torstai 8. elokuuta 2013

Minkäs sille voi...


Jos tekee mieli leikkiä?

Ihan parasta näissä varsoissa on niiden lapsellisuus ja leikkisyys. En halua, että ne koskaan kasvavat isoiksi ja aikuisiksi. Haluan ne takaisin öö... No, vaikka tähän hetkeen, kun molemmat ovat ihan fiksuja, kivoja ja toimivia. Kuulin taannoin sanonnan "yksvee on rumin, kaksvee kamalin" ja voin niin yhtyä tähän! Vuotiaina mokomat ovat rumia kuin mitkä, mutta vielä niin pikkuisia ja kilttejä. Vuotta myöhemmin komistutaan päivä päivältä, mutta kokeillaan rajoja muuten joka käänteessä. Nyt meillä on löytynyt taas se harmonia, jolloin kaikki pääpiirteissään toimii. Mutta rikopa se rutiini ja pidä näitä vaikka viikko erillään yksin tarhassa - viikon päästä saat lennättää leijaa, isompaa tai pienempää, purevaa tai potkivaa, ihan oman makusi mukaan.

Mitäs nämä tekevät tässä..?
Jokin piipittävä ääni jossain kaukana sanoo älä koske.
Mut jos kokeilen ihan vähän?
Siirryn sit takaisin tän kivemman vempaimen pariin. Kilisee ja kolisee kivasti tota rautaputkea vasten!
Kukkuluuruu!
Tähän väliin sievä Salama kera omenapuun.
Pikkuorin päätoimi ruoka-aikaan on toimia Salaman tarjottimena.
Ensin heinä tarjoillaan heinäverkkoon, jonka jälkeen poni asettuu verkon alle.
Siinä se kerää turkkiinsa välipalaheinät, jonka jälkeen Salamalla on aina heinäpatukka mukana menossa.
Helikopterin kaappausleikki.
Sievä virtahepo Sulevi.
Nypläämisiin.
Pallon litistystä. Ihme värkki, on kestänyt kylmät ja kuumat kelit ja mitä parasta, kaikki SD-teamin iskut!
Vetoleikki.
Vaihtelun vuoksi pääkuva Salamasta, ettei sen suloisuus pääse unohtumaan kuvia selatessa. ;)
Poikien leluja. Vanerinpala on Salkun ehdoton suosikki jostain syystä. 

2 kommenttia:

  1. Hahaha ihana postaus taas! :D oon vissiin tosi väsyny, ku suunnilleen ulvoin naurusta tälle! :D

    VastaaPoista