"Niin paljon kuin talvitaivas tähtiä saa, niin paljon on ollut sinulla minulle antaa."
Hyvää matkaa taivaslaitumille rakas ponini.
Hyvää matkaa taivaslaitumille rakas ponini.
Duke 30.4.2011 - 3.11.2015
Painajaismainen päivä.
Tänään minun piti viedä Duke ystäväni luo seuraponiksi ja hakea samalla reissulla tiimimme uusin ponivahvistus kotiin. Aamulla Duke ravasi reippaana tarhaan ja haikeana mietin tämän olevan toistaiseksi viimeinen aamumme yhdessä. Olin kuitenkin samaan aikaan iloinen, kun polveen tehty hoito tuntui auttavan.
Päiväheiniä viedessä löysin Duken tarhastaan omituisena. Se pyöri pientä ympyrää ja kaatui koko ajan oikealle. Yritin taluttaa sen talliin, mutta takapää eli ihan omaa elämäänsä. Karsinassa poni kaatui samantien, kun se yritti ottaa askeleen mihin tahansa suuntaan.
Menen harvoin paniikkiin hevosasioissa, mutta nyt tiesin ja tunsin, että toimintakyky oli nollissa. Soitettuani klinikalle sain trailerista väliseinän juuri ja juuri pois, myös ponin sain suht kivuttomasti kyytiin. Osan matkasta se makasi trailerissa ja jo tässä kohtaa epätoivo iski: Tämä ei tulisi päättymään hyvin.
Viisi tuntia tutkittiin ja etsittiin vikaa. Poni hieman piristyi klinikalla, mutta takajalat eivät siltikään tahtoneet totella. Lihasarvot olivat koholla, muuten laboratoriokokeet kunnossa. Päivän mittaan lihasarvot nousivat ja oikea lautanen turposi silmissä. Takapäätä tutkittiin kaikilla mahdollisilla tavoilla ja lopulta lantiosta löytyi murtuma.
Vaikea päätös oli tässä kohtaa väistämättömästi edessä. En halunnut tämän päättyvän näin. Pakko sanoa, tämä otti poikkeuksellisen koville. Poneista parhain on nyt poissa.
Paljon voimia ... ♡
VastaaPoistaKiitos.
PoistaNiin pahoillani. Miten teille voi sattua niin paljon :( Varmasti kauhea kokemus.
VastaaPoistaKyllä, se oli karmivaa löytää poni tuossa kunnossa. Vain hetkeä aiemmin kaikki oli hyvin... Ponin oman tarhan aita oli ehjä, pohja tasainen, sillä ei ollut edes riimua päässä, heinät ruokin maasta... Miksi ja miten on suuri mysteeri, joka jäänee arvoitukseksi.
PoistaVaikeimpia päätöksiä hevostelu-urallani. Nuori, elinvoimainen ja pirteä poni ja mene näin. En käsitä.
ei löydy sanoja.
VastaaPoistamiks aina ne parhaat..
No niinpä. :( Liian hyvää ollakseen totta, ehkä.
PoistaVoi Marjut, otan osaa suruun :(
VastaaPoistaKiitos Anu. Tämä todella tuli yllätyksenä ja hyvin ikävänä sellaisena. :(
PoistaPaljon Voimia 💖
VastaaPoistaKiitos Anni.
PoistaVoi ei, kauheaa :( Miksi aina kun kaikki vaikuttaa olevan hyvin, tapahtui jotain ikävää? Otan osaa, ja paljon voimia sulle ❤ :(
VastaaPoista~Iida
Kiitos! Ja en todella tiedä. Tämä oli muistutus taas siitä, ettei huomisesta koskaan tiedä..
PoistaVoi Dukea :( Voimia!
VastaaPoistaKiitos. Duken on nyt ehkä hyvä olla.
PoistaOtan osaa! :( mites nyt käy, tuleeko tiimiin uutta vahvistusta kun kävi näin?
VastaaPoistaKiitos.
PoistaUusi poni tulee, kun kaupat on vähän niin kuin jo tehty, mutta en tiedä vielä milloin pystyn asioista kirjoittelemaan sen enempää. Nyt on kirjoituskyvyt surun turruttamat.
miten voi sattua näin paljon yhelle ihmiselle hevosten kanssa? 😐 Paljon voimia ❤️
VastaaPoistaEhkä näistä ei saisi tykätä tai välittää näin paljoa. En tiedä. Mutta jos vielä yrittäisi...
PoistaTosi paljon jaksamista ja haleja sinne! <3
VastaaPoistaKiitos! Tämä seuraava päivä on ollut ehkä pahin, kun on kauhea väsymys, suru ja tietoisuus siitä, että näin todella on tapahtunut. Aamulla hevosia olikin vastassa vain kaksi. Samoin töistä tullessa. Pientä hentoa ponin hörinää ei kuulunut.
PoistaSalama oli eilen erikoinen. Tulin klinikalta ja kävin katsomassa hevosia. Itkeä tihrustin sen kaulaa vasten ja Salama vain oli. Painoi pään syliinsä ja ehkä yritti lohduttaa, ehkä ei. Ei purrut, kuopinut tai kerjännyt herkkuja.
Ehkä sekin tajusi...
PoistaEhkä. Tänään oli jo oma itsensä: Tarhaa siivotessa pyrki jyräämään kotsut ja käänsi takapuolen koko ajan ihmistä päin kerjätäkseen rapsutuksia. Se siitä hienovaraisuudesta. :)
PoistaVoimia! :(
VastaaPoistaKiitos.
PoistaJaksamisia hirmuisesti teille!
VastaaPoistaKiitos! Päivä kerrallaan... Pieni poni, suuri sielu, joka jätti valtavan aukon jälkeensä.
PoistaVoi ei, osanotot suureen suruusi.. Voimia<3
VastaaPoistaKiitos!
Poista♡ Dukella on nyt kivuton olla. se eli teillä niin hyvää elämää, ettei paremmasta tietoa.
VastaaPoistaSalaman isoveli on nyt poissa. Miten se nyt selviää...
PoistaHyvää matkaa Duke ❤
VastaaPoistaJaksamisia ❤
Kiitos Outi!
PoistaVoi itku! Ihan hirveä juttu. Ei voi muuta sanoa kuin jaksamista ja lämpimiä ajatuksia.
VastaaPoistaKun diagnoosi lopulta varmistui, oli oma olo ihan hirveä. Ponin viimeiset tunnit olivat varmasti karseat. :( Urheasti se kuitenkin kerjäsi rapsutuksia ja oli pirteä loppuun asti, vaikkakin takajalat eivät totelleet juuri ollenkaan.
PoistaVoi ei, todella isot pahoittelut täältä.
VastaaPoistaHarvoin voi sanoa että hevonen eli oikeasti hyvän elämän, mutta nyt niin voi todeta.
Teet hevostesi eteen ihan kaikkesi ja vielä vähän enemmän, siksi onkin niin väärin että teille tulee näitä vastoinkäymisiä ihan jatkuvasti.
Duke jää mieliin upeana, älykkäänä ja kekseliäänä ponina.
Suru vie aikansa, mutta muistot kestävät ikuisesti.
Sari
Kiitos Sari kommentistasi. Aina ei auta, vaikka parhaansa tekisi, aina tulee jotain.
PoistaDuke oli juuri sitä, mitä kuvailit. Niin hyvässä kuin pahassa. Ei näyttelykehien kirkkain tähti, mutta luonteeltaan painonsa edestä kultaa. Toista sellaista tuskin koskaan tulee vastaan.
Voimia Dukelle sinne missä hän onkaan♡ ja samoin sinulle♡
VastaaPoistaNiin toivon, että siellä missä hän nyt on, on paljon (kestäviä) palloja, rajattomasti hapankorppuja, paljon ruohoa, sopivasti porkkanoita sekä hyviä leikkikavereita.
PoistaEikä. :( Voihan surku, kyllä sua koetellaan näiden hevosten kanssa... Tsemppiä sinne!
VastaaPoistaMites se menikään, 7 vuoden syklit...
PoistaKiitos Laura.
Hyvänen aika, ei voi olla todellista. :( Otan osaa.
VastaaPoistaKiitos. Kukaan ei ole vielä herättänyt painajaisesta... Eli kaiketi tämä on totisinta totta. :(
PoistaEikä, sulle on kyllä näitä vastoinkäymisiä kerääntynyt ihan liikaa :( Osannotot täältä meiltä molemmilta ❤
VastaaPoista- R &H
Kiitos! Toivottavasti Duken on nyt hyvä olla. Voisin ottaa Duken vaikka kummittelemaan tänne. :)
PoistaVoi herranjesta, ihan jäi suu auki kun luin. Lämpimät osanottoni! Hevoset ovat meillä vain lainassa ja kun niiden aika on täysi, ne palaavat sinne mistä tulivatkin. Duken aika oli harmillisen lyhyt.
VastaaPoistaKyllä tässä vähän epätodellinen olo tuli itsellekin eilen, kun kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin syyt selvitettiin... :(
PoistaOtan osaa ;(
VastaaPoistaVoimia teille kaikille <3
Kiitos!
PoistaTodella paljon voimia ja jaksamisia! Duke oli todella kivanolonen poni, mutta niinhän siinä aina käy - parhaat lähtee ensin :(
VastaaPoistaDuke oli lähes täydellinen. Kuten edellä sanoin, liian hyvää ollakseen totta. :/
PoistaVaikka nämä sanat hurjan merkityksettömiltä varmasti tuossa tilanteessa kuulostavatkin, hurjan paljon voimia! ♥
VastaaPoistaNiin kuin joskus rakkaalle Pilgrimilleni kirjoitin: "Tiedän miksi oli sinun aikasi lähteä. Sinussa oli virhe. Se että olit täydellinen. Maailmassa minkään ei kuulu olla täydellistä, siksi maailmankaikkeus vei sinut pois minulta. Se oli kateellinen." Parhaat viedään aina ensin, se on fakta </3.
Kiitos Kati!
Poista<3 Voimia! Ihan liian kauheaa kestettäväksi. Onneksi olet rautanainen ja kestät siitäkin huolimatta. Osanottoni.
VastaaPoistaKiitos. Eilinen oli harvinaisen harmillinen juttu. Joskus vahvinkin teräs taipuu, mutta ehkä tästä noustaan entistä vahvempina, mene ja tiedä.
PoistaHui kamalaa!
VastaaPoistaLämpimät osanotot <3
Kiitos Veera.
PoistaVoi voi, näinkö siinä sitten lopulta kävi :( Duke oli kyllä hieno poni ja toi iloa useamman ihmisen elämään kuin tiesikään. Lämmin osanottoni ja paljon voimia teille kaikille! ♡
VastaaPoistaKiitos. Kyllä, tämä tapaturma tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. :(
PoistaDuke oli poneista mitä parhain, kuten yhtenä päivänä kirjoiteltiinkin.
Voimia vielä tätäkin kautta! :( Duke oli aivan omanlainen persoonansa, mitä nyt alusta asti blogia seurasin!
VastaaPoistaHyviä laukkoja Dukelle <3
Kiitos! Duke oli alkuun ehkä pieni ja ruma ankanpoikanen, josta kuitenkin kuoriutui lopulta mitä mainioin monitoimiponi. Se suoritti kaiken moitteetta, mitä eteen tuli. Poni, jota ei saanut ajolenkiltä kääntymään kotiinpäin. Se ei pelännyt mitään, vaan kulki ongelmitta siellä missä pyydettiin. Se oli poni, joka rakasti metsälenkkejä yli kaiken. Poni, joka oli niin helppo opettaa kaikkeen, että ympärillä olevat ihmisetkin ihmettelivät.
PoistaOn se vaan uskomatonta kuinka kohdallesi sattuu kaikki ikävä, otan osaa! :( Paljon voimia ja iso halaus sinulle, sekä rauhallista matkaa rakkaalle ystävälle. Lohdutuksen sananen vielä näin lopuksi: tiedäthän, että ponille kuuluu enää pelkästään hyvää.
VastaaPoista"On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa, nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa, jäi jälki sydämiimme, jälki unemiin, teille laulamme nyt näkemiin."
Joskus onni on myötä, joskus ei. Meillä näemmä ei, vaikka näiden eteen antaisi kaiken ja vähän enemmänkin.
PoistaPoni on nyt parhaassa mahdollisessa paikassa, se on totta.
Kyyneleet silmissä lähetän paljon voimia ja otan osaan suruusi. Hyvää matkaa Dukelle.
VastaaPoistaKiitos Noora. Itku on ollut läsnä täälläkin koko illan, yön sekä tämän päivän.
PoistaOtan osaa! Taas niin epäreilua :(
VastaaPoistaKiitos, niin on. :(
Poista<3
VastaaPoistaVoi että tämän pitikin päättyä näin! Osanottoni ja paljon voimia! Duke tuntui olevan niin mainio kaveri että ilo oli lukea juttuja hänestä.
VastaaPoistaDuke oli ihan huikea. Harvoin sillä meni kuppi nurin ja jos meni, oli asia sitten jo lähellä maailmanloppua. :D Esimerkiksi vähän liian haalea pesuvesi, vieras matkustuskaveri traikussa, matolääke... Vastaavasti se suoritti tasaisen varmasti kaiken, mitä pitikin. Niin ja löysihän se laitumelta irtokenkiäkin ja kantoi niitä suussaan.
PoistaOlen tänään ensimmäisestä kuvasta saakka seurannut tapahtumia. Usko hyvään on kyllä koetuksella. "Elämä kantaa" lausahdus on tuonut uskoa minulle kun on ollut paha paikka, uskoa siksi, että olen pakottanut itseni siihen uskomaan. Toivottavasti se tuo uskoa myös nyt sinulle. Jatkettava on tuskankin keskellä. Sydämistämme mikään voima ei rakkaimpiamme saa riistettyä, siellä ne on turvassa. Voimia!
VastaaPoistaKiitos. Jatkettava on, vaikka mikä olisi, surut on nyt surtava ja sitä rataa. Onneksi kauniit muistot jäävät, vaikka maailman parhain poni onkin nyt pois. Ehkä Samppa on jonain päivänä samanlainen, mene ja tiedä.
PoistaKyyneleet tuli silmiin täälläkin, kovin epäreilua elämämää :(, olen tosi pahoillani huippuponin menetyksestä. Voi Duke..
VastaaPoistaKiitos. :( Elämä on toisinaan niin epäreilua. Mikälie merkitys tälläkin sitten loppupeleissä oli kohtalon kannalta, sitä en vielä tiedä.
PoistaVoimia ja jaksamista koko sd-teamille!!!
VastaaPoistaKiitos.
PoistaVoi ei, kamalaa :( Paljon voimia ♥
VastaaPoistaKiitos!
PoistaVoi mikä suru-uutinen, kovasti jaksamisia teille! Niin hieno Duke. Kevyitä taivaslaukkoja ja ikuisia jumppapalloja ponille, joka blogin välityksellä tuli osaksi niin monen ihmisen elämää.
VastaaPoistaDuke tuotti todella iloa monen ihmisen elämään - se oli esimerkiksi tämän blogin suurin suosikki. :) Poni, jolla oli tosi iso pää ja paljon omia mielipiteitä, hyvässä mielessä siis.
PoistaOlen sanaton. Paljon voimia Marjut ja Dukelle ponipainin täyteisiä taivaslaukkoja. Poneista parhaan on nyt hyvä olla.
VastaaPoistaKiitos. Sanaton olen pohjimmiltani minäkin. Mutta uskomatonta lohtua tuovat nämä blogikommentit - niin tuttujen kuin tuntemattomienkin. Ilo huomata, miten pieni, mutta silti niin suuren Deen menot ja meiningit koskettivat muitakin kuin vain itseäni.
PoistaMitä tähän sanoisi, vetää kyllä jo sanattomaksi, alusta asti kun ekan päivityksen tilanteesta näin. Paljon jaksamisia ja uskoa. Duke puhaltaa pian lumihiutaleita sulle terveisinä ja Salama & Samppa lohduttaa ja pitää arjessa kiinni.
VastaaPoistaSe tunne, kun tajuat, ettei nyt leikitä millään pikkujutulla ponin pyöriessä pientä rinkiä tarhassaan ja kaatuen pari kertaa melkein päällekin... Onni ovat "omat" eläinlääkärit, jotka tekivät todella kaikkensa pienen ponin eteen.
PoistaOsanotot ja voimia sinne!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaSiis ymmärisnkö oikein; olit lähettämässä kipeän ponin pois tontiltasi ja hankkimassa uuden nuoren laiteltavaksi?
VastaaPoistaKevyet mullat hienolle Dukelle.
Et ymmärtänyt ihan oikein... ;) Duke sai eläinlääkäriltä vajaa viikko sitten siunauksen siirtyä rauhallisen kaverin seuraksi, jotta polvi saisi rauhassa voimistua. Meillä se olisi joutunut ulkoilemaan jatkossakin yksin ja en pitänyt sitä tässä tapauksessa hyvänä vaihtoehtona tälle ponille. Koska polvi vastasi hoitoon suht hyvin, en halunnut edes ajatella lopetusta vielä.
PoistaEilen poni oli ilmeisesti sitten aamupäivällä kaatunut tai kompastunut niin, että tämä vamma pääsi syntymään. Tuoreesta vammasta oli joka tapauksessa kyse.
Ja mitä tulee uuteen poniin, siitä kirjoittelen myöhemmin.
Sanattomaksi vetää kohdallesi osuneet murheet :( Osanotot ja voimia.
VastaaPoistaKiitos. Tässä kohtaa täytynee vain jatkaa kohti uusia pettymyksiä. :)
PoistaOsanottoni.
VastaaPoistaKiitos Jilla.
PoistaVoi ei, otan osaa :( ♥
VastaaPoistaKiitos. :(
Poista:( osanotot suureen suruun myös täältä <3
VastaaPoistaKiitos! Elämä kuitenkin jatkuu, halusimme tai emme. Ikävä on silti ihan hirveän kamala.
PoistaPaljon voimia ja jaksamista <3 Duke vaikutti näin netin välityksellä mitä mahtavimmalta pieneltä ponilta ja sen elämää oli ilo seurata blogisi kautta.
VastaaPoistaKiitos. Duke oli käsittämättömän hyväluonteinen. Kova, mutta silti tosi miellyttämisenhaluinen. Se lähti aina mielellään ihmisen matkaan. Toisinaan se taas osasi venyttää omistajansa hermoja erittäin hyvin...
Poista:( Osanottoni ja voimia! <3 Kiitos myös asioita peittelemättömästä blogista! -heidi
VastaaPoistaKiitos Heidi. Elämä on vuoristorataa, vaikka joskus toki se tasainen kyyti kelpaisi pidemmänkin aikaa.
PoistaVoi Dukea <3 Niin hieno, hurmaava ja nuori ponipoika. Kauheaa että näin kävi :(
VastaaPoistaKiitos. Nimenomaan, kauheaa, että lähtö oli tällainen. :(
PoistaVoi ei :( Paljon voimia!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaOlen sanaton :( Lämpimät osanotot! <3
VastaaPoistaKiitos Annika!
PoistaEi hemmetti! Miten voi edes käydä noin. Melkein suututtaa. Ei ole elämä reilua. Tosi paljon voimia!
VastaaPoistaEn tiedä. Olen yhtä suurta kysymysmerkkiä edelleen. Lisäksi olen katkera, vihainen, surusta turta ja mitä vielä. Tämän ei todellakaan pitänyt mennä näin.
PoistaVoi kuinka surullinen uutinen.. :( Hyvää matkaa Dukelle ja voimia sinulle <3
VastaaPoistaKiitos! Toivon, ettei suru-uutisia kuultaisi vähään aikaan, sen verran karmivia nämä ovat...
PoistaMitään muuta en vaan voi sanoa kuin että osanottoni sinulle, Salamalle ja Sampalle. Menetitte hyvän ystävän liian nuorena...
VastaaPoistaKiitos. Näin todella tapahtui. :(
PoistaVaikka en tunne ponia, suru on suuri. Jotenkin on vaan niin hirveän haikea olo kun ihana pieni Duke poni on poissa. Tuhannet halit sulle. Duken on nyt hyvä olla eikä tunne kipuja..;( ❤😢
VastaaPoistaEt ole ainut. :( Toivottavasti Duke on nyt siellä, missä maailman parhaat ponit ovat.
PoistaLämpimimmät osanotot. Oli yllätys :(
VastaaPoistaKiitos. Allekirjoittaneelle myös valtava yllätys ja järkytys. :(
PoistaOsanottoni ja paljon voimia !
VastaaPoistaKiitos! Kovin yritetään. :(
PoistaKauheaa, paljon voimia sinulle ja muille sd-teamin jäsenille <3
VastaaPoistaKiitos! Toinen päivä ilman Dukea on yhtä synkkä kuin eilinen. :(
PoistaSalamalla ja Dukella on niin erityinen paikka sydämessäni.
Jaksamista Marjut! <3 Nuo mysteeriloukkaantumiset ovat niin kurjia, niin turhia :(
VastaaPoistaKiitos! Niin on. :( Olisinpa edes nähnyt sen kaatuvan, liukastuvan tai kompastelevan, mutta ei...
PoistaTosi surullista :( miten pärjäilet? Dukella on varmasti kivaa Toinin kanssa <3
VastaaPoistaKiitos kysymästä, kyllä tämä hetkittäin tästä... Välillä tulee taas tajuton ikävä. :(
PoistaToivon, että Dukella on kaikki hyvin siellä jossain <3
Voimia suureen suruunne ja lämpimiä ajatuksia Duke-ponille sinne pilven reunalle. Parhaat lähtevät aina ensin :(
VastaaPoistaKiitos. Näin todella tuntuu käyvän.. :/
PoistaEi ole sanoja... kaikki tuntuu niin kliseiseltä.... älä pelkää surra, suru on nyt ja tässä, mutta kun hetki on oikea, huomaat että aurinkokin taas paistaa. Voimia <3
VastaaPoistaKiitos. Suru on surtava, muuten siitä ei pääse yli. Meillä kaikilla on kohtalomme, joskus se vain yllättää ihan väärällä tavalla.
PoistaOsanottoni ja voimia surun keskellä. Tippa tuli silmään ja tulee edelleen, kun luin nämä aivan järkyttävät uutiset Dukesta. Tuntuu niin kovin epäreilulta, kaikki nämä vastoinkäymiset yhdelle ihmiselle. :(
VastaaPoistaKiitos. Tänään(kin) purskahdin itkuun monta kertaa, mutta onneksi asian purkaminen ja tapahtumien kertaaminen tutun ihmisen kanssa vähän helpotti.
PoistaVoi kamala. Paljon jaksamista ja voimia sinulle <3
VastaaPoistaKiitos Marjo. Joskus suunnitelmat menevät aivan uusiksi, aivan yllättäin... Elämä on toisinaan niin epäreilua. :(
PoistaOsanottoni <3 Meidän Lulu lähtee taivaslaitumille lauantaina, ehkä ne kohtaa Duken kanssa<3
VastaaPoistaKiitos. Tsemppiä myös sinne vaikeisiin päiviin... <3
PoistaVoimia <3
VastaaPoista"Sä olet ainutlaatuinen.
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan."
Kiitos! Ihana runo <3
PoistaVieläkin tulee väkisin kyynel silmiin kun näitä kommentteja lukee :'(
VastaaPoistaOlet osannut kertoa Dukesta koko blogin ajan niin ihanan eläväisesti, että tuntuu kuin oikeasti tuttu ja läheinen poni olisi yhtäkkiä kadonnut elämästä. Ja voi Salama mikä reaktio kotiin tullessasi <3
Onneksi on Salama ja Samppa, sekä nyt Reino pitämässä pihan eläväisenä :)
Kiitos Carita kommentistasi. <3
PoistaJoku ihmetteli, miksi itken sen perään, kun olin kuitenkin "luopumassa" siitä. En ollut luopumassa siitä kuin osittain ja ehkä vain tilapäisesti - ajattelin sen parasta, koska se oli seurallinen ja vilkas poni, joka tykkäsi rapsutella kavereita ja tonkia heinäkasaa kaiffarin kainalossa. Ikävä kyllä omassa porukassa meno yltyi niin kovaksi, ettei toipilasta voinut sinne laittaa. En myöskään kokenut järkeväksi sitä, että pidän sitä kotona postimerkkitarhassa ollen itse tyytyväinen siihen, että poni saa olla kotona. Poni taas olisi tylsistynyt ajan mittaan ja melko terävänä kaverina olisi varmaan laittanut paikat uuteen uskoon. Polville taas rauhallinen omaehtoinen liikunta olisi tehnyt terää.
Duken heikko lenkki olivat ne polvet. Eläinlääkärin mukaan tuollaisella polven rakenteella polvi olisi voinut kestää vähemmän tai vähän enemmän, mutta ei kuitenkaan ikuisesti. Vilpittömästi halusin hoidattaa sen kuntoon, jotta poni voisi olla edes maskottina. Ikävä kyllä nyt kävi näin ja vain taivas tietää miksi. Enää on vain se lohdullinen tieto jäljellä, että ponilla on nyt varmasti kaikki hyvin.