Reino Rennon työpäivä

Reino Harmaan viikko ja pari päivää täällä ovat sujuneet mallikkaasti. Poni kotiutui nopeasti ja on muutenkin varsin luotettavan oloinen tyyppi. Sellainen, että sopii omaan käteen luontevasti ilman sen suurempia hämminkejä. Sen kanssa on kivaa ja rentoa.

Reino on käynyt jokusen hassun kerran pihalenkillä, postinhakureissulla ja takametsässä. Nähtiin autoja, joista ei tarvinnut välittää. Vain asfaltti kavioiden alla oli outo juttu. On sovitettu suitsia ja harjoiteltu kuolaimien ottamista suuhun. Lauantaina meillä oli narusulkeiset - ei mitään armotonta juoksuttelua, vaan helpon ja selkeän merkkikielen harjoittelua naruriimun avulla. Pysäytysmerkki, parkki- ja peruutusvaihde ovat erityisen käteviä juttuja ihan arjen kaikissa toiminnoissa, varsinkin iltaisin kahta hevosta yhtä aikaa taluttaessa.

Tiedän kyllä, että ponit ovat nopeita oppimaan. Mutta se, että kerran näytän sinne päin, odotapa tässä, haen yhden tavaran ja koko homma menee kerrasta perille, hämmästyttää. Koitin vielä uudelleen ja "parkkiapu" toimi ihan todella. Jee ja wau.

Narun päässä jutskailu ei ollut Reinolle siis temppu eikä mitään ja kun se vielä melkein kerrasta tajusi liinassa kulkemisen idean, lisäsin riimuun toisen narun ohjaksi ohjasajoa varten. Ja kas, seuraavaksi edessäni kulki vallan kevyin avuin toimiva poni, joka kääntyi, pysähtyi ja siirtyi askellajista toiseen pyynnöstä. Jälleen, wau.

Pikkupojan ekat ohjasajotreenit meillä.

Pakko sanoa, olen aika ihastunut. Tai silleen. Seuraavaksi ohjasajoa koitetaan ihan oikeilla varusteilla ja ehkä jo kenties pihalenkilläkin. Selväpäinen ponipojan aihio on tähän väliin nappivalinta. Paluu todellisuuteen tapahtuu ehkä kuitenkin jo tiistaina, kun Salama vierailee klinikan puruilla uuden ongelman kera. Maltan tuskin odottaa... Not.