Snö

Hellou!

Ensilumi tuli. Tänne sillai hätäseen, mutta kävi se maassa kuitenkin.

Nuoriso on siitä hauskaa porukkaa, että tallista aamulla ulos astuttuaan ne tutkivat tarkasti uutta maisemaa. Yksi hyperventiloi, toinen maistaa maata ja kolmas tuijottaa silmät teelautasina ympärilleen.

Trio kasassa.

Muutenkin näiden omat tavat ovat hauskoja. Tein tuossa menneellä viikolla parina yönä yllätysiskun talliin klo 1. Kaikki olivat vielä ylhäällä. Voisi luulla, että tallin ahnein ja lihavin söisi heinät yhdeltä seisomalta ja kuopisi loppuyön lattiaa, mutta on jännä huomata, miten se karsinassa säännöstelee heiniensä syöntiä. Muut olivat jo tuolloin puolen yön jälkeen syöneet heinänsä, mutta Salamalla oli vielä aamuyön pikkutunneille hyvä annos jäljellä.

Monesti sitten klo 6 kaikki ovat maaten ja hyvin syvästi loukkaantuneita aikaisesta herätyksestä. Eipä sillä, ei se omakaan suosikkiaika ole, mutta tuulipukukansalaisen on vaan pakko ottaa ja lähteä töihin. ;)

Heinien kulutus on ollut yksi juttu, mitä olen viime aikoina kovin pohtinut ja vähän laskeskellutkin. Siinä missä Salama fiksusti säännöstelee heiniään omassa karsinassaan, tarhassa se imuroi ahneesti kaiken talteen. Lieneekö syynä sosiaalinen paine vai mikä, mutta jos se on esimerkiksi Sampan kanssa tarhassa kahdestaan, on heinien syönti heti maltillisempaa. 

Kun joukkoon tulee kolmas, alkaa kilpailu. Hömelön perusilmeen omaava Salama on aika hassun näköinen, kun se painaa korvat tiukasti luimuun ja yrittää omia heinälaarin itselleen. Reino suhtautuu yhtä välinpitämättömästi siihen kuin Dukekin eli ei todellakaan väistä, vaan jatkaa kylmästi siitä mihin jäi. Se lienee kiva isku Salaman herkälle itsetunnolle.

Heinäasiat ovat nyt muutenkin olleet tapetilla: Salama ei ole tosiaan sen koomin yskinyt, kun sai ekan kortisonipiikin viikko sitten ja heinä vaihdettiin puoliksi esikuivattuun. Nyt ne saavat ulos toiseen verkkoon kuivaa ja toiseen esikuivattua. Yöksi muut saavat kuivaa ja Salama lähes pelkkää esikuivattua. Vaikkei Salamalla mitään varsinaista puhkuria todettukaan, haluan ottaa jatkossa varman päälle tämän heinäjutun. Hyvässäkin kuivaheinässä on aina vähän pölyä ja jos tällä on pienikin allerginen herkkyys olemassa, en halua leikkiä yskällä enää yhtään. Kuivaheinä sitten taas muuten on omaan makuun mieluisampaa ja onhan se muutenkin hevosille parempaa.

Tähän asti oman kuivaheinän lisäksi tarjolla on ollut Prohay-heinää, mutta hieman suolaisen hinnan (n. 57 snt/kg) oli pakko keksiä joku muu ratkaisu. Siispä hain eilen kokeiluerän minipyöröpaaleja (45kg/kpl), joihin nyt tavallistakin varovaisemmin töyhtö kerrallaan totutellaan. Vielä jokunen vuosi sitten meillä syötettiin pelkkää Suvi-säilöheinää, mutta herkkis-Salaman maha ei sitä vaan kestänyt. Kaikki mahaoireet hävisivät kertalaakista, kun heinä vaihdettiin kokonaan kuivaan. Siksi en nytkään ole kuivaheinää kokonaan hylkäämässä. Sen sijaan olen elvyttänyt vanhan kalavaa'an ja teen empiirisiä tutkimuksia siitä, minkälaisella heinäsekoituksella Salaman rantapallo pysyy hyvänä. 

Se heinistä, sitten Reinouutiset. Reiska on ihan todella kotiutunut poikamiesboksiin. Siitä on tullut hyvin leikkisä, muttei kuitenkaan mikään liian tuhma. Tosin pari kertaa sekin on erehtynyt haastamaan ihmistä leikkiin nappaamalla saappaasta kiinni! Se on toki epäsoveliasta ja siitä on harmaa peikkopoika saanut samantien palautteen, mutta jännästi tuollainen leikkisä "lauma" muuttaa persoonaa nopeastikin. Reinokin raahaa jo kumisaavia ja tyhjää kanisteria suussaan, alkuun ne olivat lähinnä pelottavia möykkyjä tarhan nurkassa. Ihmisen kanssa se toimii kuitenkin tosi hienosti ja kohteliaasti. 

Reino on lisäksi hyvin muuntautumiskykyinen. Salaman kanssa pelataan shakkia eli nypitään partakarvoja ja etujalkoja, Sampan kanssa taas hiitataan eli juostaan pientä rinkiä takiainen kaulassa. Reinolla on käsittämätön tasapaino ja se on vallan ketterä: Samppa on ihan onnesta soikeana, kun tarhasta löytyy pitkästä aikaa kunnon painikaveri. Salamalla on sen verran jo järkeä päässä, ettei se tunge itseään noiden kahden väliin. Ihan niin notkea suomipoika ei ole, vaikka kykeneekin melkoisiin venytyksiin välillä.

Reiskakin osaa näyttää aika hurjalta. Ei hätää, ihan sievästi ne leikkivät.

Mitäs teille kuuluu? 

Tähän saa linkittää myös omia blogeja, lukulistani kaipaa lisää luettavaa. :) 

(Erityisesti kiinnostavia ovat mm. kotitallit, nuoret hevoset, suomenhevoset, ponit...)