perjantai 20. helmikuuta 2015

Kylillä huitelemassa


Rahalla saa ja hevosella pääsee: Nyt mentiin tosin ponilla läpi myös pienten hidasteiden. Kerrottakoon seuraavassa vaikkapa kolmesta pienestä.


Probleema nro 1: Kauhian kovin kohiseva koski, jonka takana oli moottorisahamurhaajia.


Ratkaisu: Laitetaan allekirjoittanut menemään kohteliaasti ekana. Ojat - tässä tapauksessa vähän isompi sellainen siltoineen päivineen - ovat Dukelle edelleen tiukkoja paikkoja, mutta tämä oli sittenkin ihan peace of cake. Enempi se moottorisahamies aiheutti ihmetystä.


Probleema nro 2: Ison tien ylitys x 2 Munittulan hoodseilla kirkonmäen tienoilla. Oikeastaan mitkään ajoneuvot eivät Dukea harmita, sen sijaan oman vuoron odottaminen tien sivussa on kovin tylsää. Dukea harmitti myös siirtyä pieneksi pätkäksi kevyenliikenteen väylälle, se kun olisi halunnut kruisata tuttuun tapaan autojen seassa, kuten kotitielläkin. Lisäksi askellaji käynti tuntui unohtuvan, tylsää kun metallikuoriset menopelit menevät niin vauhdilla ohi!

Ratkaisu: Laitetaan jälleen allekirjoittanut ponin henkiseksi tueksi suojatielle. Kaikilla on kivaa ja ponikin pysyy nahoissaan.


Probleema nro 3: Kotikulmien vanha tuttu kivioja olikin yllättäin poikki ja joki tulvi. Voi ny vitamiini.

Ratkaisu: Veturi vaihtoon ja allekirjoittanut valmistautui maanittelemaan ponivoiman ison ojan yli. Mutta se mokoma tulikin siitä yli ekalla yrittämällä komean rodeosarjan kera, jei!

Tätä vilttiä pitäisi ehkä käyttää näin 2000-luvulla raidat toisinpäin, mutta kun ponista loppuu korkeus. ;)
Reissu tuli kuin tuli tehtyä ja lopulta kotona oli onnellinen reissuponi taustajoukkoineen. Väsymyksestä ei näkynyt merkkiäkään, poni meinasikin lähteä kotipihan kohdalla uudelle kierrokselle.

Jälkikäteen jäin funtsimaan, miten parhaita nämä tällaiset ponit ovat. Enköhän vielä joku päivä vaihda ihan kokonaan näihin shettiksiin! Eikös sellainen parivaljakko olisikin aika jees?


PS. En ole vielä päättänyt, kumpi tätä syö, minä vai Läsipää... ;) Arvasin torstaina oikein, Salaman etujalka reagoi hieman kunnon rodeonäytökseen, joten seuraavaksi otetaan tämä Plan B eli magnesiumvalmisteet käyttöön tasoittamaan päätä. Toimii tai ei, mutta koitetaan nyt ainakin.

8 kommenttia:

  1. Olipa hyvä postaus - teiltä ei kommellukset lopu! Duken edesottamukset ja ratkaisut selättää ongelmat houkuttelivat ilmaan päivän naurut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Duken kanssa on kaikki niin ihanan rentoa, vaikka toki ponikin tykkää vauhdista ja omaa monenlaisia mielipiteitä. Ikinä sen kanssa ei tartte pelätä. :D Jos Duke jotain pelkää, se korkeintaan pysähtyy ja miettii maksimissaan viisi sekuntia, meniskö heti vai kohta. Siitä maailman mainioin otus. :)

      Poista
  2. Miastä tuollaisen rehusäkin sait ostettua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pavoa myy täällä meidän kupeessa Cavallerist. :) Myös Horzessa näytti olevan näitä pikkupusseja myynnissä postimyynnin kautta.

      Salama on nyt neljä päivää saanut tuota 100g/pv ja eilen talutin sitä ekaa kertaa koskaan pilkkopimeässä riimulla. Pari kertaa jotain säpsyili, muttei saanut mitään raivopuuskia, niin kuin yleensä. Tänään vaikuttaa ylirauhalliselta Salamaksi, meinasin jos lämmöt mittaisi illalla ja aamulla ja katsois muutenkin jalat huolellisesti läpi....

      Poista