Arvon Salama ja Duke.
Näissä kuvissa kolme vuotta sitten olette juuri hiljattain saapuneet elämääni.
Tukka takana, elämä edessä - ei huolia tai murheita.
Yhdessä aloitimme elämässämme uuden sivun. Vähän niin kuin puhtaalta pöydältä: Lupasin teille hyvän elämän.
Siinä olen mielestäni kaikesta huolimatta onnistunut ihan hyvin.
Vastapainoksi siitä olen saanut teiltä enemmän kuin osasinkaan odottaa. Kaksi hevosystävää, jotka antavat enemmän kuin ottavat. Se on paljon se.
Näiden kuvien aikaan kaikki oli vielä niin uutta ja ihmeellistä: Ihmeellinen on hevoslapsen maailma. Haaveet ratsastamisesta tai ajolenkeistä tuntuivat kaukaisilta haaveilta. Oltiin vain tässä ja nyt.
Enää ette näytä rimpulalta tai kottikärryltä, vaan fiksuilta ja filmaattisilta hevosilta aikuisiän kynnyksellä. Kasvua ja kehitystä kaikkine vaiheineen on ollut mahtavaa seurata. Kaikkea jännittävää on tehty ekan kerran ja on ollut suuri kunnia huomata, miten valtaosa asioista on sujunut kunnialla ja hyvin luottavaisen varsan kanssa.
Kiitos pojat. Toivottavasti viihdytte ilonamme vielä pitkään! Tässä ja nyt.
PS. Onko blogissa mukana vielä alkuperäisiä lukijoita? :)
Voi ei mitä rimpuloita! Kumpikin on tällä hetkellä niin aikuisen näköisiä verrattuna näihin kuviin. Sitä toivoo, että itsekin saisi seurata oman hevoslapsen kasvua ja vielä joku päivä pääsisi sinne selkään. Sinne on vielä piiiiitkä matka, mutta siihen asti me eletään niin kuin tekin tuolloin, tässä ja nyt.
VastaaPoistaVuodet vierivät nykyään niin nopeasti... Ja aina mukaan mahtuu "pari muuttujaa", halusit tai et. Terkut teidän ihanalle pikkuiselle! :)
PoistaOnpahan nuo melkoisia rimpuloita nykyiseen verrattuna! Itsellä kun ei ole koskaan ollut hevosta vaikka aina olenkin ollut niistä kiinnostunut ja joskus jopa hoitanut ja ratsastanut. Niinpä olen seurannut teidän elämää suurella mielenkiinnolla. Ja mitä tulee alkuperäiseen lukijaan...löysin blogisi joskus alkukesästä 2011 ja jäin koukkuun. Kiitos ihanasta blogista ja hyvää kesää sinne Etelään! Terveisiä Oulusta -rt
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle ja mukavaa, että olet pysynyt menossa mukana pitkään! :)
PoistaHih tota Dukea, mikä rääpäle. :) Niin ne lapset kasvaa.
VastaaPoistaAina sanotaan, että aikuisena isot kasvavat osa kerrallaan ja ovat välillä tosi kömpelön ja epäsopusuhtaisen näköisiä. Sama pätee näihinkin: Salama on aina ollut pieni ja sievä, Duke taas välillä jotain ihan muuta. :D
PoistaEnsimmäisestä höpinästä alkaen mukana ollut lukija täällä! :)
VastaaPoistaPiti ihan käydä katsomassa, mikä se eka juttu tässä blogissa oli. :D
PoistaVoi ei, ne näyttää näissä kuvissa niin vauvoilta nykyiseen verrattuna :)
VastaaPoistaNo niinpä... :D Tuo Salama on ollut niiiin kapea!! :)
PoistaVoi että mitä vauvoja :D ihania!
VastaaPoistaJep... Kiintiö pitää näköjään pitää täynnä, nyt rimpula-osastoa edustaa meillä tuo Samppa... No, ehkä sekin on jonain päivänä aikuinen. :D
Poista