tiistai 17. marraskuuta 2015

Kun happi loppuu


Kirjaimellisesti.

Tänä syksynä Salama on aina köhinyt vähän, muutaman satunnaisen kerran silloin tällöin. Asiaan on aina puututtu välittömästi ja vaiva on hoitunut kotikonstein: Tallissaoloaikaa on vältetty, heinät höyrytetty tai vähintään kasteltu ja valutettu, ruokintaan on lisätty yskää vähentäviä rehuja ja osa kuivaheinästä on korvattu säilöheinällä, jota taas tämä hevonen ei pelkästään siedä: Jo 50:50 tilanteessa maha menee ihan ruikuliksi, vaikka kuinka varovaisesti totutuksen ja lisäyksen tekisi. Ruokailuasennoista on pidetty huolta, että se on luonnollinen (pää alhaalla) ja tosiaan ulkoilua on tullut vähintään 15h/vrk. Tallissa ulko-ovia pidetään auki niin kauan, kunnes lämpötila laskee liian alas vesiputkien kannalta.


Homma ei mennytkään ihan niin sievästi loppupeleissä. Tuli eka köhä, joka häädettin edellämainituin keinoin pois. Tuli rokotukset, tuli kova kuume ja sen seurauksena kova köhä. Lepoa ja sielunhoitoa, tuli parempi hevonen. Meni pari viikkoa ja yskä palasi pahempana kuin koskaan. Pienikin liikuntasuoritus (kuten kävely kentän ympäri) sai kyljet pumppaamaan ja hengityksen näyttämään työläältä. Yskä oli tiukassa, eikä mitään eritteitä irronnut vaikka kuinka Ruuna Reipas yritti.

Onneksi varasin jo perjantaiaamuna klinikka-ajan, sillä viikonlopun aikana Salama osoitti maailmankaikkeutensa todella olevan vinossa: Se jätti yöheinistään suurimman osan syömättä muutamana yönä. Sen sijaan karsinan seinään se oli nakertanut uusia kuvioita, mikä ei lainkaan ole tyypillistä tallikäyttäytymistä tälle. Arvatenkin huoli kasvoi suuremmaksi kuin nälkälakkoon ryhtyneen hevoseni valtava heinämaha. Onneksi herkut ja väkirehut upposivat entisellä intohimolla, joten mielenrauhan pikkuserkku rauhoitti jo vaurioituneen mielen pariksi päiväksi. Somac-kuuri löytyikin jo ennestään omasta lääkekaapista, ihan itselleni siis.


Koska hevonen on ollut rokotuksen jälkeisiä päiviä lukuun ottamatta kuumeeton, aloin epäillä allergista yskää (arkikielessä yhtä kuin pölyherkkyys) kaiken taustapiruksi, jonka kaveriksi liittyi nyt ehkä virus- tai bakteeriperäinen vaiva.

Tiistaina lähdettiin sitten tutkimaan, että mistäs tällä kertaa kiikastaa. Kerrottakoon tähän väliin, että tallini kohta 8-vuotiselle taipaleelle tämä oli ensimmäinen keuhkojen tähystyskeikka. Meillä ei aiemmin ole yskitty näin rajusti, hyvä jos ollenkaan. Kerrottakoon myös, että reissu klinikalle ahdisti tällä kertaa tavallista enemmän myös minua: Tasan kaksi viikkoa sitten poistuin tuolta mäeltä yksin, tyhjän kopin kanssa, mukana vain sietämätön suru ja ikävä. Ne ovat läsnä edelleen melkein päivittäin: Itku on taattu, kun katsoo näiden kahden kuvia.


Salaman oma vakioeläinlääkäri oli sairastunut, joten tapasimme ihan uuden lääkärin. Jännitti ja samalla vähän hävetti, kun tämä ihan pian varsova ruunani asteli pääasiassa ravihevosia hoitavan kokeneen konkarin eteen. Liikunta on jäänyt jälleen suunnittelutasolle ja sen huomaa tämän hevosen vyötäröltä heti: Johan se olikin tässä välissä hienossa tikissä. Salaman ei tarvitse ihmeemmin liikkua, kun se pysyy heti siedettävässä lihavuuskunnossa. Vähän huilia ja puff, teet ruuan kanssa sitten mitä tahansa. Vain ahneen suomipojan tai -neidon omistaja voi ymmärtää tämän tuskan.

Kiltti potilas yski ja hengitti huonosti klinikallakin, vointia ei tarvinnut lainkaan provosoida. Tähystys kertoi syynkin: Keuhkoputkentulehdus. Mukaan sulfa- ja kortisonikuurit. Bakteeriviljely valmistuu torstaina, jolloin mokoman oikea syy selvinnee.

Hienoa. Hiton hienoa. Pakko sanoa, takki on aika tyhjä taas. Mitä enemmän yrität, sitä enemmän menee pieleen.

Seuraavaksi aloitan tälle sopivan säilöheinän etsinnän.

Kurkunpää. Se oli siisti.

20 kommenttia:

  1. Lienee flunssan jälkitauti? Toivottavasti menee lääkkeillä ohi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti... Varmuuden vuoksi pitää nyt joka tapauksessa hankkia lisää säilöheinää ja toivoa, josko pakkanen ja talvi tulisivat. Helpottais vähän noiden pölyjen, homeiden ja sienien kanssa.

      Poista
  2. Ihan lämpimästi suosittelen Suvi-säilöheinää. Se pienempi paali on näppärä ja soittamalla tuottajalle saa laatua jonkun verran valkattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli sitä 3v sitten pari talvea ja juuri sitä heinää Salama ei kestänyt. :/ Muuten tuo heinä oli ihan huikean hyvää ja laadukasta. Huonoja kohtia ei ollut paaleissa koskaan! Käytössä olivat molemmat koot eli pienempi ja iso paali. Toki tuota voisi koittaa uudelleenkin. :) Tuottajat ainakin ovat lähellä.

      Salama on sietänyt Prohayta hyvin, se on käytössä nyt.

      Poista
  3. Ootko kokeillut greenlinea säilön rinnalla. Omalle ruikkumahalle se toi avun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auttoi hieman ja se olikin melkein ainut, joka vähän auttoi. Kuivaheinä vei kuitenkin kaikki mahaoireet kerralla! :) Mutta ei auta muuta kuin koittaa.

      Poista
  4. Huh, en voi kuin harmitella sun huonoa tuuria noiden hevosten kanssa! :( Paranemisia ja rapsutuksia nyt Salamalle ja jaksamista ja pitkää pinnaa sulle itelles, ehkä se aurinko taas jonakin päivänä paistaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura. Salama on reipas potilas taas. Onneksi kuuri lähti heti vaikuttamaan. :)

      Poista
  5. Vieläkö menee huonon tuurin piikkiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs itse olet mieltä?

      Mukavaa päivää sinulle, toivottavasti piikkisi pysyvät terävinä koko päivän. :)

      Poista
    2. Minua ärsyttää että anonyymisti laitetaan kamalaan sävyyn palautetta, voit ajatella jos tämä olisi ihan omalla kohdalla. On olemassa synnynnäisesti todella terveitä hevosia ja on olemassa huonompia hevosia. Toiset reagoi ruokiin isosti ja toiset eipä juuri ollenkaan. Hevosen kasvaa ensimmäisenä vuotena kaikkein eniten joten myös maitovarsa-aikainen liikkuminen vaikuttaa hevosen tulevaisuuteen.
      Myös me ihmiset olemme erilaisia, toiset ei oo ollenkaan kipeinä ja toiset on ihan jatkuvaa, toki me voimme vaikuttaa jonkin verran sairasteluumme.
      Toivottavasti pääsette sairasteluista eroon ja voimia sinulle.

      Poista
    3. Täällä mun blogissa käy säännöllisesti pari vakiokommentoijaa, joilla on tuo sama tyyli ja joille toisen epäonni on suuri onni... :) Liekö sitten oma elämä näillä millä mallilla, mutta onnea heille valitsemalleen tielle. :))

      Tämä diagnoosi oli itselleni (ei lainkaan mieluinen) yllätys, joka osittain yllätti, osittain taas ei. Tämän hepan kohdalla kaikki on mahdollista, niin hyvässä kuin pahassa.

      Ehdin juuri huokaista syvään, että hienoa, ainakin heinäasiat ovat hyvällä mallilla tulevan talven: Heinämies ehti tekemään meidän heinät tuohon hyvään heinäkuun alun poutaan ja heinästä tuli niin priimaa kuin kuluneena kesänä vaan voi. Täällä meidän seudulla heinäkesä oli yhdellä sanalla sanottuna surkea, moni sai heinänsä paaliin pitkälti vasta elokuun puolivälin kieppeillä. Ikävä kyllä hyvässäkin kuivaheinässä on jonkin verran pölyä ja kun tähtimerkit asettuvat oikeille sijoille, voi "allergia" eli pölyherkkyys puhjeta. Siihen vaikuttaa loppupeleissä kuitenkin moni asia. Vein kuitenkin hepan mielestäni ajoissa hoitoon ja nyt vain toivotaan, että hoito puree ja puhkuri jää kehittymättä! Salama vaihtaa pikkuhiljaa säilöheinään.

      Ai joo, voihan se bakteeriviljely kertoa myös sen, että tämä oli jotain muuta, mutta eipäs nyt vielä iloita sellaisesta... :D

      Poista
  6. Hei

    Sinulla on ollut paljon vastoinkäymisiä ja hirvittävän huono tuuri. Meillä kävi niin huonosti kuin ikinä voi kortisonikuurin seurauksena, joten pakko varmistaa varoittivatko eläinlääkärit sinua riittävän voimakkaasti kaviokuumeen vaarasta (meillä ei varoitettu)? Että tarkkailet hurjan tarkasti kaviopulsseja, että huomaat ja reagoit heti, jos ne voimistuvat? Että tarkkailet hevosen liikkumista, jotta huomaat pienenkin jäykistelyn ja reagoit siihen heti? Ja reagointi tarkoittaa todellakin kuurin lopettamista siihen paikkaan ja välitöntä yhteyttä eläinlääkäriin? Että kortisonikuurin aikaan ruoan sokerien täytyy olla matalat? Jos Salama on ylipainoinen, kuuluu se harmillisesti riskiryhmään, jolloin olisi hyvä olla vielä tarkempi. Esimerkiksi viime talvena oli erikoisen paljon kortisonikuurin aiheuttamia kaviokuumeita Viikin Kati Niinistön mukaan.

    Olet niin huolellisen oloinen hevosenomistaja, että toivon todella vastoinkäymisten päättyvän tähän. Tai ettei ainkaan tuon kortisonikuurin takia tulisi kohtalokkaita lisäongelmia, siksi oli pakko kirjoittaa tämä kommentti. Ihan kauhun kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin, kun huomasin kortisoni sanan tekstissäsi. Ennen en reagoinut sanaan vaan pidin sitä vain lääkeaineena muiden joukossa, kunnes oma elämäni hevonen menehtyi kuurin seurauksena.

    Paranemisia ja kaikkea hyvää teille!

    Tifi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!

      Kyseinen ell ei varoittanut, mutta tiedossa on tuo riski - Dukeponi söi yhden pitkän kortisonikuurin vaikeaan ihottumaansa pari syksyä sitten ja sillä piti varmuuden vuoksi ottaa kaikki väkirehut pois, heiniäkin liotettiin alkuun. Salamalla laskin väkirehusatsia heti, heinä sillä nyt onkin OK, tosin punnitsen sitä nyt ihan muuten vaan, jotta pysyn vähän perässä tässä muutoshommassa (se siis vaihtaa pikkuhiljaa kuivasta säilöön). Tiedostan tämän ylipainon tällä hetkellä ja se on ihan oikeasti riski. Jahka vointi tasoittuu, lähdetään taas kävelemään, sekin jo helpottanee paljon.

      Ihmispuolelta kaikki suun kautta menevät kortisonit ovat tuttuja juttuja ja varsinkin diabeetikoilla verensokerit voivat mennä pitkäksikin aikaa ihan sekaisin. Sama pätee näihin hevosiinkin, tosin oireet ja seuraukset voivat olla paljon rajummat.

      Otan osaa menetykseesi. :(

      Poista
  7. Kovasti paranemisia Salamalle! Toivottavasti helpottaa nopeasti. Kuinka paljon suunilleen maksoi tähystys? Oma ponini pitäisi myös tähystää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisen kortisoniannoksen ja yhden sulfasatsin jälkeen heppa piristyi jo kummasti, se on taas oma vilkas itsensä. :) Toivottavasti auttaa. Silkasta kiukusta olen kuivittanut karsinoita nyt pari iltaa, tänään en kuullut sen yskivän kertaakaan. Varovainen jee!

      Tähystys toimenpiteenä oli meillä n. 100e, siihen päälle sitten lääkitys + labrat, niin lasku kasvoi taas kolmosella alkavaksi.

      Poista
  8. Paranemisia potilaalle! Nyt täytyy muuten tyhmänä kysellä, missä muodossa/miten sulfaa ja kortisonia annetaan hevoselle? Meillä ei onneksi ole vielä koskaan tarvittu (parempi tässä vaiheessa taas koputtaa puuta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salama kiittää! Sulfa (Oriprim vet) on tällä kertaa jauheena, kortisoni on ihan ihmisten Dexametasonia, annos tosin melko paljon isomi kuin ihmisillä. :) Sulfaa olen saanut jollekin joskus myös pastana, se on ainakin helppo annostella. Salama on yhden sulfakuurin syönyt 1-vuotiaana ja silloin se meni hyvin alas, nyt meillä on pieni tahtojen taistelu menossa aiheesta... Jauhan tabletit jauheeksi ja sekoitan ne sulfan kanssa omenamehuun. Tämä komeus sitten ruiskulla suuhun ja toivomaan parasta. :D

      Poista
    2. Kiitos tiedosta, laitankin tuon omenamehun korvan taakse! :) En ole muistanut kokeilla sitä ollenkaan. Meillä on huijattu lääkkeitä alas tähän asti viherpelletillä, melassisiirapilla ja porkkanaraasteella (tämä oli hitti, vaikka tunsinkin itseni idiootiksi raastimen kanssa hevosen karsinassa istuessani...), mutta nuo pirulaiset kun oppivat muistamaan, minkä aineen seassa on ollut ennen lääkkeitä ja alkavat epäluuloisiksi. :D Omenamehussa on tuokin hyvä puoli, että nestemäisenä sen saa ruiskuun. Tähän asti se on onnistunut vain melassisiirappiveden kanssa.

      Poista
    3. Omenamehu on nopeaksi ja tehokkaaksi todettu - nyt nuo menevät jo mössönä pienen väkirehusatsin seassakin! :) Kaupan päälle sitten pari porkkanaa, niin ei tule paha mieli (kummalle?!) :D

      Poista