jalat ruunan ollessa vapaana. Ihanaa, miten useista mahdottomistakin asioista on meidän kohdalla tullut jo totta näin lyhyessä ajassa. Uskon, että aikojen saatossa molemminpuolinen luottamus vain kasvaa ja paranee. 

Tämä pieni hetki iltapäivän auringossa oli jälleen sellainen, mikä valoi lisää uskoa tulevaisuuteen - minulla on kallisarvoinen ystävä, jonka eteen olen valmis tekemään melkein mitä vain. Kilpakentät eivät ehkä koskaan aukene meille, mutta se on aivan toissijaista. Salaman jalkavaiva on teoreettisesti huonoennusteinen, mutta sitä on turha murehtia nyt. Ihmeitä voi tapahtua ja kokemus on osoittanut myös sen, että mitä vain voi tapahtua ja milloin vain - kohtaloaan ei voi valita, mutta matka kohti tulevaisuutta voi silti olla onnellinen. Siksi onkin vain parasta tarttua arjen iloisiin hetkiin ja tehdä parhaansa, eli tässä tapauksessa odottaa, toivoa ja konkreettisimpana kylmätä jalkoja useita kertoja päivässä.

Amiraaliperhonen. Niin kaunis, niin hauras - niin iloisen ja surullisen sävyinen.

Luumut alkavat olemaan kypsiä. Maisteltiin niitä Salaman kanssa.

PS. Tämän viikon kirppislöytö:

Neliöhuopa, jossa Sylvesteri, Salaman värikaima.